Koko puhe: Ministeri Thors ETNO Foorumissa 14.02.2011
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors otti tänään kantaa eurooppalaiseen keskusteluun monikulttuurisuuden onnistumisesta. – Se, mistä Eurooppa itse asiassa keskustelee, on onnistuminen kotoutumisessa. Eurooppalaisten poliitikkojen kannanotot kritisoivat voimakkaasti maidensa epäonnistunutta kotouttamispolitiikkaa, eivät monikulttuurisuutta sinällään. Hyvä kotoutuminen on avain onnistuneeseen monikulttuurisuuteen, ministeri Thors painotti puhuessaan Etno Foorumissa Helsingissä.
– Monikulttuurisuus tarkoittaa, että eletään maamme lakien mukaan, että on mahdollisuus oppia jompaakumpaa kansalliskieltä, mutta on myös mahdollisuus ylläpitää omaa kulttuuria – ja itse valita identiteettinsä, ministeri totesi. Ministeri Thorsin mukaan nykymaailmassa on tyypillistä, että identiteetit ovat mosaiikkimaisia: on somalialaisia suomalaisia ja englantilaisia suomalaisia.
Ministeri Thorsin mielestä Suomen ja esimerkiksi Saksan tilanne ovat hyvin erilaisia. – Niissä maissa, joissa nyt kritisoidaan kotoutumista tai monikulttuurisuutta – pyrittiinkö siellä koskaan integroimaan maahanmuuttajia? Saksassa ei ajateltukaan, että vierastyöläiset jäisivät maahan. Hyviä kotoutumisen malleja ei helpolla löydä, ministeri painotti.
Kotoutuminen on ollut osa maahanmuuttopolitiikkaamme ja siihen on erityisesti panostettu tällä hallituskaudella.
– Tällä vaalikaudella on panostettu kotoutumiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuntakorvausten tasoa on nostettu, kiintiöpakolaisten korvausjakso pitenee ja EU-varoja on kohdennettu kotoutumiseen. Uusi kotoutumislaki on vahvistettu. Valmistavan opetuksen jaksoa on pidennetty ja aiesopimus pääkaupunkiseudun kanssa saatiin aikaan. Uusimuotoinen kotoutuminen syntyy Osallisena Suomessa -kokeilun kautta ja kotoutumiskoulutuksen laatu paranee, ministeri totesi.
Ministerin koko puhe on saatavissa verkkosivulta: www.intermin.fi/puheetwww.intermin.fi/puheet
-----
Ministeri Thors ETNO Foorumissa 14.02.2011
Hyvät kuulijat,
Etnisten suhteiden neuvottelukunta on valinnut foorumiin aiheen, joka on ajankohtainen ja tärkeä: asuminen ja asuinalueet. Kodin ja lähiympäristön merkitystä on vaikea ylikorostaa. Arkipäiväämme vaikuttaa paljon se, miten viihtyisä, toimiva ja turvallinen lähiympäristömme on.
Samalla tarjoutuu tilaisuus keskustella kaikista hyvin ajankohtaisista aiheista; kuten kritiikistä, joka kohdistuu monikulttuurisuuteen ja sellaisiin väitteisiin, kuten Hbl:ssä eilen. Lehdessä esitettiin väite, että kohta palaa autoja myös Helsingin esikaupunkialueilla. Olette tarttuneet härkää sarvista.
Lehdet uutisoivat, että kaikki länsimaiden johtajat kritisoivat monikulttuurisuutta – Angela Merkel ja Brittien David Cameron viimeisinä. – Mutta kun lukee erityisesti Cameronin puhetta, en huomannut, että hän kertaakaan olisi syyttänyt monikulttuurisuutta sinällään. – Hän sitä vastoin haluaa uudistaa kotoutumispolitiikkaa. Hän kritisoi sitä, että yhteisöjä on kehotettu asumaan erillään ja sellaista suvaitsevuutta, joka ei välitä: ”hands-off tolerance”. Hän haluaa voimakastahtoista liberalismia: liberalism with muscles.
Jos tuomitsee monikulttuurisuuden, tähtää silloin ilmeisesti monokulttuurisuuteen, eristäytyneisyyteen. Sellaisia yksilöitä, jotka eivät tunnusta, mitä muualta tulleet virikkeet ovat merkinneet meille, on myös yhteiskunnassamme. Sellainen asenne riistää meiltä mahdollisuuden olla avoin ja menestyvä yhteiskunta – niin kuin Ruotsi on tänä päivänä..
Cincinnatin yliopiston varakansleri Kettil Cedercreutz kirjoitti 5.2. omasta kokemuksestaan monikulttuurisuudesta ja nimesi yliopistoltaan useamman työkaverin, joilla on monikulttuurinen tausta: kristityt Syyriasta, Iranin turkkilaiset, Egyptin koptit ja Tanskan saksalaiset. Tämä on maailman todellisuus tänään. Tavoitteena tulee olla, miten eri kulttuurit elävät toisiaan täydentäen samassa maassa, samoilla seuduilla.
Tai täällä kotimaassa, jossa meillä omasta takaa on kaksi kansalliskieltä ja vähemmistökieli ja vanhoja uskonnollisia vähemmistöjä. Puhumattakaan koko maamme teollisesta historiasta; mitä muualta tulleet ovat merkinneet esimerkiksi jäätelön- ja juustonteossa. Monokulttuurisuus ei saa olla tiemme.
Kysynkin heiltä, jotka kritisoivat monikulttuurisuutta – mitä kaikkea te haluatte poistaa Suomesta? Ja samoin kehotan teitä, jotka ajattelette samalla tavalla kuin minä – älkää antako monokulttuurimiesten taas omia hyvää termiä ja kääntää se negatiiviseksi.
Monikulttuurisuus tarkoittaa, että eletään maamme lakien mukaan, että on mahdollisuus oppia jompaakumpaa kansalliskieltä, mutta on myös mahdollisuus ylläpitää omaa kulttuuriaan – ja itse valita identiteettinsä. Nykymaailmassa on hyväksyttävä identiteetin mosaiikkimaisuus ja vaihtelevuus ajanmittaan, on somalialaisia suomalaisia kuten englantilaisia suomalaisia.
Mutta vakavasti ottaen; se mistä koko Eurooppa keskustelee, on kotoutuminen ja siinä onnistuminen. Mitkä ovat maahanmuuttajien omien yhteisöjen tehtävät, millä lailla voidaan oppia kieliä jne. Hyvä kotoutuminen on avain onnistuneeseen monikulttuurisuuteen.
Niissä maissa, joissa nyt kritisoidaan kotoutumista tai monikulttuurisuutta – pyrittiinkö siellä koskaan integroimaan maahanmuuttajia? Englannissa on aiemmin puhuttu vähemmän yksilöiden integroinnista ja enemmän eri ryhmien tilanteesta. Ranska taas on ajanut assimilaation politiikkaa ja Saksassa ei uskottu, että vierastyöläiset, ”gastarbeiterit”, jäisivät maahan. Tarjottiinko kotiäideille paikkaa yhteiskunnassa?
Hyviä malleja kotoutumiselle ei helposti löydä suurimmista EU-maista.
On selvää, että Suomessa kotoutuminen edellyttää hyvää yhteistyötä valtion ja kuntien kesken. Asuinympäristöstä, koulusta, sosiaali-ja terveyspalveluista sekä monesta muusta palvelusta päätetään kunnassa. Mutta valtiovalta luo tietenkin toiminnalle puitteet; ennen kaikkea resurssien kohdentamisessa.
Siksi onkin tärkeätä jatkaa metropoliselonteossa esitetyllä tavalla, eli käynnistää valtion, kuntien ja muiden keskeisten toimijoiden yhteistyönä metropolialueen kumppanuusohjelma sosiaalisen eheyden vahvistamiseksi. Samoja ajatuksia esiintyy myös Metropolialueen sosiaalisen eheyden koordinaatioryhmän loppuraportissa, jonka työstämisessä Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksella, Soccalla oli tärkeä tehtävä.
Väitän kuitenkin, että tällä vaalikaudella on panostettu kotoutumiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuntakorvausten tasoa on nostettu 10 +10 %, kiintiöpakolaisten korvausjakso pitenee, EU-varoja on kohdennettu kotoutumiseen. Uusi koutoumislaki on vahvistettu ja astuu voimaan, valmistavan opetuksen jaksoa on pidennetty ja aiesopimus pääkaupunkiseudun kanssa saatiin aikaan. Uusimuotoinen kotoutuminen syntyy Osallisena Suomessa -kokeilun kautta ja kotoutumiskoulutuksen laatu paranee.
Mutta häviönä on todettava, ettemme saaneet aikaan suurempaa valtionosuusuudistusta, jolla olisimme voineet paremmin huomioida vieraskielisten osuutta kunnan asukkaissa. Tällä hetkellä opetustoimessa pystymme verrattain hyvin huomioimaan resurssien tarpeen, mutta muualla kunnan hallinnossa valtionosuuksissa tämä ei toteudu.
Valtionosuusuudistus kääntyy helposti nollasummapeliksi. Siksi tekijöitä on oltava riittävästi, jotta uudistus saataisiin aikaan.
Yhtenä uutena tekijänä voisi olla pääomaverotuksen tuoton lukeminen osaksi kuntien ja osaksi kirkon hyväksi. Vähän samalla tavalla kuin yhteisöveron tuotto jaetaan valtion, kuntien ja kirkon kesken. Tämä on täysin mahdollista. Lisäksi on huomioitava, että nyt vaikuttaa siltä kuin pääomavero nousisi ja yhteisövero laskisi ensi kaudella. Kunnille on joka tapauksessa kompensoitava, jos yhteisövero laskee.
Valtionosuusuudistus tai valtio-kuntasuhteen talousosuuden osuus on siten avainasemassa, kun haluamme taistella kaupunkiseutujen slummiutumista ja segregaatiota vastaan ja yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta. Suomessa on myös reilusti tunnustettava kaupunkipolitiikan tarpeet.
Valtio – kunta suhde on siten uudistettava, jotta kunnat saavat paremmat välineet torjua segregaatiota.
Seminaarin aamupäivän osuuden kysymys kuuluukin vähän provosoivasti: Segregoituuko Suomi ja mitä sitten ?
Mainittu Soccan raportti sosiaalisesta eheydestä sekä materiaali, joka oli Helsinki- Vantaa yhdistämisselvityksessä, todistavat selvästi, että tuloerot, työllisyyserot, terveyserot jne. ovat kasvaneet pääkaupunkiseudulla.
Suomessa on nähtävissä merkkejä maahanmuuttajien segregoitumisesta erityisesti korttelitasolla, mutta myös joillakin asuinalueilla. Mutta kun puhumme segregaatiosta, täytyy muistaa, että olemme myös eläneet aikoja, jolloin Ullanlinnassa oli suuria maahanmuuttajien keskittymiä – silloin se ei ollut ongelma! Ja aikoja, jolloin eurooppalaisessa kotouttamistyössä nostettiin esiin Helsingin asuntopolitiikka myönteisenä esimerkkinä.
Rehellisyyden nimissä meidän on todettava, että ongelmia syntyy silloin, jos samalla alueella ovat huonokuntoisimmat asukkaat, alueen väestöstä suuri osa on työttömänä ja alueella on suuri työtön maahanmuuttajaväestö.
Keskittymien syntyyn vaikuttavat monet eri asiat – näistä yhtenä asuntopolitiikka. Toisaalta usein on nähty, että maahanmuuttajat itse hakeutuvat asumaan alueille, joissa jo ennestään asuu maahanmuuttajia. Suomeen muuttamisen alkuvaiheessa oman yhteisön vertaistuki ja sosiaaliset kontaktit voivatkin olla mittaamattoman arvokkaita. Tieto kulkee usein tehokkaimmin tuttujen kautta, jotka ovat itse olleet aiemmin samojen kysymysten edessä. Oman yhteisön tuki ei ole ongelma. Segregoitumisen haittavaikutukset sen sijaan ovat.
Haluan korostaa, että tilanne Suomessa on asuinalueiden osalta vielä verrattain hyvä.
Asukasrakenteeltaan monimuotoisten alueiden syntyä voidaan jossakin määrin edistää asuntopoliittisin keinoin sekoittamalla eri asumismuotoja, vuokra-asumista ja omistusasumista ja erilaisia asuntoja kaupunkien eri alueiden sisällä. Ja näin on perinteisesti tehty Helsingissä. Ja aina on muistettava, että uusilla asuinalueilla on oltava mahdollisuus perustaa yrityksiä ja pieniä liikkeitä sekä paikkoja, jossa yhteisöllisyyttä luonnollisesti syntyy ja yhdistykset voivat toimia.
Erityisen tärkeänä asiana haluan tässä yhteydessä nostaa esiin koulujen kilpailukyvyn säilyttämisen kaikilla alueilla.
Hallitus esitti metropolipolitiikkaa koskevassa selonteossaan mm., että
Maahanmuuttajavaltaisilla alueilla toimivien koulujen vetovoimaisuutta lisätään pienentämällä opetusryhmiä, lisäämällä kielikoulutusta ja turvaamalla tasavertaiset oppimismahdollisuudet.
Tämä kokonaisuus on esimerkki niistä asioista, joista tulee sopia uudessa kumppanuudessa, tietäen varsin hyvin, että pääkaupunkiseudulla on kokeiltu eri malleja edellä mainittujen tavoitteen saavuttamiseksi. Erityisesti on pyritty turvaamaan resurssit kouluihin.
Me suomalaiset olemme tottuneita luottamaan OECD:n PISA-tutkimukseen, miksi emme myös, kun tarkastellaan maahanmuuttajien koulutusta ja erityisesti valintoja, joita tehdään.
Yhdessä aiemmassa PISA-tutkimuksen aineistossa tarkasteltiin erikseen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden menestystä. Kävi ilmi, että parhaiten testissä menestyivät sellaiset maat, joiden koulutuspolitiikassa arvostettiin oppilaiden äidinkieltä. OECD:n tutkijat nostivat esille kolme maata, joissa maahanmuuttajien saamat hyvät tulokset selittyvät heidän mukaansa juuri maissa harjoitetun suunnitelmallisen ja tasapainoisen kielikoulutuksen perusteella: Australia, Kanada ja Ruotsi. (Latomaa 2006: Oma kieli kullan kallis, Opetushallitus.). Näin ei ole tehty esim. Ranskassa eikä nyttemmin Hollannissa.
Mainitut PISA-tulokset vahvistavat, että meidän on edelleen pyrittävä vaalimaan vieraskielisten lasten omia kieliä. Se on viisasta politiikkaa, koska samaan aikaan voimme lisätä maamme kielivarantoa merkittävästi.
Monimuotoiset ja viihtyisät asuinalueet
Suomalainen vitsi on, että haluamme asua omakotitalossa järven rannalla metsän siimeksessä ja kävelymatkan päässä palveluista. Kaupungeissa meidän olisi järvimaiseman sijasta tärkeää pohtia sitä, millaisin keinoin voimme edistää eri taustaisten ihmisten vuorovaikutusta alueilla. On tärkeää, että alueilta löytyy tiloja erilaisten ihmisten kohtaamiselle. Olisi myös arvokasta, että tässä yhdistysten luvatussa maassa löytyy intoa ja tukea kolmannen sektorin yhdyskuntatyölle yhteistyössä kuntien ja vaikka kunnallisten vuokra-asuntoyhtiöiden kanssa. Mutta millaista yhdessä tekemistä ja toimintaa kaipaamme betoniseinien sisälle?
Toivon, että puhujilta ja yleisöltä löytyy tänään paljon ideoita siihen, että miten teemme monimuotoisista asuinalueista meille kaikille viihtyisiä. Toivon myös, että viette näkemyksiänne eteenpäin myös omalla asuinalueellanne. Alueiden suunnittelussa on tärkeää, että kaikkien sen asukkaiden taustasta riippumatta näkemykset tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi.
Eri maista löytyy esimerkkejä siitä, miten asuinaluetta kunnostamalla, alueen palveluihin panostamalla ja vuorovaikutusta edistämällä koko alueen ja sen asukkaiden tilannetta ollaan voitu parantaa. Itse olen tutustunut tällaisiin toimiin Malmön Rosengårdissa ja muualla.
Tänään iltapäivällä seminaarissa on esittelyssä joitakin hyviä käytäntöjä asuinalueilla toteutettavista hankkeista. Positiivisten esimerkkien esiin tuominen ja kokemusten vaihtaminen ovat tärkeitä. Muutoksen aiheuttavat teot voivat usein olla pienestäkin kiinni.
Toivotan teille antoisaa seminaaripäivää.
Tekstit
