YLE: Riitta Jalonen: Onko ihmisen värillä väliä? (blogi) 23.3.2011
Inhoan rasismia. Se tuskin on yllättävää. Inhoan kaikenlaista syrjintää.
Inhoan rasismia – mutta rakastan rotuja. Tai mitä ne sitten ovatkaan… Onkohan niitä edes?
Ihmisten erilaisuus ja ihmislajin monimuotoisuus on aina ihastuttanut minua ja herättänyt lapsenomaista uteliaisuutta. Ehkä tämä juontaa vuodesta 1959, jolloin pikkutyttönä ensimmäisellä Helsingin-matkallani pääsin Suomi-Ranska-maaotteluun ja ihastuin kovaa pinkoviin yönmustiin, valkohymyisiin urheilijoihin. Musta mies oli ihme ilmestys Kukonharjan kansakoululaiselle.
Kysymys ihmisen ihonväristä on ollut pitkään täysi tabu. Tieteessäkin. Harvaa sellaista asiaa, jonka voimme omin silmin nähdä, on tutkittu näin vähän. Syynä on tietysti pelko, että tiede voisi taas olla tukemassa rasistisia ennakkoluuloja ja jopa rasismia, ihonväriin perustuvaa syrjintää. Historia on synkkä: Carl von Linné luokitteli paitsi kasvit, myös ihmiset, ja kun oli löydetty ulkoiset erot, löydettiin pian muitakin perustavanlaatuisia eroja – ja ”peruste” eriarvoisuudelle.
Silti tieteessä ei saisi olla tabuja. Ulkonäkömme ON yhteydessä siihen, mistä esi-isämme ovat kotoisin, ja jokin merkityshän ns. rotupiirteiden kehittymisellä ja säilymisellä on ihmislajille. Lääketieteessä on avautumassa uusia tutkimuskohteita: 2000-luvulla on sieltä täältä putkahtanut esiin vihjeitä, että etnisellä taustalla voi olla yhteyttä siihen, miten ympäristötekijät vaikuttavat sairauksien syntyyn tai miten lääkeaineet tehoavat sairauksiin. Olen lukenut, että Yhdysvalloissa on kehitetty joihinkin sairauksiin erilaiset lääkkeet latinalais- ja aasialaistaustaiselle väestölle – mutta tätä ei saa mainita lääkepakkauksessa, koska se olisi rasismia. Meilläkin kansallinen geeniperimä nousi keskusteluun aivan yllättäen selvitettäessä sikainfluenssarokotusten ja narkolepsian puhkeamisen yhteyttä. Mikä selittää islantilaisten, ruotsalaisten ja erityisesti suomalaisten korkeammat sairastuvuusluvut rokotuksen jälkeen? Poliittinen korrektius ei saa estää kysymästä, onko esim. kantasuomalaisten, somalien tai vietnamilaisten sairastuvuudessa eroja.
Rodusta ei silti ole kysymys. Sitä myötä kun ihmisyksilöiden geeniperimää on selvitetty, käsitys edes jollain lailla tieteellisesti perusteltavista ihmisroduista on lopullisesti hajonnut. Geeneistä ei löydy ihmisrotuja, vaan ihmisyksilöt eroavat toisistaan monenlaisilla ominaisuuksilla. Geneettisesti tarkastellen naapurin Maija voi olla minusta jopa etäämpänä kuin Suomeen paljon myöhemmin kotoutunut Saida. Ihmisen ihonväri taas on ihan oma kehitystarinansa, josta on myös esitetty aivan uusia teorioita, kuten tiededokumentissa Ihonvärin evoluutio 14.4. kerrotaan.
Rotu on kiehtova ja kauhea kysymys. YLE Teema avaa tänä keväänä näkökulman niin rasismiin historiallisena asenteena (Historiadokumentti Ihmisten eläintarha 5.4.) ja politiikkana (Teemalauantai Amerikkalainen rasismi 2.4.), kuin ihonväriin ja ihmisrotuun nykyisenä tieteen tutkimuskohteena (Tiedeteema 31.3. ja Tiededokumentit 7.4. ja 14.4.).
Että uskallettaisiin puhua kaikista asioista. Myös siitä, että tieto on aikansa lapsi ja tiede tietää maailmasta aina vain sen, mikä siihen mennessä on selvitetty.
Riitta Jalonen on YLE:n asiaohjelmien tilaaja, jonka mielestä tieto ei lisää vain tuskaa, vaan myös iloa.