Turun Sanomat: Äärioikeiston naiset, ne todella kääntää mun pään

Turun Sanomat: Äärioikeiston naiset, ne todella kääntää mun pään 21.9.2013

Kaunis blondi korkeissa koroissa, avarassa kaula-aukossa ja hyvin istuvassa jakkupuvussa puhuu maahanmuuttoa vastaan ja vaatii tiukempia ulkomaalaislakeja.

Onko hän kuluneella viikolla kaikkiin medioihin singahtanut kokoomusnuorten Susanna Koski? Ei, hän on Sveitsin kansanpuolueen Céline Amaudruz. Nainen, joka on tehnyt hämmästyttävän nousujohteisen uran ulkomaalaisvastaisessa UDC-puolueessa, joka on keskittynyt muun muassa minareettien vastaisiin mielenosoituksiin.

Céline ei ole lajissaan yksin. Euroopan populistipuolueiden johtoon on viimeisinä vuosina kivunnut hämmästyttävä määrä sieviä blondeja, joiden puheet eivät ole ollenkaan yhtä viehättäviä kuin heidän hyvin treenatut säärensä. On laihdutuskuureistaan ja shoppailustaan puhunut Ranskan Marine Le Pen, entinen Miss Belgia, Vlaams Belang -puolueen Anke Van dermeersch, Jobbik-puolueen Krisztina Morvai ja Norjan edistyspuolueen Siv Jensen.

Yhteistä heille kaikille on pitkä vaalea tukka ja korostetun feminiininen ulkonäkö. He vastustavat muslimihuiveja ja haluavat kiristää ulkomaalaislakeja, he puhuvat perhearvojen puolesta, mutta heidän perheensä on aina kristitty heteroperhe, joka kokoontuu yhdessä sunnuntaipäivälliselle. He perustelevat islamvastaisuuttaan sillä, että islam on naisvihamielinen, he puhuvat turvallisuudesta ja lapsista. Heille feminismi on kuin à la carte, siitä voi ottaa haluamansa.

Mutta miksi nämä kolmannen aallon populistit ovat nimenomaan nuoria naisia? Ja nimenomaan nättejä kuin elovenatytöt. Anke Van dermeesch, vuoden 1991 Miss Belgia vastaa kysymykseen Ranskan television dokumentissa Populisme au feminin (TV5). ”Katsokaa minua, olenko minä jotenkin ääriryhmän edustaja? Minä olen normaali, ystävällinen”.

Rasismi, muukalaisviha tai homoihin kohdistuva vihapuhe ei kuulosta niin pahalta, kun sanojalla on pehmeä vaalennettu tukka. Kaunis nainen on jotenkin… niin turvallinen. Ja katsokaa: sillä on punainen käsilaukku, ja nyt hän puhuu lasten turvallisuudesta. Lapset, ne on tiedätkö hyvä juttu.

Sisareni puhuu tässä yhteydessä paljettipopulismista. Hän tarkoittaa sillä juuri näitä poliitikkonaisia, joilla on helmikorvakorut, huoliteltu ulkonäkö ja merkkivaatteita. He vetoavat erityisesti 1980-luvulla syntyneisiin nuoriin aikuisiin. Tämä sukupolvi haluaa samastua menestyjiin. Äänestämällä Marine Le Peniä saa hitusen tämän glamourista itselleen.

Suomessa populismi on perinteisesti ollut miesten hommaa, vakuuttavalla äänellä puhuttuja kevyitä rinnastuksia, joita latelee mies ryppyisessä poplarissa. Timo Soinia ei voi kuvitella solmimassa kaulaansa Diorin huivia.

Onko kokoomusnuorten johtoon singahtanut Susanna Koski uusi alku? Olisiko kukaan pätkääkään kiinnostunut kokoomusnuorten ohjelmasta, jos sitä ei olisi esittänyt nainen, sievä kuin Evita Perón?

Kirjoittaja on kirjailija, jonka tutkijasisko Laura kirjoittaa kirjaa populistisesta retoriikasta.

Leena Parkkinen