YLE: Suomeen sopeutuminen on adoptoiduille työlästä

YLE: Suomeen sopeutuminen on adoptoiduille työlästä 4.10.2010

Ulkomailta adoptoidut lapset eivät saa tukea suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisessa. Ulkomailta adoptoituja on Suomessa nelisen tuhatta. Vaikka kansainvälisesti adoptoitujen määrä onkin kasvanut tasaisesti 70 -luvulta lähtien, joutuvat adoptoidut edelleen kokemaan rasismia ja ennakkoluuloja.

Kansainvälisesti adoptoidut lapset poikkeavat ulkonäöltään usein niin sanotuista kantasuomalaisista. Silti he kokevat usein olevansa valkoihoisia. Pienet lapset saavat vielä myönteistä huomiota, mutta myöhemmin he kohtaavat usein ennakkoluuloja.

Sanna Mäkipää kouluttaa sosiaali-, opetus- ja terveyspalvelujen viranomaisia adoptoitujen kulttuuri-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä.

Mäkipään mukaan Suomessa esiintyy valitettavan usein rakenteellista rasismia – niin poliisin toiminnassa kuin kouluissa. Hän painottaa kursseillaan sitä, että adoptoiduilla on takanaan hylkäämiskokemus.

- Ulkomailta adoptoiduille oma ulkonäkö ja hyväksytyksi tuleminen on vieläkin enemmän pinnalla kuin muilla juuri sen takia, että he ovat joutuneet vaihtamaan sekä kulttuuria että perhettä, Mäkipää sanoo.


Tukea on vaikea saada

Sekä adoptiovanhemmat että adoptoidut lapset ja nuoret ovat vertaistuen varassa. Tukea ei saa sieltä, mistä sitä tavallisesti haetaan, eli sosiaali- mielenterveyspalveluista.

Adoptoitujen erityisongelmia käsittelevä koulutus on sosiaali- ja terveys- ja opetusalalla vapaaehtoista, kertoo Suomen ainoa adoptiokuraattori Kerstin Rauma.

- Adoptoitujen kulttuuriin sopeutumisesta ja kulttuuri-identiteetistä ei tämän lisäksi ole tarjolla myöskään suomenkielistä kirjallisuutta, Rauma sanoo.

Lapsi tarvitsee kosketuksen lähtökulttuuriinsa

Anu Rohima Mylläri syntyi vuonna 1978 Bangladeshissä ja hänet adoptoitiin Suomeen kaksivuotiaana. Hän on ensimmäisiä ulkomailta Suomeen adoptoituja ja on kirjoittanut kokemastaan ennakkoluulosta kirjan Adoptoitu.

Mylläri toimii puheenjohtajana vuosi sitten perustetussa kansainvälisesti adoptoitujen aikuisten yhdistyksessä, joka tarjoaa vertaistukea ja jakaa tietoa kulttuuriin sopeutumisen ongelmista. Hän uskoo omien kokemustensa perusteella, että lapsen kannattaisi kasvaa monikulttuuriseksi.

- Lapsella pitäisi olla jokin oma juttu, vaikkapa kiinan kielen kurssi. Hänellä pitäisi olla välineitä käsitellä omaa taustaansa, ettei itsetunto romahtaisi heti, kun joku kysyy, kuka oikein olet. Lapsen pitäisi pystyä ylpeänä sanomaan, että olen adoptoitu Kiinasta. Lapsen pitää saada oivaltaa tämä itse, Mylläri sanoo.

Adoptiovanhemmilta vaaditaan itsetuntemusta

Mylläri toivoo, että erilaisuus tulisi Suomessa tavalliseksi ja sanoo, että adoptoitujen lasten vanhemmat joutuvat tekemään tavallista enemmän töitä omien pelkojensa kanssa.

- Adoptiolasten vanhempien vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla hyvä oma itsetuntemus, jotta myös lapsi pystyisi käsittelemään tunteitaan, sanoo Mylläri.

Sanna Mäkipään mukaan oman lapsen tilannetta ei ole aina helppo ymmärtää.

- Oma tyttäreni kertoi minulle adoptioleirin jälkeen, että ”kuule äiti meillä aasialaisilla…”. Se oli hänen identiteettityötään. Hänellä on myös paljon adoptoituja ystäviä, joiden kanssa hän voi puhua asioista, joita vain adoptoidut voivat ymmärtää.

Vanhemmat voivat antaa adoptiolapselle turvaa ja tukea, vaikka lapsen kokemukseen ei pystyisikään samaistumaan.

- On vaikeaa ymmärtää, millaista on olla samanaikaisesti sekä hylätty ja toivottu että suomalainen ja ulkomaalaisen näköinen, Mäkipää sanoo.