Haaste-lehti: Nettivinkki uusi väylä lähestyä poliisia

Haaste 3/2010: Nettivinkki uusi väylä lähestyä poliisia

Pääkirjoitus: Verkkorikollisuuden vaarat

Kansalaiset ovat lähettäneet poliisin uuteen maaliskuussa avattuun nettipalveluun yli 3000 havaintoa epäilyttävästä toiminnasta. Keskusrikospoliisi seuloo vinkit ja lähettää ne tarvittaessa arvioitavaksi paikallisiin poliisilaitoksiin. Vinkit ovat koskeneet enimmäkseen tavanomaisia rikoksia mutta myös esimerkiksi koulu-uhkauksista on vinkattu sen kautta.

Poliisi avasi maaliskuussa verkkosivuilleen Nettivinkki-palvelun, jonka kautta kansalaiset voivat ilmoittaa epäillyistä rikoksista tai niiden valmistelusta poliisille. Sähköisellä lomakkeella vinkkien aiheet on jaoteltu ryhmiin väkivalta, huumausaineet, petosrikokset, rasistiset rikokset ja ihmisviha sekä muut turvallisuusuhat. Palvelu ei ole tarkoitettu tilanteisiin, joissa tarvitaan poliisin kiireellistä apua. Se ei myöskään ole tarkoitettu rikosilmoituksen tekoon tai korvaa poliisin muita vihjejärjestelmiä. Verkkopalveluiden tarjoajat voivat ladata palvelun myös omille sivuilleen, ja jonkin verran niin onkin tehty.

Vihjeiden käsittely tapahtuu keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla. Internettiedustelusta vastaava rikosylikomisario Veli-Pekka Loikala kertoo, että yksikössä tehdään omaa aktiivista tiedustelua internetissä ja tarjotaan muulle poliisikunnalle asiantuntijapalveluita. Toinen tärkeä tehtävä on tekninen verkkotiedustelu, jota tehdään yhteistyössä mm. viestintäviraston kanssa. Kolmas osa-alue on lapsipornografian suodatustoiminta ja neljäs nyt tämä nettivinkkijärjestelmä. Internettiedustelussa työskentelee 14 ihmistä.

– Internetiä seurataan myös paikallisissa poliisilaitoksissa mutta meillä on syvempää osaamista sekä teknisesti että taktisesti ja lisäksi tarvittavat välineet. Koska työmme on vielä uutta, se hakee yhä linjaansa ja paikkaansa. Ilman muuta palveluaspekti tulee vähenemään, koska muun poliisikunnan yleinen internetosaaminen lisääntyy koko ajan ja kunnon laitteita saadaan vähitellen myös laitoksiin.

Vinkkaus ollut aktiivista

Idean internetvihjepalvelusta toi Suomeen sisäasianministeriön johto Norjasta. Loikala kertoo, että aluksi puhuttiin esikuvan mukaan napista kunnes järjestelmän nimeksi keksittiin Nettivinkki. Se on tarkoin pohdittu nimi, sillä vihjeellä on rikostutkinnassa tietty merkitys mutta vinkki voi olla kevyempi.

Maaliskuusta elokuun alkuun mennessä järjestelmään on lähetetty 3165 erilaista vinkkiä. Veli-Pekka Loikalan mielestä määrä on melko suuri päivää kohti, koska kaikki vinkit käydään läpi, analysoidaan ja viedään tarvittaessa jatkotoimenpiteisiin. Vinkit teettävät hyvin eri määrän työtä: joistakin näkee selvästi, ettei asiassa ole kyse rikoksesta ja ne vain kirjataan tilastoihin; joissain taas tehdään valmistelevaa työtä monta päivää, jonka jälkeen se lähetetään kyseiseen poliisipiiriin arvioitavaksi tai todetaan, ettei asiassa ole mitään.

Esimerkiksi huumausaineisiin liittyviä havaintoja on tullut järjestelmään 378, joista 147 on lähetetty tutkittavaksi eri puolille Suomea. Petosrikosvinkkejä on tullut 579, mutta niistä vain 81 on mennyt seulasta läpi. Väkivaltaan liittyviä vinkkejä on tullut 242 ja 36 lähtenyt eteenpäin. Ihmisvihasta ja rasismista on tullut 614 vinkkiä. Näistä kuitenkin vain pieni osa (14) on mennyt jatkoselvittelyyn, sillä poliisi arvioi havaintoa vain lain rikostunnusmerkistöjen perusteella. Muu turvallisuusuhka -luokkaan puolestaan on tullut 1310 vinkkiä, joista 280 on otettu tarkempaan tarkasteluun. Tähän luokkaan tulee Loikalan mukaan yllättävän paljon myös liikenneasioita ja parhaillaan harkitaankin vinkkilomakkeelle erikseen liikennerastia.

Nettivinkki on kehitetty internetissä tehtyjen havaintojen ilmoittamiseen, mutta ihmiset käyttävät sitä Loikalan mukaan kuten muitakin poliisin vinkkauspalveluita. Näin ollen vinkkien rikosrepertuaari on varsin laaja eikä esimerkiksi nettirikollisuus korostu erityisemmin. Ihmiset ilmoittavat tuoreista mutta myös vanhoista tapahtumista ja yleensä nimettömästi. Jos vinkkaajaan itseensä on kohdistunut rikos, häntä neuvotaan tekemään rikosilmoitus.

Seuranta vaikeaa

Loikala kertoo, että haasteena tällaisessa tiedustelussa ja vinkkien välittämisessä on palautteen saaminen siitä, mitä asiasta lopulta ilmeni. – Joskus tutkinnanjohtajat ottavat yhteyttä ja kertovat tästä, mutta kokonaisvaltaisen palautteen hankkiminen voi olla vaikeaa tulevaisuudessakin. Täältä lähetämme vinkkejä herkästi eteenpäin, koska jokin pienikin sivulause voi olla kovin tärkeä paikalliselle poliisille. Näin ollen asioita menee melko paljon arvioitavaksi, eikä niistä välttämättä lopulta kirjoiteta rikosilmoitusta.

– Nettivinkki on uusi toiminto, jota kehitetään koko ajan teknisesti ja myös sisällöllisesti. Hyvin ihmiset ovat kuitenkin jo nyt löytäneet palvelun poliisin sivuilta.

Riikka Kostiainen
______________________________________

Pääkirjoitus: Verkkorikollisuuden vaarat

Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee tietoverkkorikollisuuden (cyber crime) rikoksiksi, "jotka tehdään sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä hyödyntäen tai jotka kohdistuvat mainittuihin verkkoihin ja järjestelmiin".

Tietoverkkorikollisuus voidaan komission mukaan jakaa kolmeen alaryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perinteiset rikollisuuden muodot, jotka on tehty käyttäen hyväksi sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä. On luonnollista, että tietoverkot luovat uusia rikostilaisuuksia. Mitä enemmän ihmiset viettävät aikaansa tietoverkoissa, sitä enemmän verkot kiinnostavat rikoksia tekeviä ja sitä suurempi on mahdollisuus joutua verkkorikollisuuden uhriksi. Tällaisia rikoksia voivat olla erilainen häirintä, uhkailu tai taloudellinen hyväksikäyttö. Toiseen ryhmään kuuluu laittoman sisällön julkaiseminen sähköisissä viestimissä. Tyypillisiä esimerkkejä tähän ryhmään kuuluvista rikoksista ovat lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai rasismiin liittyvän materiaalin levittäminen sähköisissä viestimissä. Kolmas tietoverkkorikollisuuden ryhmä ovat rikokset, joita esiintyy ainoastaan sähköisissä verkoissa, kuten hyökkäykset tietoverkkoa vastaan, palvelunesto tai hakkerointi. Tällaiset hyökkäykset saattavat vaikuttaa myös elintärkeisiin yhteiskunnan toimintoihin ja hyökkäyksillä voi siten olla vakavia seurauksia kansalaisten turvallisuuden kannalta.

Komission tiedonannossa vuodelta 2007 todetaan, että tietoverkkorikollisuuden tilanteesta on hyvin vaikea saada tarkkaa kuvaa. Komissio kuitenkin toteaa ensinnäkin tietoverkkorikollisuuden lisääntyvän, monimuotoistuvan ja kansainvälistyvän jatkuvasti. Toisaalta komission mukaan "selvät todisteet" viittaavat siihen, että tietoverkkorikollisuudessa on yhä useammin mukana järjestäytyneitä ryhmiä.

Tietomme suomalaisesta verkkorikollisuudesta ovat vähintään yhtä hatarat kuin muuallakin Euroopassa. Tarvitsisimme nykyistä enemmän systemaattisesti kerättyä tutkimustietoa siitä, missä määrin suomalaiset oikeastaan kohtaavat erilaista kiusaamista, uhkailuja tai huijausyrityksiä nimenomaan tietoverkkojen välityksellä. Kuitenkin esimerkiksi lapsiuhritutkimuksen perusteella tiedämme, että lapset ja nuoret kokevat verrattain paljon erilaista häirintää ja kiusaamista matkapuhelinten ja internetin välityksellä. Yllättävän monet nuoret myös antavat kuvansa tai henkilötietonsa tuntemattomalle nettiseuralaiselle. Sen sijaan internetin kautta syntyneet seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat erittäin harvinaisia.

Viimeisten viharikostutkimusten perusteella tiedämme myös, että uusien viestintäteknologioiden käyttö poliisin tietoon tulleissa rasistisissa rikoksissa on yllättävänkin harvinaista, tapauksia on vain muutama vuodessa. Tosin on huomattava, että verkosta voi jokainen löytää huomattavan paljon maahanmuuttokielteistä materiaalia, joka liikkuu hyvin lähellä rasistisen herjaamisen rajaa.

Verkkorikollisuus on tätä päivää ja tulevaisuutta, jonka kanssa suomalainenkin oikeusjärjestelmä joutuu elämään. Kuten Sakari Melanderin artikkelin esimerkit osoittavat, tietotekniikka tuntuu kehittyvän paljon nopeammin kuin lainsäädäntö.

Juha Kääriäinen