Yle: Niinistö: Kansainväliset pakolaissäännökset jääneet ajasta jälkeen

Yle: Niinistö: Kansainväliset pakolaissäännökset jääneet ajasta jälkeen 3.2.2016
MTV: Presidentti Niinistö: Parempaa elintasoa etsiviä ei voida nyt auttaa
Iltalehti: Presidentti Niinistö: Eurooppa ei enää kestä kansainvaellusta
Ilta-Sanomat: Presidentti Niinistö pakolaiskriisistä: Me emme nyt voi auttaa niitä, jotka hakevat parempaa

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 3.2.2016

Presidentti Sauli Niinistö huomautti valtiopäivien avajaisissa pitämässään suorasanaisessa puheessa, että jokainen joka osaa sanoa sanan "asylum" eli turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen. Niinistön mukaan sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja.

Presidentti Sauli Niinistön mielestä kansainväliset pakolaissäännökset eivät ole enää ajan tasalla. Niinistö sanoi valtiopäivien avajaisissa pitämässään puheessa olevansa varma, että jos kansainvälisiä säädöksiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi.

Presidentti kuitenkin jatkoi sanoen, että silti niissä pidettäisiin kiinni ihmisoikeuksista ja autettaisiin hädässä olevia.

Suorasanaisessa puheessaan Niinistö huomautti, että hyviä vaihtoehtoja ei nyt ole.

– Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä, Niinistö sanoi.

Niinistö huomautti puheessaan, että käytännössä jokainen joka osaa sanoa sanan "asylum" eli turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen.

– Sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja, presidentti sanoi.

Niinistön mielestä vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan ja pystyy jäämään Eurooppaan.

Eurooppalaisessa arvomaailmassa dilemma

Presidentti huomautti, että Eurooppa ei enää pitkään kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Niinistön mielestä eurooppalaiseen arvomaailmaan liittyy dilemma.

– Sietorajan ylittäminen romahduttaa arvojärjestelmämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille hyvin pahaa.

Presidentti huomautti, että useimpia, ellei kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi.

– Siitä seuraa, ettei voida tehdä sitä, mitä välttämättä pitäisi tehdä.

Presidentti huomautti, että hädässä tai vainon kohteena olevia on autettava.

– Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa ja tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi.

Presidentti nosti puheessaan esiin myös alkuvuonna käydyn julkisen keskustelun, jossa suomalaiset ovat haukkuneet toinen toistaan.

– On haukuttu miehet, on haukuttu naiset, on haukuttu suvaitsevaiset ja suvaitsemattomat ja tietysti sitten hyväksi lopuksi poliisikin. Olemme perin itsemme haukkuneet, Niinistö läksytti.

Hän peräänkuulutti kirjailija Jyri Paretskoin Iisalmen Sanomissa lanseeraamaa tolkkua.

Lohela kiitti harkituista sanoista

Eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps.) kiitti eduskunnan puolesta Niinistöä harkituista sanoista. Lohela huomautti, että maailmassa tapahtuvat muutokset ovat hyvin nopeita ja eduskunnan reaktiokykyä koetellaan uudella tavalla.

Lohelan mukaan turvapaikanhakijoiden suuri määrä ja erilaiset turvallisuusuhat huolettavat kaikkia.

– Muuttunut tilanne täytyy ratkaista asian vakavuus huomioiden riittävän päättäväisesti, ei sinisilmäisesti odottamalla, että asiat ratkeavat itsestään, Lohela sanoi omassa puheessaan.

Lohela myös peräänkuulutti pelotonta, mutta toisia kunnioittavaa keskustelukulttuuria.


____________________________________

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 3.2.2016

Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Ette varmasti tienneet, vuosi sitten aloittaessanne, mitä vastaanne tulee. Yhtä lailla vähän kaikista vastaan jo tulleesta tiesin minä, silloin, toimikauteni alussa.

On sanottu, että tämä vuosikymmenen puolivälin aika jää historiaan; elämme murroksen aikaa. Että se, mitä nyt päätetään tehdä, on oleva ratkaisevaa tulevaisuudellemme.

On myös sanottu, että olemme viime vuodet kohdanneet olemistamme järisyttäneitä ilmiöitä, toinen toisensa perään ja että sama meno jatkuu. Että tänä vuonna vain tulisimme sitten näkemään sen seuraavan vaiheen, jota emme yhtään olleet osanneet odottaa.

Näihin sanomisiin te täällä, minä, hallitus tahollaan, joudumme vastaamaan. Että miten juuri Suomi ja juuri suomalaiset tulevaisuutensa kohtaavat. Viime kädessä vain me itse vastaamme siitä.

* * *

Alkuvuonna olemme käyneet keskenämme mieleenpainuvaa julkista keskustelua. Osa toki tarpeellista varoittelua, kun ihmisiä on rikollisesti sanoin tai teoin loukattu. Mutta sen lisäksi olemme oppineet perusteellisesti haukkumaan toinen toisemme. On haukuttu miehet, on haukuttu naiset, on haukuttu suvaitsevaiset ja suvaitsemattomat, ja sitten hyväksi lopuksi poliisitkin; olemme perin itsemme haukkuneet.

Miksikö juuri nyt? Siksi, että meillä on ongelmia. Viimeisin niistä on hallitsematon maahanmuuttoliike. Teemme pahan virheen, jos kuvittelemme, että se peittyy, kun olemme keksineet tarkkailla toistemme tekemisiä ja kunkin sanavalintoja ihan pilkkuun asti, ja tehdä sitten niistä suurta numeroa ja nimittelyä. Ongelmat eivät näin poistu, tällä suunnataan ehkä huomio muualle, mutta ongelmat tästä vain lisääntyvät.

Tässä suhteessa olisi todellakin tolkun aika, kuten kirjailija Paretskoi Iisalmen Sanomissa kirjoitti.

* * *

Muuttoliikkeen ongelma on syvä. Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.

Muutos on räikeä – vielä muutama vuosi sitten olimme viemässä arvojamme muualle, pidimme niitä aivan ylivertaisina, mutta nyt joudumme miettimään, kykenemmekö pitämään niistä itsekään kiinni.

Maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa. Kaikkien arvioiden mukaan ihmisvirta on tänä vuonna kasvussa. Tämä haastaa koko läntisen demokratian kyvyn auttaa. Ja haastaa eurooppalaisuuden rakenteet.

Sekavassa tilanteessa tulijoidenkin tilanne saattaa vain paheta. Tiedossa on, että pakolaisia käytetään hyväksi. Olemme juuri kuulleet Euroopassa kadonneista 10 000 alaikäisestä. Pakolaisia riistävät ja rahastavat ihmissalakuljettajat, jotka harjoittavat valtaisaa laitonta liiketoimintaa, usein liikkeellä olevien hengen menettämisen uhallakin. On myös riski, että pakolaisia käytetään kyynisen valtapolitiikan välineinä.

Kuulemme paljon puheita siitä, miten rajat pitää sulkea, tai ainakin rajoittaa tulijoiden määrää ja etenkin palauttaa takaisin heti kaikki ne, jotka pahaa tekevät. Ja moni on ihan samaa mieltä ja ihmettelee, miksei näin jo ole tehty. Siihen on selitys.

Tulen nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.

Sitten itse dilemmaan, joka liittyy syvästi arvomaailmaamme.

Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa.

Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi. Siitä seuraa, ettei voida tehdä sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä.

On väläytelty myös kansainvälisten pakolaissopimusten muuttamista. Se tie on hidas ja tuskin tuottaa ratkaisua akuuttiin tilanteeseen.

Kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia.

Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.

Meidän on nyt pakko hahmottaa, mihin pyrimme. Tavoitteena on tasapaino, joka olisi kaikilta näkökulmilta katsottuna vähintäänkin tyydyttävä, sitä parempaan emme mitenkään nyt yletä.

Ensinnäkin eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava, tästä ei voi olla epäselvyyttä. Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena. Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi.

Eurooppa hakee edelleen tasapainon ratkaisua. Nyt monet hallitukset tekevät sitä omin päin, ja vain kohdaltaan tai uhitellakseen ja pelotellakseen. Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Siitähän noissa kansallisissa ehdotuksissa on enimmäkseen kyse.

Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville.

Konfliktien, kuten Syyrian sodan, päättäminen olisi sekin välttämätön osa ratkaisua. Tämä vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa mekin toki teemme osamme. Nopean helpotuksen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, kuten ei siihenkään, että tämä estäisi muista syistä liikkeellä olevia.

* * *

Uudenvuodenpuheessani sanoin, ettei kevättä ole hyvä riidellen kohdata. Kansainvaelluksen tuomaa haastetta ei voida kohdata siten, että ollaan sisäisesti rempallaan.

Talous on elintärkeä, muttei elämän tärkeä asia. Siksi se on juuri nyt vaikeista ongelmistamme se helpompi.

Meille on tullut itsemme moittimisen lisäksi uudelleen tavaksi tuijottaa, mitä maailma meistä oikein puhuu ja ajatteleekaan. Ja valitettavasti, useimmiten mediassa etsiä pienetkin viitteet jostain ikävästä. Ilmassa on ikään kuin heikon itsetunnon julistamisen kaipuuta.

Maailma kyllä oikeasti mittaa ja huomioi meitä, monellakin tavalla. Otan malliksi joitakin sijoituksiamme kansainvälisissä vertailuissa: olemme parhaiden joukossa muiden muassa onnellisuudessa, hyvinvoinnissa ja luovuudessa tai houkuttelevaisuudessa, muistaen myös kilpailukyvyt ja koulutukset. Itse asiassa on vaikea löytää hyvien ominaisuuksien tutkimuksia, joissa emme olisi ihan kärjen tuntumassa.

Että jos jotain maailmalla ihmettelevät, niin sitä, etteivät nuo suomalaiset saa enemmän irti itsestään, vaikka liki kaikki on kohdallaan. Olemme pitäneet visusti kynttilää vakan alla. Mahdollisuuksien ja toteutuman välille on tullut ammottava aukko.

Näinä aikoina jatketaan viidenteen kertaan viritettyjä keskusteluja taloudestamme, joka jo viimeiset kahdeksan vuotta onkin ollut nuorallakävelyä paikallaan. Meillä on nyt menossa nuorten yrittäjien tuoma annos uutta, antakaa sen, hyvät neuvottelijat, tuulahtaa kammareihinne. Yllättäkää meidät!

Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Teiltä odotetaan ja vaaditaan nyt paljon. Turvallisuutta pitää vahvistaa, maahanmuutto on ongelma, talous ahdistaa; ja mitä muuta vielä voi tulla. Tulette olemaan, syvemmin kuin eduskunta vuosikymmeniin on ollut, perustuslaillisten perimmäisten kysymysten äärellä. Työnne ei tule olemaan vailla tuskaa.

Eduskunnan päärakennuksen ylätasanteella on presidentti Ståhlbergin käyttämä kirjoituspöytä, jonka äärellä perustuslakimme laadittiin. Näkymä viestii: Tässä se syntyi ja täällä se on vastannut aikojen muutoksiin.

Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta sekä toivotan teille kaikille parhainta menestystä ja viisautta vaativassa työssänne.

Julistan vuoden 2016 valtiopäivät avatuiksi.