HS: Tutkija: Maahanmuuttajien kulttuurin tukeminen on mitätöntä Suomessa

Helsingin Sanomat: Tutkija: Maahanmuuttajien kulttuurin tukeminen on mitätöntä Suomessa 7.6.2010

Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa asui viime vuoden lopussa 155 660 ulkomaan kansalaista. Juhlapuheissa monikulttuurisuutta pidetään Suomessa rikkautena, mutta käytännön toimet sen tukemiseen ovat vähäisiä.

"Tässä on järisyttävä ristiriita. Annetaan ymmärtää, että yhteiskunta tukisi maahanmuuttajien kulttuuriprojekteja, mutta taloudelliset avustukset ovat mitättömiä", erikoistutkija Pasi Saukkonen sanoo.

Häneltä on juuri ilmestynyt tutkimus Kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka, joka käsittelee maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta suomalaisessa taiteessa.

Menestyneimpiä kulttuuri-instituutioita Helsingissä ovat kulttuurikeskus Caisa, monikulttuurisen taidetyön keskus Kassandra, Ourvision-laulukilpailu ja Maailma kylässä -festivaali.

"On hyvä, että nämä ovat menestyneet, mutta samalla mietityttää, kuinka paljon ne toimivat perusteluina sille, että muut teatterit ja laulukilpailut eivät avaa oviaan maahanmuuttajille. Ajatellaan, että muukalaisilla on oma laulukilpailunsa ja se riittää. Pitkäntähtäimen kulttuuripoliittinen tavoite on kuitenkin valtavirtaistuminen. Erillisratkaisut saattavat toimia pidäkkeenä sille, että valtavirtaistumista tapahtuu", Saukkonen sanoo.

________________________________________________

Helsingin Sanomat: Maahanmuuttajien on vaikea päästä kulttuurin valtavirtaan

Erikoistutkija Pasi Saukkonen on huolissaan viime aikojen keskusteluista, joiden mukaan maahanmuuton pitäisi loppua ja Suomen palata normaalielämään.

"Ajatus on aivan väärä. Maahanmuutto ei lopu lopettamalla. Suomessa pitäisi käydä vakavaa keskustelua siitä, miten maa muuttuu, kun tänne muutetaan. Vieraskielisten ja muiden kuin kristittyjen osuus kasvaa väistämättä Suomessa merkittävästi lähivuosina. Siihen vaikuttaa jo tähänastisten maahanmuuttajien avioituminen ja syntyvyys", Saukkonen sanoo.

Häneltä on juuri ilmestynyt tutkimus Kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka, joka käsittelee maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta suomalaisessa taiteessa.

Suomessa asui väestörekisterikeskuksen mukaan viime vuoden lopussa yli 155 000 ulkomaan kansalaista. Suurimmat kieliryhmät ovat venäjä, viro, englanti, somali ja arabia.

Muuttovirtaus Suomeen alkoi kiihtyä 1980-luvun lopussa.

Ennen toista maailmansotaa Suomessa oli paljon maahanmuuttajia, mutta sodan jälkeen muutto oli hyvin vähäistä. Suomesta lähdettiin ulkomaille työn perässä.

Muuton kiihtymisen taustalla on Saukkosen mukaan kolme syytä.

"Rajat avautuivat, kun Neuvostoliitto romahti ja kylmä sota loppui. Monet kriisit kuten Irakin sota ja Jugoslavian hajoaminen lisäsivät pakolaisuutta Länsi-Eurooppaan ja hieman myös Suomeen. Kolmas syy oli Suomen vaurastuminen. Suomesta tuli kiinnostava kohdemaa, jossa tarvittiin työvoimaa. Myös turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi."

Saukkosen mielestä on kiinnostavaa, että maahanmuuttajien kotoutuminen määritellään laissa tarkasti. Sillä tarkoitetaan maahanmuuttajien yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan säilyttäen.

"Määrittely on hyvä, mutta samalla se tuottaa tyytymättömyyttä, koska tavoitetta ei millään voi saavuttaa täydellisesti. Kaikki eivät työllisty. Osa maahanmuuttajista syrjäytyy. Kielen ja kulttuurin säilyttämisessä on vaikea määritellä rajapyykkejä, milloin siinä on onnistuttu."

Väestöryhmien välillä on suuria eroja. Vironkieliset näyttävät sulautuvat kantaväestöön, venäjänkieliset pyrkivät säilyttämään omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Virolaisten työllisyystilanne on parempi kuin venäjän- ja somalinkielisten. Myös kielitaidossa on eroja. Ilman kielitaitoa on vaikea saada työtä.

Oman kulttuurin, identiteetin ja uskonnollisten traditioiden säilyttäminen on useimmille tärkeää.

"Isoja kysymyksiä ovat, miten kulttuuri, kieli ja identiteetti säilyvät toisessa ja kolmannessa sukupolvessa ja kuinka suuria etnisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä tänne muodostuu. Tämä on merkittävä asia etenkin venäjänkielisten ja somalinkielisten kohdalla: integroituvatko he suomalaiseen yhteiskuntaan vai eristäytyvätkö he. Mitä kieltä he puhuvat tulevaisuudessa? Uskonto ja arvomaailma tulevat ajankohtaiseksi, kun perustetaan perhettä ja mietitään lasten kasvatusta."

Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Myös taiteen kenttä on laaja.

"Osa maahanmuuttajista löytää hyvin paikkansa kulttuurielämässä. Esimerkiksi Venäjältä tulevat klassisen musiikin ammattilaiset seuraavat musiikkia ja saavat töitä orkestereista. Venäjänkielisillä on vahva kulttuuriyhdistysten kenttä. Toinen ääripää on turvapaikanhakijat, joista monet eivät löydä suomalaista kulttuuritarjontaa ja ovat vaarassa syrjäytyä. Poikkeus on kirjasto, joka on ilmainen ja toimii hyvänä henkireikänä."

Musiikki on läheisempää maahanmuuttajille kuin kirjallisuus ja teatteri, jotka ovat sidoksissa kieleen. Viihde integroi varsinkin nuorisoa. Maahanmuuttajanuoret pärjäävät Idols- ja Talent-kilpailuissa. Viihde-elämä tarjoaa mahdollisuuden symbioosiin. Nuoret elävät välitilassa, jossa yhdistyvät oma tausta ja ympäröivä kulttuuri.

Juhlapuheissa monikulttuurisuutta pidetään rikkautena, mutta käytännön toimet sen tukemiseen ovat vähäisiä.

"Tässä on järisyttävä ristiriita. Annetaan ymmärtää, että yhteiskunta tukisi maahanmuuttajien kulttuuriprojekteja, mutta taloudelliset avustukset ovat mitättömiä."

Menestyneimpiä kulttuuri-instituutiota Helsingissä ovat kulttuurikeskus Caisa, monikulttuurisen taidetyön keskus Kassandra, Ourvision-laulukilpailu ja Maailma kylässä -festivaali.

"On hyvä, että nämä ovat menestyneet, mutta samalla mietityttää, kuinka paljon ne toimivat perusteluina sille, että muut teatterit ja laulukilpailut eivät avaa oviaan maahanmuuttajille. Ajatellaan, että muukalaisilla on oma laulukilpailunsa ja se riittää. Pitkäntähtäimen kulttuuripoliittinen tavoite on kuitenkin valtavirtaistuminen. Erillisratkaisut saattavat toimia pidäkkeenä sille, että valtavirtaistumista tapahtuu."

Saukkonen pelkää, että monet ihmiset jäävät varjoon. He eivät löydä sen enempää kantaväestön kulttuuritarjontaa kuin maahanmuuttajien erillistapahtumia. Katveeseen voivat jäädä erityisesti nuoret.

Pasi Saukkonen: Kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka. Tutkimus maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta suomalaisen taiteen ja kulttuurin kentällä. Cupore, 248 s, 30 e.