Savon Sanomat: Sekoitus SMP:n perintöä ja äärioikeistolaisuutta

Savon Sanomat: Sekoitus SMP:n perintöä ja äärioikeistolaisuutta 4.2.2012

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on selittänyt puolueensa alentunutta kannatusta kielteisillä uutisilla. Niitä onkin riittänyt. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on jatkanut toilailujaan. Runsaasti julkisuutta on saanut myös perussuomalaisten kunnanvaltuutetun kuvottava – niin kuin Soini sitä luonnehti – kirjoitus, jossa esitettiin kunniamerkkiä oululaisessa pitseriassa miehen ampuneelle.

Kielteisillä uutisilla onkin ollut oma vaikutuksensa, mutta sitä ei kannata liioitella. Kannatuksen reippaaseen laskuun saattavat vaikuttaa myös syvemmällä kuin nopeassa pintajulkisuudessa olevat seikat.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu ennen viime vuoden huhtikuun eduskuntavaaleja oli historiallisen nopeaa. Suomessa puolueiden kannatussiirtymät ovat tähän saakka olleet pieniä. Nyt nähtiin perussuomalaisten maanvyörymävoitto, mutta samalla keskustan raju tappio. Myös sosiaalidemokraattien ääniosuus oli pienempi kuin kertaakaan puolueen historiassa, vaikka sillä heltisikin vaalien kakkossija.

Protestivaaleista on puhuttu joskus aikaisemminkin, mutta huhtikuun vaalit olivat selkeästi sellaiset. Perussuomalaiset onnistuivat kanavoimaan tyytymättömyyden, jota äänestäjät eri syistä tunsivat nykymenoon. Perussuomalaiset ei ollut kaikille vaihtoehto sen vuoksi, että se olisi esittänyt jotakin omintakeista tai selkeää poliittista ohjelmaa, vaan sen vuoksi, että vanhoja puolueita haluttiin rankaista.

Perussuomalaisista voi silti erottaa kolme melko erilaista juonnetta. Toinen on Veikko Vennamon ja hänen perustamansa SMP:n perintö, eräänlainen maalaisradikalismi, joka nyt imi ääniä erityisesti keskustalta. Eduskuntaan nousi takaisin muutamia SMP:n entisiä kansanedustajia.

Toinen juonne on syntynyt viime vuosina, kun ihmiset taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla ovat kokeneet turvattomuutta ja menettäneet luottamuksensa poliittiseen vasemmistoon. Menettäjä on ollut varsinkin SDP.

Kolmas juonne on maahanmuuttokriittisyys. Kriitikoiden henkinen johtaja on Jussi Halla-aho. Siipeen kuuluvat kansanedustajat ovat liikuttavan solidaarisia toisiaan kohtaan. Halla-aho ja kaksi muuta hänen hengenheimolaistaan aikovat esimerkiksi maksaa hovioikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomitun James Hirvisaaren sakot. Osaa maahanmuuttokriittisistä perussuomalaisista voi hyvin perustein luonnehtia äärioikeistolaisiksi.

Soinin tuskan voi ymmärtää. Kokemattoman, taustoiltaan ja mielipiteiltään hajanaisen eduskuntaryhmän saavutukset ovat jääneet vaatimattomiksi. Pelkkä hallituksen ja sen tekojen moittiminen ei herätä luottamusta, jos tilalle ei ole tarjota mitään. Vaaleissa esitetyltä protestilta on katkennut terä.

Perussuomalaisten kannatuksen laskussa näkyy selvästi myös keskustan paluu niille juurille, joilta se lähti 1990-luvun alussa, kun Paavo Väyrynen jätti puolueen puheenjohtajuuden. Se on vienyt tilaa perussuomalaisilta.