Sisäministeriön tiedote: Lainsäädäntöjohtaja Viitanen: Väitteet etnisten vähemmistöjen nauttimista muhkeista etuuksista on kaupunkilegenda

Sisäministeriön tiedote: Lainsäädäntöjohtaja Viitanen: Väitteet etnisten vähemmistöjen nauttimista muhkeista etuuksista on kaupunkilegenda 31.5.2011
Lainsäädäntöjohtaja Marko Viitanen: Monenlaista tasa-arvoa mutta yksi perustuslaki (Ministeriössä tapahtuu -blogi)

Kansan Uutiset: Väite etnisten vähemmistöjen eduista on kaupunkilegenda

- Suomen perustuslaki ei turvaa ainoastaan symmetristä tasa-arvoa. Se edellyttää myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista, toteaa lainsäädäntöjohtaja Marko Viitanen tänään sisäministeriön verkkosivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa.

Perustuslain esitöiden mukaan lainsäädännölle on ominaista eri ihmisten kohteleminen eri tavoin tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamiseksi, eikä yhdenvertaisuussäännös sinänsä estä niin sanottua positiivista erityiskohtelua.

- Jokaisen lienee helppo ymmärtää, ettei yleinen ja yhtäläinen äänioikeus voi toteutua pelkän muodollisen tai symmetrisen tasa-arvon turvin. Tarvitaan erityistoimenpiteitä, joihin tässä asiassa kuuluu erityisten kuljetus- ja avustajapalveluiden järjestäminen, ja muut äänestämisen helpottamiseksi toteutetut järjestelyt, Viitanen toteaa.

Viitasen mukaan ajallemme tyypillistä on, että jos erityistoimenpiteitä kohdistetaan etnisiin vähemmistöryhmiin, monien ihmisten patoumat alkavat purkautua primitiivisellä tavalla. Ajassa liikkuu valtava määrä kaupunkilegendoja ja suoranasta vihapropagandaa, jossa uskotellaan erilaisten etnisten vähemmistöjen nauttivan etnisen alkuperänsä perusteella muhkeita etuisuuksia. Tosiasiassa etnisen alkuperän perusteella annettavia etuisuuksia ei Suomessa juurikaan taida olla.

- On muistettava, että perustuslakimme sisältää yhdenvertaisuutta koskevat säännökset ja syrjinnän kiellon lisäksi myös tietynlaisen integraatiovelvoitteen, sillä julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

- Mitä paremmin erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat yksilöt saadaan mukaan osaksi yhteiskuntaa ja sen toimintoja, sitä paremmat mahdollisuudet on saavuttaa tasapainoinen yhteiskunta, jossa jokaisen ihmisarvo on tunnustettu ja turvattu, Viitanen painottaa.

Sisäministeriön tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta

Viitasen mukaan yhdenvertaisuus, syrjintäkielto ja integraatio muodostavat perustuslaillisen kolmiyhteyden, joka ohjaa vankasti julkisen vallan toimia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisessa. Niistä on syytä pitää tiukasti kiinni etenkin silloin, kun ne kyseenalaistetaan. Olemme tietysti myös EU:n jäsenvaltiona ja kansainvälisin ihmisoikeussopimuksin vahvistaneet perus- ja ihmisoikeuksien minimitason, jota emme voi edes perustuslakia muuttamalla alittaa.

Sisäasiainhallinnon lainsäädäntö ja hallinnonalan toiminta koskettavat usein keskeisesti perus- ja ihmisoikeuksia. Kysymys on erityisesti yksityiselämän suojasta, yhdenvertaisuudesta, oikeusturvasta sekä henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta.

Sisäasiainministeriön oikeusyksikkö edistää yhteistyössä ministeriön eri osastojen kanssa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja huomioon ottamista muun muassa säädösvalmisteluhankkeissa. Nämä perustavanlaatuiset oikeudet näkyvät myös ministeriön oikeusyksikön laillisuusvalvonnassa. Oikeusyksikkö edistää erityisesti yhdenvertaisuutta.

Marko Viitasen blogikirjoitus löytyy sisäasiainministeriön verkkosivuilta osoitteesta http://www.intermin.fi/intermin/blog_sv.nsf/

______________________________


Lainsäädäntöjohtaja Marko Viitanen: Monenlaista tasa-arvoa mutta yksi perustuslaki (Ministeriössä tapahtuu -blogi)

Ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta perustuu käsitykseen yhtäläisestä ihmisarvosta, joka kuuluu kaikille. Euroopassa ajatus on etenkin valistusajattelun lapsi, johon kuitenkin sisältyi myös käsityksiä siitä, ettei kaikille ihmisille kuuluisikaan täydet ihmisoikeudet. Vielä 1900-luvun alun kansainvälisessä oikeudessa esiintyy jako barbaareihin ja sivistyskansoihin. Esimerkiksi suomalainen oikeusoppinut R.H. Hermanson katsoi, että vain välitön fyysisen ylivoiman uhka oli usein ainoa keino pitää barbaarit kurissa. Kurissa pitäjiä olivat luonnollisesti eurooppalaiset sivistyskansat.

Kansainvälisen oikeuden säännöt eivät soveltuneet barbaarikansojen ja Euroopan sivistyskansojen suhteeseen. Niinpä samainen valistusajattelu, joka synnytti Euroopassa ajatuksen ihmisoikeuksista, sulki suurimman osan muun maailman ihmisistä niiden ulkopuolelle. Tämä oli tietysti kätevää kolonialismin aikakaudella.

Totalitarismi nojautuu vahvasti ihmisten syrjintään

Euroopan vaipuessa totalitarismiin ennen toista maailmansotaa, totalitarismin ideologinen pohja nojautui vahvasti ihmisten syrjintään. Ihmiset jaettiin niihin, joilla oli oikeus täyteen ihmisarvoon, ja niihin joille tätä ei suotu. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat erilaiset vähemmistöt, mutta myös vammaiset, mielisairaat tai heikkomieliset. Näille ryhmille oli tyypillistä, että ne olivat heikkoja ja niitä oli helppo vainota. Eurooppalainen ja myöhemmin maailmanlaajuinen ihmisarvon ja ihmisoikeuksien vahvistaminen perustuslaeissa ja kansainvälisin valtiosopimuksin heijasti yhteistä ymmärrystä ihmisarvon turvaamisen välttämättömyydestä.

Ihmisarvon turvan yhtäläinen turvaaminen käytännön järjestelyin kaikille merkitsi suurta murrosta ja irtiottoa vanhasta maailmasta. Tästä saavutuksesta meidän on syytä pitää kiinni jatkossakin. Me turvaamme kaikille ihmisarvon ja osallisuuden yhteiskuntaan.

Myös näkemys tasa-arvosta on kehittynyt aikojen saatossa. Muodollisen tasa-arvon käsite, yhdenvertaisuus lain edessä, oli itsenäisyytemme ajan ensimmäisen perustuslain lähtökohtia. Ihmisarvoa ei mainittu. Kun perustuslakiamme uusittiin, lisättiin sinne ensin perusoikeusuudistuksessa vuonna 1995 modernit perusoikeudet ja ihmisarvon turvaaminen sekä uudessa vuoden 2000 perustuslaissa vahvistettiin tuomioistuinten mahdollisuutta valvoa perusoikeuksien toteutumista.

Muodollisen tasa-arvon turvaamisesta siirryttiin tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseen, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen ja entistä laajempaan syrjinnän kieltämiseen. Nämä uudistukset eduskunta teki yksimielisesti. Sekin on tärkeää. Perustuslaistamme ilmenee suomalaisen yhteiskunnan arvopohjan pienin yhteinen nimittäjä.

Suomen perustuslaki edellyttää tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista

Viime aikoina yhteiskunnassa pintaan on noussut ilmiötä, jotka ovat eri tavoin kyseenalaistaneet edellä mainitut saavutukset. Viranomaiselle perustuslakimme antaa tässä suhteessa selvän toimintaohjeen. Julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Meidän perustuslakimme ei turvaa ainoastaan symmetristä tasa-arvoa. Se edellyttää myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista.

Perustuslain esitöiden mukaan lainsäädännölle on ominaista eri ihmisten kohteleminen eri tavoin tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamiseksi, eikä yhdenvertaisuussäännös sinänsä estä niin sanottua positiivista erityiskohtelua. Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoo, ettei yhdenvertaisuussäännös edellytä kaikkien kansalaisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat seikat ole samanlaisia. Lainsoveltaja liikkuu näissä asioissa luonnollisesti niissä puitteissa, jotka lainsäädäntö asettaa.

Jokaisen lienee helppo ymmärtää, ettei yleinen ja yhtäläinen äänioikeus voi toteutua pelkän muodollisen tai symmetrisen tasa-arvon turvin. Tarvitaan erityistoimenpiteitä, joihin tässä asiassa kuuluu erityisten kuljetus- ja avustajapalveluiden järjestäminen, ja muut äänestämisen helpottamiseksi toteutetut järjestelyt. Vammaisten erityispalveluista säädetään lainsäädännössä, jotta heidänkin ihmisyytensä toteutuisi ja heidän osallisuutensa yhteiskuntaan olisi mahdollista. En ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan näiden positiivisen erityiskohtelun toimenpiteiden oikeutusta.

Etninen alkuperä on harvoin peruste etuuksille Suomessa

Ajallemme tyypillistä on, että jos tällaisia erityistoimenpiteitä kohdistetaan etnisiin vähemmistöryhmiin, monien ihmisten patoumat alkavat purkautua primitiivisellä tavalla. Ajassa liikkuu valtava määrä kaupunkilegendoja ja suoranasta vihapropagandaa, jossa uskotellaan erilaisten etnisten vähemmistöjen nauttivan etnisen alkuperänsä perusteella muhkeita etuisuuksia. Tosiasiassa etnisen alkuperän perusteella annettavia etuisuuksia ei Suomessa juurikaan taida olla.

Toinen asia on se positiivinen erityiskohtelu, johon voidaan turvautua sen johdosta, että meillä perustuslain mukaan vähemmistöryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan. Nämäkään toimenpiteet eivät ole kovin laajoja, ja niiltä edellytetään aina hyväksyttävää perustetta. Suomalainen yhteiskunta on monikulttuurinen, ja tämä on edellä mainituin tavoin vahvistettu myös perustuslaissa.

On muistettava, että perustuslakimme sisältää yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon lisäksi myös tietynlaisen integraatiovelvoitteen, sillä julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Mitä paremmin erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat yksilöt saadaan mukaan osaksi yhteiskuntaa ja sen toimintoja, sitä paremmat mahdollisuudet on saavuttaa tasapainoinen yhteiskunta, jossa jokaisen ihmisarvo on tunnustettu ja turvattu.

Yhteiskunnan toimintojen järkevästi mitoitettu joustavuus ja tuki helpottaa yksilön integroitumista, ja antaa yksilölle mahdollisuuden moninaiseen identiteettiin. Ihmisen erilainen enemmistöstä poikkeava tausta ei saa merkitä hänen eristämistään yhteiskunnan marginaaliin.

Sisäministeriön tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta

Yhdenvertaisuus, syrjintäkielto ja integraatio muodostavat perustuslaillisen kolmiyhteyden, joka ohjaa vankasti julkisen vallan toimia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisessa. Niistä on syytä pitää tiukasti kiinni etenkin silloin, kun ne kyseenalaistetaan. Olemme tietysti myös EU:n jäsenvaltiona ja kansainvälisin ihmisoikeussopimuksin vahvistaneet perus- ja ihmisoikeuksien minimitason, jota emme voi edes perustuslakia muuttamalla alittaa.

Sisäasiainhallinnon lainsäädäntö ja hallinnonalan toiminta koskettavat usein keskeisesti perus- ja ihmisoikeuksia. Kysymys on erityisesti yksityiselämän suojasta, yhdenvertaisuudesta, oikeusturvasta sekä henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta. Sisäasiainministeriön oikeusyksikkö edistää yhteistyössä ministeriön eri osastojen kanssa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja huomioon ottamista muun muassa säädösvalmisteluhankkeissa. Nämä perustavanlaatuiset oikeudet näkyvät myös oikeusyksikön laillisuusvalvonnassa. Oikeusyksikkö edistää erityisesti yhdenvertaisuutta.

____________________________________


Kansan Uutiset: Väite etnisten vähemmistöjen eduista on kaupunkilegenda

Suomen perustuslaki edellyttää sisäministeriön lainsäädäntöjohtaja Marko Viitasen mukaan ns. symmetrisen tasa-arvon lisäksi myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista. Viitanen ottaa asiaan kantaa sisäasiainministeriön verkkosivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa.

Perustuslain esitöiden mukaan lainsäädännölle on ominaista eri ihmisten kohteleminen eri tavoin tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamiseksi, eikä yhdenvertaisuussäännös sinänsä estä niin sanottua positiivista erityiskohtelua.

– Jokaisen lienee helppo ymmärtää, ettei yleinen ja yhtäläinen äänioikeus voi toteutua pelkän muodollisen tai symmetrisen tasa-arvon turvin. Tarvitaan erityistoimenpiteitä, joihin tässä asiassa kuuluu erityisten kuljetus- ja avustajapalveluiden järjestäminen, ja muut äänestämisen helpottamiseksi toteutetut järjestelyt, Viitanen toteaa.

Viitasen mukaan ajallemme tyypillistä on, että jos erityistoimenpiteitä kohdistetaan etnisiin vähemmistöryhmiin, monien ihmisten patoumat alkavat purkautua primitiivisellä tavalla. Ajassa liikkuu valtava määrä kaupunkilegendoja ja suoranasta vihapropagandaa, jossa uskotellaan erilaisten etnisten vähemmistöjen nauttivan etnisen alkuperänsä perusteella muhkeita etuisuuksia. Tosiasiassa etnisen alkuperän perusteella annettavia etuisuuksia ei Suomessa juurikaan taida olla.

Viitasen mukaan yhdenvertaisuus, syrjintäkielto ja integraatio muodostavat perustuslaillisen kolmiyhteyden, joka ohjaa vankasti julkisen vallan toimia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisessa.