Husein Muhammed: Katsokaamme me muslimit peiliin!

Husein Muhammed: Katsokaamme me muslimit peiliin! 17.5.2012

Ruotsin televisio SVT lähetti eilen salaa kuvattuja haastatteluja, joissa maan eri
moskeijoiden imaameilta kysyttiin muun muassa heidän näkemyksiään moniavioisuuteen
sekä neuvoja perheväkivaltatapauksissa. Julkisesti monet heistä kannattavat naisten
oikeuksia. Osa imaameista kertoi yksityisesti neuvoa hakeneelle,
perheväkivallan uhriksi tekeytyneelle toimittajalle esimerkiksi, ettei hänen
tulisi hakea apua perheväkivaltaan viranomaisilta.

Ohjelman tultua julki osa moskeijoista on irtisanoutunut työntekijöidensä sanomisista.
Moni muslimi on vedonnut myös siihen, että neuvot ovat heidän mielestään
koraaninvastaisia. Osa muslimeista on myös toivonut imaamien kouluttamista
länsimaissa, jotta he tuntisivat maan lakia, eivätkä toimisi kuin nyt on nähty.
Osa on vedonnut siihen, etteivät muslimit oikeasti juurikaan hae neuvoa
perheongelmiinsa moskeijasta, joten imaamien näkemykset ovat käytännössä
merkityksettömiä. Osa taas on syyttänyt salaa kuvattua ohjelmaa median
ajojahdiksi, jonka tarkoituksena on lisätä muutenkin yleisiä muslimeihin
kohdistuvia ennakkoluuloja.

Ohjelma on kiistatta tuonut muslimeille Ruotsissa – ja myös ulkomailla – valtavaa kielteistä
julkisuutta. Ruotsissa on jopa alettu vaatia julkisen tuen epäämistä
moskeijoilta. Islamilaiset yhdyskunnat saavat tukea samalla tavalla kuin muutkin
uskonnolliset yhdyskunnat ja sitoutuvat samalla ”ylläpitämään ja vahvistamaan
yhteiskunnan perusarvoja”.

Muslimien ei kuitenkaan ole syytä heittäytyä Perussuomalaisiksi: kaikki meistä
kielteisesti esiin tuleva ei ole vain median ajojahtia ja salaliittoja meitä
vastaan. Meidän on syytä katsoa tarkkaan peiliin: Jos on epäkohtia, ne saa – ja pitää – kertoa. Ei kielteinen julkisuus saa olla syynä ongelmien vähättelyyn tai piilotteluun. Riippumatta ohjelmantekijöiden tarkoitusperästä ongelma on ilmeinen. Sitä
ei kannata väheksyä, vaan yrittää keskustella siitä ja ratkaista se.

Muslimeihin kohdistuu toki paljon yleistäviä, virheellisiä ja perättömiä ennakkoluuloja.
Meidän muslimien on kuitenkin syytä olla lisäämättä ennakkoluuloja omalla
käyttäytymisellämme. Totta kai juristina tiedän, että jokainen henkilö – myös muslimi
– on juridisesti vastuussa vain ja ainoastaan omista sanomisista ja teoistaan.
Näin ollen vain ohjelmassa haastattelut ja heidän edustamansa yhdyskunnat ovat
syyllisiä heidän sanomisiinsa.

Mutta asialla on toinenkin puoli: moraalisesti ja yhteiskunnallisesti muslimien pitää jyrkästi
tuomita moiset sanat ja teot. Vaikka kaikki muslimit eivät olekaan syyllisiä
haastateltujen käyttäytymiseen, heidän käyttäytymisensä vaikuttaa ainakin kahdellakin
tavalla meihin muihinkin: 1) Muut muslimit saavat heiltä vääriä ja
potentiaalisesti vaarallisiakin neuvoja (”perheväkivaltaan ei pidä hakea apua
poliisilta”) ja 2) heidän käyttäytymisensä lisää ennakkoluuloja meitä kaikkia
muslimeja kohtaan riippumatta siitä, olemmeko heidän kanssaan samaa vai eri
mieltä.

Moni muslimi on vedonnut myös siihen, että neuvot ovat heidän mielestään
koraaninvastaisia. He voivat hyvinkin olla oikeassa. Tämä on kuitenkin
tärkeydeltään toissijaista: vaikka imaamien antamat neuvot olisivat koraaninvastaisia,
olennaista kuitenkin on, että niitä neuvoja annetaan ja moni maallikkomuslimi saattaa
myös toimia niiden mukaan. Siksi ei riitä puolustautuminen sillä, että neuvot
eivät ole islaminmukaisia. Jos ne tosiaan ovat islamin oppien vastaisia,
silloin uskovalla muslimilla on kaksikin velvollisuutta tuomita ne: maan laki
ja oma uskonto.

Osa on vedonnut siihen, etteivät muslimit oikeasti juurikaan hae neuvoa
perheongelmiinsa moskeijasta, joten imaamien näkemykset ovat käytännössä
merkityksettömiä. Oman näkemykseni mukaan kenenkään ei
pitäisi joutua hakemaan kotiväkivaltaan mitään apua islamilaisilta imaameilta
sen enempää kuin kristityiltä papeiltakaan. Aiheesta kirjoitan uusimmassa
Oikeus-lehdessä. Myös kohta ilmestyvässä Kotimaa-lehdessä asiasta haastattelu.
Olen myös vuosia vastustanut ns. ”sharia-sovittelua”, joka siirtäisi
viranomaisten valtuuksia uskonnollisille instituutioille "sovittelun"
kaavussa. Joka tapauksessa joku saattaa paremman tiedon puutteessa kysyä
neuvoja islamilaisilta yhdyskunnilta. Tällöin hänen tulisi saada ihan
muunlaisia vastauksia kuin olemme nyt kuulleet.