Kansan Uutiset: Burmasta paenneet tarvitsevat yhä apua 25.5.2012
Suomalaisille lomakohteena tutussa Thaimaassa elää satojatuhansia Burman pakolaisia. Suomessa heitä on alle tuhat.
– Minä hymyilen koko ajan, koska olen nähnyt, että leiriltämme lähteneet ihmiset ovat saaneet täällä mahdollisuuden parempaan elämään, sanoo thaimaalaisen pakolaisleirin johtaja Wachira Chotirosseranee.
Hän vierailee Suomessa Suomen Pakolaisavun kutsumana ja on tavannut täällä entisiä leiriläisiään.
Chotirosseranee johtaa yhtä Thaimaan yhdeksästä pakolaisleiristä, joilla asuu yhteensä noin 200 000 pakolaista Burmasta (nyk. Myanmar). Leirejä ylläpidetään Thaimaan valtion ja kansalaisjärjestöjen voimin.
Lisäksi maassa elää leirien ulkopuolella satojatuhansia Burmasta paenneita.
Chotirosseraneen johtamalta Ban Mae Nai Soin leiriltä valitaan Suomeen tulevat burmalaiset kiintiöpakolaiset.
– Me olemme samassa veneessä, hän sanoo tarkoittaen Suomea ja Thaimaata.
Molemmat ovat pakolaisten vastaanottajamaita, sillä erotuksella, että Thaimaassa elää satojatuhansia burmalaisia, kun Suomi ”ei pysty” ottamaan vastaan edes tänne kiintiöpakolaisina valittuja.
Kunnat kieltäytyvät vastaanottamasta
Moni suomalainen kunta on ottanut kielteisen kannan pakolaisten vastaanottamiseen. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monet pakolaiskiintiöön valitut pakolaiset joutuvat odottamaan kuntapaikkaa lähtömaiden leireillä jopa vuosia.
Helmikuun tilastojen mukaan yli 600 jo Suomeen hyväksyttyä pakolaista odottaa kuntapaikkaa pakolaisleireillä, kerrotaan Suomen Pakolaisavusta.
Suomi on sitoutunut ottamaan 750 kiintiöpakolaista vuodessa, mutta kuntien kieltäytymisen vuoksi tavoitteessa ei pysytä.
Yhdeksän vuotta leirinjohtajana toiminut Chotirosseranee tuntee hyvin olosuhteet, joista pakolaiset Suomeen tulevat.
– Leiriläiset ovat tavallisia ihmisiä, jotka jäivät sodan taistelujen jalkoihin kotimaassaan. Heidän oli pakko lähteä kodeistaan, joissa ei ollut enää turvallista.
Väliaikaisiksi suojiksi perustetuilla pakolaisleireillä on eletty kohta kolmekymmentä vuotta.
– Alunperin ajattelimme heidän voivan palata kotiin, mutta tilanne jatkuikin vuosia.
Vaikka leireillä järjestetään pakolaisille ruoka-apua, terveydenhoitoa, koulutusta ja rakennusmateriaaleja, kuten bambua seiniksi ja lehtiä katoiksi asumusten rakentamiseen, on kaikesta pulaa.
Perheille jaettava kuukausittainen ruoka-annos on hyvin niukka. Ahtaissa oloissa tulipalot ja maanvyöryt ovat ongelma.
Burmaan voi palata – ehkä joskus
Chotirosseranee arvelee Burman parantuneen tilanteen mahdollistavan kotiinpaluun joillekin, mutta ei vielä pitkään aikaan. Erityisesti etnisiin vähemmistöihin kuuluvien paluu ei näytä kovin todennäköiseltä.
– Tietenkin ihmiset haluaisivat palata kotimaahansa ja ensimmäistä kertaa vuosiin nyt on toivoa, valoa tunnelin päässä.
Sillä aikaa, kun odotetaan mitä Burmassa tapahtuu, on Chotirosseraneen mielestä kaikin tavoin pyrittävä löytämään nyt leireillä asuville uusi paikka. Erityisen huolissaan hän on leirien lapsista.
– Jokaisena päivänä, jonka odotamme, lapset kasvavat. Heidän elämänsä ja mahdollisuutensa eivät saa mennä hukkaan, heille on annettava mahdollisuus parempaan elämään, mahdollisimman pian.
Kohteliain ja diplomaattisin sanakääntein hän toivoo Suomen viranomaisten toimivan nopeammin niiden hyväksi, jotka ovat eläneet pakolaisleireillä vuosia.
– On kaikille parempi, että pääsee mukaan normaaliin elämään.
Wachira Chotirosseranee on johtanut Ban Mae Nai Soin leiriä yhdeksän vuotta. Sinä aikana leirillä on syntynyt yli 5 000 lasta.
Ei mikään lottovoitto.