Kansan Tahto: Rakenteellinen syrjintä maahanmuuttajien ongelma työelämässä

Kansan Tahto: Rakenteellinen syrjintä maahanmuuttajien ongelma työelämässä 17.3.2011

Oululainen Tiina Ristikari tutkii suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen suhtautumista maahanmuuttoon ja etniseen syrjintään. Työn ja hyvinvoinnin tutkijakoulussa Tampereen yliopistolle tehtävä väitöskirja on valmistumassa. Aiheen pariin tutkijan on vienyt hänelle tärkeä oikeudenmukaisuus.

Ammattiyhdistysliikkeellä on ymmärrystä ja osaamista syrjintäkysymyksissä, vaikkakin eri liittojen välillä on eroja. Esimerkiksi SAK:lla on Ristikarin mukaan loistavia työelämätutkijoita. – Luottamusmiestasolla koko kansan asenteet heijastuvat asenteiden polarisoitumisena.

Ristikari panisi vastuuta kaikille toimijoille. Keskusjärjestöille, koska syrjintä on usein rakenteellista, ja liitoille, koska niillä on paras kosketus työpaikoille, joissa tapahtuu suoraa syrjintää.

– Luottamusmiesten pitäisi tunnistaa etninen syrjintä paremmin ja myös puuttua siihen herkemmin.

Kun ammattiliitoilta kysyttiin, paljonko etnistä syrjintää on työmarkkinoilla yleensä, yli puolet arveli syrjintää olevan. Mutta omalla alalla syrjintää arveltiin olevan huomattavasti harvemmin. – Ongelman olemassaolo tiedostetaan, mutta sen ei haluta koskevan itseä.


Maahanmuuttajat muuttuvassa työelämässä

Perinteisesti hyvinvointi perustuu toimiviin työmarkkinoihin. Mutta nykyään työmarkkinat muuttuvat nopeasti. Tutkijaa kiinnostavat esiin nousevat ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet.

Maahanmuuttajien kohtelu näkyy työllisyysnumeroissa, heidän on vaikeampi saada töitä. Lisäksi aloille, joille on palkattu maahanmuuttajia, on syntymässä kahdet työmarkkinat, joissa palkka ja sopimusehdot poikkeavat toisistaan.

– On syntynyt rumia tilanteita, joissa on puhdasta rasismia. Toisaalta syrjinnän skaala on laaja.

Ristikari kertoo esimerkin piilosyrjinnästä työyhteisön kehittämisessä. Pohditaan hyvän johtajan ominaisuuksia, ja liitetään ne perinteiseen suomalaiseen johtajakuvaan.

Ristikari tietää olevansa monen kanssa eri mieltä, mutta hän on positiivisen syrjinnän kannalla.

– Tarvitaan erilaisia palveluja erilaisille ryhmille. Aina ei riitä, että maahanmuuttajia kohdellaan samalla tavoin, kaikilla ryhmillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia toimia etujensa puolesta kuin vaikkapa joillakin akavalaisilla asiantuntijoilla.

Koulutus jatkaa syrjintää

Tutkijana Ristikaria eivät niinkään kiinnosta yksilön asenteet ja mitä itse kunkin pitäisi tehdä, vaan miten erilaiset rakenteet aiheuttavat jonkin ilmiön lisääntymistä ja jatkumista.

– Paljon on tehtävää esimerkiksi rekrytoinnin pullonkauloissa. On tapauksia, joissa ulkomaalaiselle soittajalle on kerrottu jonkin työpaikan olevan jo täytetty, mutta hetken päästä soittava suomalainen on pyydetty haastatteluun.

Suomessa ja Pohjoismaissa on perinteisesti ajateltu, että syrjinnän poistamiseksi maahanmuuttajia pitää kouluttaa, jotta he olisivat valmiimpia työmarkkinoille. Ristikarin mielestä se ei riitä, sillä yhä moni ulkomaalaistaustainen lääkäri tai insinööri ei saa koulutustaan vastaavaa työtä.

Koulutus on ollut myös maahanmuuttajia muokkaavaa. Esimerkiksi yliopisto- opintoja ei pidetä luonnollisena valintana ja heille syötetään jo valmiiksi ajatuksia muista opinnoista. Ja usein maahanmuuttajanaisilla ajatellaan olevan kulttuurisia ominaisuuksia, joiden mukaan he sopivat hoitoalan matalapalkka-aloille.

– Se on institutionaalista syrjintää, Ristikari huomauttaa.