Fatbardhe Hetemaj: Ajatuksia maahanmuutosta

Fatbardhe Hetemaj: Ajatuksia maahanmuutosta 2.12.2011

Suomi on lyhyessä ajassa muuttunut entistä kansainvälisemmäksi. On ollut erittäin ilahduttavaa huomata, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomi on merkittävästi avartunut sekä monikulttuurisesti että kansainvälisesti. Lisääntynyt liikkuvuus ja uudet vähemmistöt, pakolaiset ja siirtolaiset, ovat tuoneet monikulttuurisuuskysymykset uudella tavalla ajankohtaisiksi. Vaikka suomalaisten asenteet ovatkin muuttuneet suopeammiksi maahanmuuttajia kohtaan, paljon työtä on vielä tehtävänä.

On tärkeää ymmärtää, että Suomeen tulevilla voi olla varsin erilaisia taustoja. Osa tulee pakolaisina kriisialueilta, osa vaikkapa parisuhteen perässä ja valmiiksi koulutettuna. Monen tausta on jotain tältä väliltä. Suosin sellaisten ihmisten maahanmuuttoa, jotka haluavat elää ja työskennellä Suomessa lakejamme noudattaen. Lisäksi meillä on humaani vastuu suojelun tarpeessa olevista ihmisistä myös rajojemme ulkopuolella. Aidosti suojelun tarpeessa olevalla on oikeus tulla Suomeen hakemaan turvaa.

On paljon esimerkkejä siitä, että maahanmuutto on rikastanut kulttuuria ja luonut meille suomalaisille työpaikkoja. Monikulttuurisuus on aiheuttanut myös ongelmia ja herättänyt kritiikkiä yhteiskunnassa. Maahanmuuttokeskustelu on monitahoinen ja haastava asia. Ongelmista, haasteista, pitää voida puhua – ja onneksi niistä puhutaankin.

Peräänkuulutan avointa, kiihkotonta ja rasismitonta maahanmuuttokeskustelua. Suhteettoman suurta huomiota ovat saaneet erilaiset uhkakuvat sekä taloudellisten hyötyjen ja haittojen pohdiskelu. Maahanmuutosta puhuttaessa on tietysti helppo kiinnittää huomio rikoksia tekeviin ja “sopeutumattomiin” maahanmuuttajiin. Sekä media että poliitikot keskittyvät aivan liikaa vain muutamiin kysymyksiin ja esittävät yksipuolisia näkökulmia.

Maahanmuuttajat niputetaan usein yhdeksi ryhmäksi ja päivitellään heidän lukumääräänsä. Kuitenkin prosentuaalisesti Suomeen on asettunut edelleen hyvin vähän ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Suomessa on arviolta noin 168 000 (3,1 %) ulkomaalaista, ja äidinkieleltään vieraskielisiä on jo 225 000 (4,2 %). Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymistä on uutisoitu “tulvimisena” ja “räjähtämisenä”, mikä luo uhkaavan vaikutelman. Vuonna 2010 turvapaikkapäätöksiä tehtiin 5837. Myönteisiä päätöksiä tehtiin 1784, kielteisiä 3428. Vuonna 2011 marraskuun loppuun mennessä myönteisiä päätöksiä tehtiin 1090, kielteisiä 1719. Näiden lukujen valossa käy varsin selväksi, että puheet “holtittomasta” ja “hallitsemattomasta” maahanmuutosta ja pakolaistulvasta ovat pelkkää mutu-populismia.

Hallittu ja eettisesti kestävä työperäinen maahanmuutto

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin säilyttämiseksi tarvitsemme tulevina vuosikymmeninä uusia ja osaavia tekijöitä sekä kansainvälisiä ajattelijoita. Suomen väestöpyramidi seisoo pian kärjellään ja on EU-maiden kiistatonta kärkeä. Tällä hetkellä suomalaisista 17 % on 65-vuotiaita ja sitä vanhempia, mutta heidän osuutensa on arvioitu olevan vuonna 2020 jo lähes neljännes. Jokaista työtätekevää kohden on liiaksi huollettavia. Samassa yhteydessä on syytä kuitenkin muistaa, että tilanne muuttuu 2030-luvulla. Ikäjakauman raskaus on onneksi ohimenevä.

Nopean väestömuutoksen takia työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin mitä sinne tulee. Näiden ongelmien ja haasteiden ratkaisemisessa yksi vaihtoehto on hallittu, vastuullinen ja eettisesti kestävä työperäinen maahanmuutto. Kaksia työmarkkinoita ei saa syntyä. Kansainvälisetkin rekrytoinnit täytyy tehdä Suomen työlainsäädännön mukaan.

Työvoimapulakeskustelun yhteydessä nousee toistuvasti esiin se, miten maassa voi olla pulaa työvoimasta, kun samaan aikaan työttömiä on satojatuhansia. On kuitenkin aloja, joilla on siitä huolimatta pulaa koulutetuista ja osaavista työntekijöistä, ja työvaje tulee kasvamaan entisestään lähitulevaisuudessa.

Minulle on selvää, että yritysten ensisijainen tehtävä on työllistää osaavia suomalaisia ja houkutella työntekijöiksemme Suomen tulevaisuuden voimavaroja eli uutta työntekijäsukupolvea. Talous ei kuitenkaan ole nollasummapeliä, jossa ensin työllistetään Suomen työttömät ja sen jälkeen etsitään osaajia maailmalta. Samanaikaisesti pitää yrittää saada maan työttömyys kuriin ja varautua tuleviin vuosikymmeniin.

Maahanmuuttajien työllistymistä auttavat hyvät esimerkit

Maahanmuuttajien vaikeuksiin päästä mukaan työelämään on useita syitä, jotka eivät ainoastaan liity työkokemuksen tai osaamisen puutteeseen, vaan myös työnantajien sekä työyhteisön ennakkoluuloilla on oma roolinsa. Ulkomaalaisten työllistymistä edistää yleensä se, jos palkkaajalla on henkilökohtaisia kansainvälisiä kokemuksia tai jos liiketoiminnan ydin on kansainvälinen. Työpaikka, jossa on ollut maahanmuuttaja töissä, ottaa yleensä maahanmuuttajia töihin uudelleenkin.

Työnantajien kielteiset asenteet eivät aina tarkoita sitä, etteivät he haluaisi palkata maahanmuuttajia, vaan he pelkäävät, etteivät maahanmuuttajat sopeudu työyhteisöön. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikkea ei opita koulussa. Ihmissuhdetaidot, kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa sekä monet muut ammatin harjoittamiseen liittyvät haasteet opitaan vasta vanhempina työelämässä – kunhan siihen suodaan mahdollisuus. Sitä paitsi, kuten aina uuden työntekijän kohdalla, sopeutuminen työyhteisöön vie oman aikansa. Työelämään pääseminen on maahanmuuttajille tärkeää siinä missä suomalaisillekin. Työ merkitsee sitä, että on hyväksytty osa yhteiskuntaa. Se, että maahanmuuttajille aukeaisi enemmän mahdollisuuksia integroitua suomalaiseen työelämään, olisi meidän kaikkien etu sekä kilpailukyvyn että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Tarvitsemme uusia veronmaksajia!


Kielen oppii parhaiten käyttämällä sitä

Tärkein ja usein myös vaikein asia maahanmuuttajalle on kielen oppiminen. Moni opiskelee suomea ahkerasti kotoutumiskoulutuksessa, mutta kun koulutus on ohi, jäädään kotiin ja kieli unohtuu. Kielitaidon vaatimukset riippuvat työtehtävien luonteesta ja työpaikastakin. On aloja ja yrityksiä, joissa englannilla pärjää mainiosti kun taas toisilla työpaikoilla työtehtävistä suoriutuminen ei onnistu ilman suomen kieltä. Kielitaitovaatimuksiin voisi suhtautua rennommin: tavoitteena tulee olla riittävä kielitaito, ei äidinkielentasoinen suomen kielen hallinta. Yliopiston suomen kielen kurssit tulisivat olla työelämälähtöisiä.


Avarakatseinen asenne

Maailmalla monta vuotta liikkuneena ja asuneena voin sanoa, että Suomessa on hyvä olla ja elää. Olen etuoikeutettu, koska saan taustani takia yhdistää useamman kulttuurin hyvät puolet. Olen viettänyt aikaa ja opiskellut yhdessä muista kulttuureista tulleiden kanssa, ja huomannut jokaisessa kulttuurissa olevan kirjava kokoelma sekä hyviä että huonoja puolia. Väistämättä erilaiset persoonallisuudet ja käsitykset vaikkapa huumorista aiheuttavat yhteentörmäyksiä – myös suomalaisten kesken – joten kaikki vaikeudet eivät johdu maahanmuuttajasta ja hänen erilaisesta kulttuuritaustastaan.

Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten ihmisten on opittava toimimaan etnisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa ympäristöissä. Toivoisin, että jokainen opiskelija voisi viettää vuoden tai ainakin lukukauden ulkomailla, itsenäistyä ja karistaa turhia ennakkoluuloja. Ulkomailla asuessa on lähes aina pakko muuttaa jotain piirrettä omassa käyttäytymismallissaan.

Omalta osalta haluan rakentaa sellaista avointa, rohkeaa, toisia kunnioittavaa ja monikulttuurista Suomea, jossa kuka tahansa tulija hyväksytään yhdenvertaiseksi suomalaiseksi etnisestä taustastaan riippumatta, mutta en sellaista Suomea, jossa eri maista tulevat saavat omaan kulttuuriinsa vedoten vaatia itselleen erivapauksia. Jokaisessa maassa toimitaan maan omia lakeja noudattaen.