Jyrki Kasvi: Kahvinjuonti kielletty

Jyrki Kasvi: Kahvinjuonti kielletty 1.6.2010

Sanomalehtiin pitäisi saada samanlaisia varoitus- ja kieltomerkkejä kuin maanteilläkin on. Esimerkiksi ”kahvinjuonti kielletty” merkki kertoisi, että aamukahvi voi mennä lehteä lukiessa väärään kurkkuun. Viime päivinä merkkiä olisi tarvittu useampaan otteeseen.

Esimerkiksi muutama päivä sitten luin oikeusministeriön työryhmän ehdottavan, että puolue voi joutua vastuuseen jäsenensä rasistisista mielipiteistä. Onneksi en yleensä ala heti melskata julkisesti vaan yritän ensin ottaa selvää, mistä _oikeasti_ on kyse. Luin siis Aamulehden uutisen lisäksi myös siinä käsitellyn työryhmän ehdotukset, ja kun sekään ei palauttanut kahvinjuontikykyä, aloin kysellä, mitä ehdotusten kirjoittajat ovat tarkoittaneet.

Työryhmän tekstiä sanasta sanaan lukemalla kun alkaa oikeasti ihmetellä, mistä tässä on kysymys. Ei ihme, että olen saanut asiasta paljon palautetta, ja nettikeskustelu käy lämpimänä.

Raportin kirjoittajat ovat unohtaneet, että vain harvalla on kokonaiskuva kaiksesta ehdotusten aihepiiriin liittyvästä lainsäädäntöä. Lopputulos on vähän samanlainen kuin lääkärin kirjoittamaa epikriisiä lukevalla potilaalla tai insinöörin kirjoittamaa digiboksin käyttöohjetta lukevalla kuluttajalla.

Otetaan esimerkiksi kohta:

Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaan säännökseen ehdotetaan tekotapana lisättäväksi ”levittämisen” rinnalle ”asettaminen yleisön saataville”. Muutoksella varmistettaisiin kiihottamispykälän soveltuminen linkkien avaamiseen rasistista ynnä muuta kiihottamista sisältäville internetsivuille.


Moni on lukenut tuon niin, että linkittäminen rasistisille sivuille kielletään. Piste. Kukaan ei siis voisi edes kritisoida rasistista kiihottamista! Netin keskustelukulttuuriin kun kuuluu viitata sille sivulle, jota oma kirjoitus käsittelee. Myös silloin kun on kovasti eri mieltä.

Minulle on tässä yhteydessä kerrottu, että nettikirjoittaminen, myös linkittäminen on journalismia, ja nettikirjoittajilla on samoja velvollisuuksia ja oikeuksia kuin perinteisilläkin tiedotusvälineillä. Nettikirjoittajalla olisi siis ehdotuksen mahdollisesti toteutuessa edelleen oikeus käsitellä myös rasismia ynnä muuta kiihottamista, ja linkittää käsittelemiään sivustoja, eikä se olisi ”asettamista yleisön saataville”. Mutta missä menee journalismin ja yleisön saataville asettamisen raja?

Vielä enemmän palautetta on herättänyt oikeushenkilön rangaistusvastuu:

Jos esimerkiksi jonkun henkilön kunniaa loukataan internetissä rasistisesta motiivista, voi oikeushenkilön rangaistusvastuu tulla kysymykseen vain, jos sisällöllisesti rikollisen tekstin lähettänyt henkilö on jonkin järjestön jäsen ja tämän voidaan katsoa laiminlyöneen valvonnan.


Esimerkiksi Aamulehden toimittaja oli lukenut tuon kohdan niin, että järjestöillä, siis myös puolueilla olisi vastuu valvoa jäsentensä nettikirjoittelua.

Minulle on kuitenkin alleviivattu, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on rajattu rikoslaissa niin, ettei järjestö voi noin vain joutua vastuuseen jäsenensä tekemisistä tai sanomisista, vaan jäsenen on täytynyt toimia esimerkiksi järjestön toimeksiannosta.

Joka tapauksessa kyse on vasta ehdotuksista, ei vielä edes lakiesityksistä. Silti ministeriöissä tulisi muistaa, että avoimessa, läpinäkyvässä yhteiskunnassa myös lainvalmistelun kielen on oltava sellaista, että se avautuu kaikille ilman tulkkeja ja tulkintaa.