Kainuun Sanomat, kolumni: Seppo Turunen Tekosyitä kyllä riittää 28.9.2013
Muun muassa kansanedustaja Jussi Halla-aholla (ps.) on ollut täysi työviikko, kun hän on yrittänyt keksiä asiallisia perusteita sille, miksi hänen mielestään Suomi ei voi ottaa vastaan pakolaisia Syyriasta.
Hän on väittänyt esimerkiksi että tänne tulijat sopeutuvat huonosti suomalaiseen kulttuuriin, että pakolaisista ei ole Suomelle mitään hyötyä tai ettei esimerkiksi Saksakaan auta, vaikka rahaa ja tilaa olisi.
Puhumalla ns. asiaa hän harhauttaa muutkin väittelemään yksityiskohdista, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pitääkö suomalaistenkin auttaa vai ei. Puheillaan hän peittää taitavasti sen, että oikeasti kyse on hänen ja hänen laillaan ajattelevien sydämettömyydestä, jopa silkasta pahuudesta.
Tietysti on totta, ettei muutaman sadan syyrialaispakolaisen tänne ottaminen muutaman miljoonan joukosta ole kuin hyttysen inahdus metallibändin keikalla, mutta siitähän tässä ei ole kyse. Jos olisi ja jos Halla-aho olisi aidosti huolissaan syyrialaispakolaisten kohtalosta, hänen pitäisi päinvastoin vaatia, että meidän on otettava vähintään satatuhatta pakolaista, jotta sillä olisi joku merkitys.
Kyse on täsmälleen samasta asiasta, kun ihmiset selittävät ääni väristen, kuinka he eivät missään tapauksessa voi osallistua vaikkapa Suomen Punaisen Ristin lipaskeräyksiin, kun ”en voi koskaan tietää, minne ne rahat oikein menevät”.
Kyse on tekosyistä, ahneudesta, pikkumaisuudesta, jopa raakuudesta.
Meitä on täällä maapallolla niin paljon, ettemme mitenkään voi sulkea silmiämme siltä, mitä muualla tapahtuu. Me emme pysty rakentamaan Euroopan linnoitusta, jossa eleskelisimme rauhassa ja yltäkyllässä, ja jonne tuuli ei toisi edes hiiskausta muurien ulkopuolisesta tuskasta ja hädästä.
Siksi meidän on autettava. Siksi meidän on kannettava yhteisvastuuta, vai muistaako joku vielä, että sellainenkin sana suomen kielestä löytyy?
Meidän on autettava, koska meitäkin on autettu. Ruotsi otti viime sotien aikaan turvaan 70 000 suomalaislasta, otti ja auttoi.
Suomi ei pysty tällä hetkelläkään täyttämään sitoumuksiaan 750 vuosittaisen kiintiöpakolaisen vastaanottamiselle, koska kunnat eivät ole siihen valmiita. Tämän maan melkein 500 kunnasta vain parikymmentä tekee, mitä pitää. Muissa ennakkoluulot ja pikkusieluisuus estävät auttamisen.
Ei auttaminen oikeasti ole rahasta kiinni. Eivät sotaa pakoon lähteneet ihmiset aio jäädä ikiajoiksi asumaan vieraaseen maahan ja totuttelemaan sen kulttuuriin.
Miten se vanha viisaus kuuluukaan: hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.