Apu: Vihaa ja vainoharhoja

Apu, kolumni: Yrjö Rautio: Vihaa ja vainoharhoja 25.9.2013
Keskisuomalainen, kolumni: Pauliina Salminen: Jaanko omastani?
Pohjolan Sanomat, pääkirjoitus: Toivottavasti vain Halla-ahoa
Turun Sanomat, Suomen kannettava vastuunsa

Yrjö Rautio: "Ellei Soini tai Perussuomalaiset puolueena kykene – tai opportunismissaan halua – tehdä selkeää pesäeroa Halla-ahoon ja hänen joukkioonsa, puolueen on parasta todeta virallisestikin, että sen kantavia arvoja ovat vainoharhaisuus, lähimmäisenviha ja inhimillinen pahuus."

Perussuomalaisilla ja Timo Soinilla on ongelma: puolueeseen pesiytynyt rasistinen ryhmittymä, jonka näkyvin hahmo on kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Halla-aho on jo tuomittu uskonrauhan rikkomisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Ne ovat rasismin lakiteknisiä nimityksiä. Nyt hänen arvomaailmansa vaatii häntä vastustamaan syyrialaispakolaisten ottamista Suomeen. Hän on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen Vesa-Matti Saarakkalan kanssa.

Kaksi miljoonaa syyrialaista riutuu pakolaisleireillä. Heistä miljoona on lapsia. Suomen hallitus päätti suuressa laupeudessaan tarjota turvapaikan heistä 500:lle. Tässä on Halla-ahon mielestä tasan 500 liikaa.

Suomella ei ole Halla-ahon mukaan varaa tällaiseen armeliaisuuteen. Pakolaisten vastaanotto maksaisi 2,7 miljoonaa euroa vuosina 2015–2017 – täsmälleen saman verran kuin perussuomalaiset ovat käyttäneet puoluetukirahoja hienoon puoluetoimistoonsa Helsingin keskustassa.

Maksajiksi joutuisivat Halla-ahon mukaan viime kädessä suomalaislapset. ”On vain ajan kysymys, milloin nämä pakolaiset aiheuttavat lähiömellakoita”, hän pelottelee.

Perussuomalaiset määrittelee itsensä lähimmäisenrakkautta ja kristillisiä, jopa humaaneja arvoja puolustavaksi puolueeksi. Ellei Soini tai Perussuomalaiset puolueena kykene – tai opportunismissaan halua – tehdä selkeää pesäeroa Halla-ahoon ja hänen joukkioonsa, puolueen on parasta todeta virallisestikin, että sen kantavia arvoja ovat vainoharhaisuus, lähimmäisenviha ja inhimillinen pahuus.

_______________________________

Keskisuomalainen, kolumni: Pauliina Salminen: Jaanko omastani?

Minulla on jotain sellaista, mitä suurella osalla maailman ihmisistä ei ole. Kylläinen vatsa ja riittävä toimeentulo. Ja ennen kaikkea – en joudu murehtimaan iltaisin, kuinka ruokin lapseni seuraavan päivänä.

Ajatus toisessa asemassa olevien äitien arjesta nostaa palan kurkkuun. Kirvelevä myötätunto on tarpeellinen muistutus siitä, että olemme etuoikeutettuja.

Ajattelen meitä, suomalaisia. Ja uutiskuvien tummakutrisia lapsia, jotka tarvitsevat apuamme.

”Meillä ei ollut ruokaa ja olimme aina nälkäisiä. Olimme hyvin heikossa kunnossa ja päätimme paeta nälän jatkuttua kaksi kuukautta.” Näin kertoo syyrialainen Roula, 1,5-vuotiaan tytön äiti Pelastakaa Lapset -järjestölle.

Roulan lapselle annettu leipä ei olisi pois minun lapseni suusta, vaikka Jussi Halla-aho (ps.) sitä pelkää. Hänen mielestään hallituksen päätös ottaa vastaan 500 syyrialaispakolaista uhkaa suomalaislasten tulevaisuutta (Yle 23.9.).

Halla-aho on pienten lasten isä. Olisiko hän yhtä ehdoton, jos köyhyys olisi jakautunut toisin?

Rikkaus on suhteellista. Myös perussuomalaiset paheksuvat johtajien jättipalkkioita. Mutta mikä on tarpeeksi? Missä kulkee liiallisuuden raja?

Suomalainen kuukausipalkka on kolmannen maailman silmin yhtä kaukainen haave kuin johtajien miljoonabonukset meidän näkökulmastamme.

Mutta se on eri asia, totta kai. Kaikki, joka edellyttäisi luopumista, on eri asia. Rikkaan on helppo sulkea silmänsä iltaisin, koska vatsa ei kurni. Nälkäisenä on vaikea nukkua.

Halla-aho puhuu veneen paikkaamisesta purukumilla. Mutta paljonko maksaa ihmisen elämä? 500 pakolaisen vastaanottamiseen tarvitaan 1,5 miljoonan euron lisäbudjetti. Summa on suuri, koska tarvitsijoita on kotimaassakin.

Vai onko se sittenkään niin valtava? Ylen mukaan perussuomalaisten ”hulppeaan puoluetoimistoon” on sijoitettu saman verran valtion rahaa.

Viime päivien Keskisuomalaisissa vilisevät miljoonat. Säynätsalon seurakuntatalon korjaus maksanee noin 2,7 miljoonaa euroa. Kangasniemen uusi liikenneympyrä maksoi noin 1,2 miljoonaa. Viitasaari takaa Kuuskaista-hanketta enintään 3,4 miljoonalla.

Sokerina pohjalla: Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä vanhus- ja vammaispalvelujen palvelukokonaisuuksien yhteen laskettu nettohinta on tänä vuonna 382,2 miljoonaa euroa.

Summien vertailu antaa mittakaavaa rahavirroille. Rahaa on. Ongelma tuntuu sen sijaan olevan, ettei mikään ole riittävästi. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mihin ja miten me rahaa käytämme.

Usein kuulee sanottavan, että Suomen asiat olisi laitettava kuntoon ennen kuin autamme muita: ”Pärjätkööt omillaan, niinhän mekin olemme pärjänneet.”

Mutta Suomeen tuo ajatus ei tietenkään päde. Jos pärjääminen on vain itsestä kiinni: onko jokainen suomalainen saanut nyt ansionsa mukaan? Ei. Pitääkö heitä auttaa? Totta kai.

Mikä on oman ja vieraan ihmisen ero? Syyrialaislapsen elämä voi olla kylmäkatseisen suomalaisen varassa. On autettava sekä kotimaassa että kauempana. Hyvää on jaettava, ei omittava.

Me suomalaiset lapioimme rahaa oman maamme hyvinvointiin. Miksi emme antaisi omasta hyvästämme lusikallisia muillekin?

__________________________________

Pohjolan Sanomat, pääkirjoitus: Toivottavasti vain Halla-ahoa

Suomi ottaa ensi vuonna 500 pakolaista Syyriasta. Määrä on pieni verrattuna naapuri Ruotsiin. Länsinaapuri on jo tähän mennessä ottanut vastaan 15 000 syyrialaista.

Suomi on siis pienesti liikkeellä, mutta joillekin jopa tämä kädenojennus on liikaa. Perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Veli-Matti Saarakkala ovat jättäneet asiasta hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen. Kaksikko vastustaa hallituksen päätöstä ottaa pakolaisia Syyriasta.

Halla-aho pitää näkemystään perussuomalaisten linjan mukaisena. On hyvä, että Halla-ahon tulkinta on jo ehditty torjua puolueen taholta. Olisi järkyttävää, jos lähes 20 prosentin vaalikannatuksen saanut puolue olisi näin tunnoton maailman osattomien edessä.

___________________________________

Turun Sanomat, Suomen kannettava vastuunsa

Syyrian sisällissodassa on kuollut runsaat 100 000 ihmistä. Suurin osa kuolleista on siviilejä, osa hermomyrkky sariinin ja muiden kemiallisten aseiden uhreina.

Pakolaisia on YK:n arvioiden mukaan yli kaksi miljoonaa. Leirit ovat tupaten täynnä.

Ruotsi on ottanut Syyriasta tulleita pakolaisia vastaan noin 15 000, Norja 3 500, Tanska 730 ja Suomi noin 70. Ruotsi antaa kaikille Syyriasta tuleville pysyvän oleskeluluvan.

Suomen hallitus on nyt luvannut ottaa ensi vuonna vastaan 500 syyrialaispakolaista. Tämä tarkoittaa noin 1,5 miljoonan euron lisäkustannusta ja vuotuisen 750 pakolaisen kiintiön ylittymistä 300:lla.

Päätöstä on kiitelty laajasti, mutta poikkeuksiakin on.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) kysyy hallitukselta kirjallisesti, onko pakolaisten vastaanotto momentti, joka rajataan yleisen kulukurin ja leikkausten ulkopuolelle. Hänen mukaansa parempaa kustannustehokkuutta saataisiin auttamalla pakolaisia paikan päällä. Pienen määrän vastaanotto ei merkitse kokonaiskuvassa mitään.

Paikan päällä annettava apu on ensisijaista. Nyt se ei vain ole mahdollista. Oven sulkeminen syyrialaisilta olisi vastoin kaikkia humanitaarisia arvoja, joita Suomi sanoo ajavansa.

Kansainvälinen yhteisö on ollut neuvoton Syyrian sisäisessä katastrofissa. Turvan tarjoaminen hädänalaisille on vähintä, mitä länsimaat voivat tehdä.