Arkkipiispa Mäkinen: Uskontojen, julkisen vallan ja median on vahvistettava yhdessä sovintopuhetta

Arkkipiispa Mäkinen: Uskontojen, julkisen vallan ja median on vahvistettava yhdessä sovintopuhetta 19.1.2012

Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuheenvuoro USKOT-foorumin vihapuheseminaarissa Säätytalolla 19.1.2012

Stadin Demarinuoret: Nuoret demarit presidenttifoorumissa: Syrjäytyneisyys ei kuulu suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan

Seurakuntalainen: Mikael Pentikäinen: Sananvapaus on sukua uskonnonvapaudelle

Arkkipiispa Kari Mäkinen esittää mallia, jossa uskontojen, julkisen vallan ja median edustajat sitoutuvat sovintopuheen vahvistamiseen. Säännöllinen työskentely vahvistaisi yhteiskunnan turvallisuutta ja ymmärrystä eri ryhmien välillä.

”Uskontojen välinen yhteistyö on sovintopuheen avain. Julkisen vallan edustajien vastuulla on yhteiskunnan uskontopolitiikka. Media taas vaikuttaa mielikuviin ja merkitysten rakentumiseen”, arkkipiispa Mäkinen toteaa.

Kari Mäkinen puhui asiasta torstaina 19. tammikuuta 2012 Säätytalolla Helsingissä pidetyssä seminaarissa, joka käsitteli sovintopuheen vahvistamista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi seminaarin. Hänen aloitteestaan uskontojen edustajat kokoontuivat syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumien jälkeen vuonna 2001 keskustelemaan yhteisestä tehtävästä. Halonen totesi, että vihakäyttäytymisen estäminen vaatii yhteistyötä ja laajaa vaikuttamista yhteiskunnan eri tahoihin.

Halonen toivoo yhdenvertaisuuslain uudistamista. Erityisesti lasten kasvua on suojeltava. Hän näki tärkeänä tukea opettajien pedagogista osaamista syrjimättömyyskysymyksissä varsinkin esimurrosikäisten parissa. Samoin hän näki, että maahanmuuttajien omien järjestöjen on tärkeää löytää uuden kotimaansa toimintamahdollisuudet.

"Pelkkä hyvä tahto ei riitä vihakäyttäytymisen estämiseen, vaan tarvitaan voimavaroja ja resursseja. Median rooli on nykyisessä tilanteessa tärkeä. Sananvapauteen kuuluu myös vastuu. Tavallisessa arkikäyttäytymisessä tapahtuvan syrjinnän estäminen on ratkaisevan tärkeää", presidentti Halonen totesi.

Tilaisuudessa puhuivat ministeri Elisabeth Rehn, päätoimittaja Mikael Pentikäinen ja valtionsyyttäjä Mika Illman.

Uskontojohtajat pitivät seminaarissa puheenvuorot vihapuheen vaikutuksesta yhteisöönsä ja tavoitteista vahvistaa sovintopuhetta. Puheenvuoron pitivät arkkipiispa Kari Mäkinen, arkkipiispa Leo Suomen ortodoksisesta kirkosta, monsignore Rudolf Larenz Suomen katolisesta kirkosta, puheenjohtaja Gideon Bolotowsky Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvostosta, puheenjohtaja Okan Daher Suomen Islam-seurakunnasta (tataariyhteisö) ja puheenjohtaja Abdi-Hakim Yasin Ararse Suomen Islaminen Neuvosto SINE:stä.

Suoraan sanoen vihapuhetta vastaan – Puhukaamme hyvää toisistamme -seminaarin järjesti Uskontojen yhteistyö Suomessa ry – USKOT-foorumi.

Seminaarissa pohdittiin uskontojen tehtävää suvaitsevaisuuden edistämisessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Eri alojen edustajien tavoitteena on toimia yhdessä vihapuhetta, rasismia ja pelkoa vastaan avoimen, tasa-arvoisen ja kaikille turvallisen Suomen puolesta.


____________________________

Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuheenvuoro USKOT-foorumin vihapuheseminaarissa Säätytalolla 19.1.2012

Huoli suvaitsemattomuuden ja suoranaisen vihapuheen lisääntymisestä on suomalaisten enemmistölle yhteinen. Erilaisten kyselyjen tulokset kertovat viime aikoina jyrkentyneistä asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Samansuuntainen suhtautuminen muihinkin vähemmistöihin tuntuu yleistyneen. Aikuiset ihmiset saattavat kohdella muita väkivaltaisesti tai käyttäytyä uhkaavasti, jopa pieniä lapsia kohtaan, jos nämä koetaan väärällä tavalla erilaisiksi. Monet nettikeskustelut puolestaan tarjoavat synkän kuvan suomalaisesta sielunmaisemasta.

Useamman vuosikymmenen mittainen tarkastelu tarjoaa lohdullisempia näkymiä. Maahanmuuttajaväestöä pidetään, äsken sanotusta huolimatta, luonnollisena osana suomalaista yhteiskuntaa. Valtiovalta paneutuu perinteisten vähemmistöjemme kuten romanien ja saamelaisten asemaan ja oikeuksiin aivan toisella tavalla kuin vaikkapa 50 vuotta sitten. Homoseksuaaleihin ei yhteiskunta enää reagoi rangaistussäännöksillä tai sairausluokituksella. Monia muitakin myönteisiä kehityskulkuja voisi esittää, vaikka kaikkia tasa-arvotavoitteita ei vielä olekaan saavutettu.

* * *

Miten toimia, jotta viimeaikainen vihakäyttäytyminen voitaisiin katkaista? Automaattisesti suvaitsevaisuus ei käänny nousuun, vaan se vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja hyvin suunniteltua yhteistyötä. Samanhenkisten keskustelu ei yksin riitä, vaan on vaikutettava paljon laajemmalti.

Lainsäätäjän ja viranomaisten toiminnan on tuotava näkyväksi se, mikä on yhteiskunnan mielestä hyväksyttävää tai kiellettävää toimintaa ja vaikutettava siten asenteisiin. Perustuslaissamme on säädetty yhdenvertaisuudesta ja laajasta syrjintäkiellosta. Ja perustuslaissa todetaan myös, että julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tähän tarvitaan riittävä yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoa täsmentävä lainsäädäntö. Sekin meillä pääpiirteissään on, vaikka päivittämisen tarvetta on. Jo pitkään vireillä olleen yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen tulisi edetä ripeästi uudeksi lainsäädännöksi.

Viranomaisten tulee toimia perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti ja vastustaa syrjintää. Päiväkodit, koulut ja muut oppilaitokset ovat keskeisessä asemassa lasten ja nuorten kasvattamisessa suvaitsevaisuuteen. Niissä nähdäkseni onkin herkkyyttä tunnistaa epäkohtia ja niissä pyritään tekemään hyvää tasa-arvotyötä. Samaa aktiivisuutta me voimme edellyttää kaikilta muiltakin viranomaisilta. Esimerkiksi syrjintälautakunnan ja laillisuusvalvojien ratkaisut osoittavat muutostarpeita.

Pelkkä hyvä tahto ei riitä syrjinnän torjumiseen. Tarvitaan voimavaroja. Syrjintään pureutuvien viranomaisten resurssit ovat meillä varsin pienet, ja tämän vuoden alusta perustetun Ihmisoikeuskeskuksen resurssit ovat suorastaan minimaaliset. Toivon hallituksen ja eduskunnan kiinnittävän tähän riittävästi huomiota.

Viime kädessä rikosoikeudellisella säännöstöllä ja sen tulkinnalla vedetään yhteiskunnan hyväksymän käytöksen tarkat rajat. On hyvä, että syyttäjälaitos on ollut tässä suhteessa varsin aktiivinen ja rajaa hyväksyttävän sananvapauden käytön ja rangaistavan toiminnan välillä on saatu tehdyksi. Tuomioistuinten langettaviin ratkaisuihin tulee kaikkien - myös median - suhtautua vakavasti.

* * *

Perinteisen median toiminta ja sen harjoittama itsesääntely on yleensä ollut vastuullista. Sen sijaan erilaisilla keskustelupalstoilla tuntuu olevan melkein kaikki mahdollista ja sallittua. Negatiivista, herjaavaa ja uhkaavaa sanailua erilaisia vähemmistöjä ja kaikkia vähänkin julkisuudessa olevia ihmisiä kohtaan tehdään ilmaisuvapauden nimissä. Uhkauksien uhria saatetaan syyllistää ja uhkaajaa ymmärtää tyyliin: ”Pitäisikö jättäytyä turhasta julkisuudesta, ja jatkuvasta huomion hakemisesta, niin ei ehkä tulisi niitä tappouhkauksia.”

Sananvapaus on tavattoman tärkeä asia. Se ei ole rajatonta ja siihen kuuluu myös vastuu. Keskustelupalstan ylläpitäjien rikosoikeudellista vastuuta on viime vuonna lisätty. Ainakin vakiintuneiden keskustelupalstojen pitäjien soisi pohtivan sen lisäksi moraalistakin vastuutaan rasistisesta ja vihaa lisäävästä aineistosta.

Maahanmuuttajien omille järjestöille ja toiminnalle on paljonkin tilausta. Tärkeää olisi saada heidät entistä enemmän mukaan kaikkeen järjestötoimintaan. Sillä tavoin opitaan tuntemaan uutta kotimaata ja opitaan tuntemaan toinen toisemme. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin aktiivisia. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että syntyy riittävän suuri enemmistö ihmisten arkeen puoltamaan käytännön teoin tasa-arvoa. Sitä loukkaavalle käytökselle ei pidä olla hiljaista ymmärrystä.

Suomen tai ruotsin kielen osaaminen on tärkeä askel kotoutumisessa. Se auttaa myös työllistymisessä. Työnantajilta ja työtovereilta vaaditaan ennakkoluulottomuutta ja joustavuutta. Suomen tai ruotsin kielen hallinnan vaatimuksien pitäisi olla suhteessa työtehtävään. Työssä oppiminen voisi olla tässäkin asiassa nykyistä tehokkaampaa. Työelämässä ei myöskään saa olla esimerkiksi palkan ja muiden työsuhteen ehtojen suhteen eriytyneitä kaksia markkinoita, maahanmuuttajille ja muille.

On sinänsä rehellistä huomata, että ilman maahanmuuttajia jäisi paljon tarpeellista työtä tekemättä. Heidän ihmisarvonsa ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, kuinka paljon meille on heistä hyötyä.

* * *

Jokainen meistä muokkaa omalta osaltaan yhteiskuntaa. Moni haluaisi tehdä enemmän, jos tietäisi miten. On myös olemassa hankalia tilanteita, joissa täytyy voida auttaa. Toivon tämän päivän keskustelun lisäävän tietoa ja luovan uusia tapoja auttaa ja rohkaista. Esitän samalla uskonnollisten yhteisöjen edustajille sydämelliset kiitokset aktiivisesta yhteistyöstä.

__________________________________________

Nuoret demarit presidenttifoorumissa: Syrjäytyneisyys ei kuulu suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan

Presidentti Halosen 19.1 viimeisenä pitämässä presidenttifoorumissa teemana oli nuoret ja tulevaisuus. Stadin Demarinuorten jäsenistä mukana keskustelemassa olivat SAKKI ry:n puheenjohtaja Susanna Haapalaisen lisäksi Demarinuorten puheenjohtaja Timo Kontio ja Kadar Gelle, jotka vaativat kokonaisnäkemystä hyvinvoinnin luomiseen yhteiskunnassamme.

Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu avoimuus ja syrjimättömyys. Kontio ja Gelle toivat puheenvuoroissaan esiin, että yhteiskunnassamme ilmenevä viha ja negatiivinen ilmapiiri eivät edesauta suomalaista menestystarinaa. Hyviin asioihin voi olla tyytyväinen, mutta itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan saa jäädä kellumaan. – Ei mielestäni auta, jos puhumme vaikkapa aina siitä, kuinka hyvin suomalaisilla lukiolaisille menee. Pitäisi mieluummin puhua niistä, joiden tilanteessa on vielä kehitettävää, Kontio sanoo.

Gelle, joka alun perin kotoisin Somaliasta, toteaa, että silloin, kun hänen perheensä pari vuosikymmentä sitten muutti Suomeen, ei ollut kotouttamisohjelmia, mutta meidät otettiin hyvin vastaan suomalaiseen yhteisöön ja autettiin arjen kysymyksissä. – Nykyään on olemassa kotouttamisohjelmat, mutta maahanmuuttajia ei haluta tänne. Jotta maahanmuuttaja menestyy, hänen olemassaoloaan ja hänen menestymistään pitää haluta”, Gelle toteaa.

Gellen mukaan negatiivinen ilmapiiri ja syrjintä aiheuttavat helposti maahanmuuttajanuorten keskuudessa masentuneisuutta ja ahdistusta ja on omiaan vahvistamaan identiteettikysymyksiä: Olenko suomalainen, somalialainen, eurooppalainen vai jotain muuta. Kontio ihmettelee puolestaan, miksi puhumme aina toisen sukupolven maahanmuuttajista, emme toisen sukupolven suomalaisista?

- Paavo Lipponen on sanonut: ”Pöö, ei ole mitään pelättävää”. Lipponen on oikeassa. Vaikeina aikoina suomalaisten pitää olla rohkeita ja avoimia uusia asioita kohtaan, sillä pelättävää ei ole, Gelle tiivistää.