Vihreä Lanka:  Stefan Wallin vaatii kulttuuristen oikeuksien vahvistamista

Vihreä Lanka:  Stefan Wallin vaatii kulttuuristen oikeuksien vahvistamista 16.2.2011
Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta (pdf)

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (r) sanoo, että kulttuuriset oikeudet tulee nähdä jokamiehenoikeuksina. Hän puhui aiheesta tänään keskiviikkona järjestetyssä kulttuuriselonteon päätösseminaarissa.

”Kulttuuristen oikeuksien ymmärtäminen maailmanlaajuisina ihmisoikeuksina voi toimia myös konfliktien ratkaisun avaimena niiden kärjistämisen sijaan. Nähdäkseni juuri kulttuurisia oikeuksia koskevat kiistatilanteet ovat nousemassa yhä keskeisemmiksi sekä kansojen välisissä että myös maiden sisäisissä ristiriitatilanteissa”, Wallin sanoi.

Hänen mukaansa keskustelu kulttuurisista oikeuksista on viime vuosikymmeninä näkynyt selkeimmin kielellisten, etnisten ja uskonnollisten ryhmien suhteessa valtaväestöön.

Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta annettiin eduskunnalle toukokuussa 2010.

________________________________________________

Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta


2.3 Kulttuurinen moninaisuus ja monikulttuurisuus

Väestökehitysennusteiden mukaan kulttuurinen moninaisuus lisääntyy Suomessa. Tasapainoinen yhteiskunnallinen kehitys edellyttää tähän liittyvien ilmiöiden
tunnistamista ja ymmärtämistä. Kulttuurisen moninaisuuden käsite on etnistä monikulttuurista lähestymistapaa laajempi. Se kattaa kaikki kulttuurien erilaiset ilmaukset ja tavat. Sen piiriin kuuluvat valtakulttuuri, mutta myös perinteiset osa- ja alakulttuurit ja vähemmistöt, vanhat ja uudet etniset ryhmät ja kieliryhmät sekä alkuperäiskansat. Uudet moninaiset ’virtuaaliheimot’ muokkaavat tulevaisuuden suomalaista yhteiskuntaa. Ikäryhmät, paikalliset kulttuurit ja yksilöllinen erilaisuus, kulttuurien väliset erilaiset tottumukset, ilmaukset sekä kulttuuriperinnön jakamisen, levittämisen ja kuluttamisen tavat ovat osa moninaisuutta.

Vuorovaikutuksen ja kohtaamisten kautta tapahtuva jatkuva muutos on kulttuurin uusiutumisen ja kehittymisen ehto. Monikulttuurisessa ja moninaisessa yhteiskunnassa tarvitaan suvaitsevaisuutta ja yhdessä elämisen taitoa. Kulttuurien ymmärtämisellä on tärkeä merkitys myös suvaitsevaisuuden kasvattamisessa. Erilaisten vähemmistöryhmien kulttuurinen panos on oivallettava luovaksi resurssiksi.

Kulttuurinen moninaisuus on haaste kulttuuritarjonnan, -palvelujen ja -tuotannon järjestämiselle. Kielten määrä on lisääntynyt ja tulee entisestään lisääntymään. Maahanmuuttajista venäjänkieliset ovat nopeimmin kasvava kieliryhmä, mutta myös muiden kieliryhmien osuus kasvaa. Kulttuuri- ja kirjastopalveluja
järjestettäessä joudutaan ratkaisemaan, miten eri kieliryhmiä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Kulttuuriin liittyy myös olennaisesti kieli. Kielet eivät ole vain kommunikaation välineitä vaan myös kulttuurisen lukutaidon kehittymisen perusta. Se tarkoittaa sitä, että ymmärrämme, miten eri kulttuurit rakentuvat ja miten niiden piirissä tuotetut ilmaisut vaikuttavat. Sen avulla osaamme tulkita eri kulttuurien kohtaamisissa syntyviä viestejä. Kulttuurinen lukutaito turvaa perusvalmiudet ymmärrykseen ja vuorovaikutukseen eri kulttuurien välillä. Tämä on tärkeää sekä suhteessa alakulttuureihin ja monikulttuurisuuteen että yhteiskuntien välillä niin kulttuurisessa, sosiaalisessa kuin taloudellisessakin vuorovaikutuksessa. Suomenruotsalainen kulttuuri ja ruotsin kieli toisena kansalliskielenä ovat osa kulttuuriamme. Kulttuurinen arvopohjamme on muotoutunut osana Pohjoismaita ja ruotsin kieli on myös tulevaisuudessa keskeisessä asemassa pohjoismaisessa yhteistyössä.

Tulevaisuudessa kuulumme samanaikaisesti yhä useampiin kulttuurisiin viiteryhmiin. Olemme yhtä aikaa ylikansallisen, globaalin kulttuuritarjonnan, kansallisen ja paikallisen kulttuurisen perinteen, osaja alakulttuurien sekä fyysisten ja virtuaalisten ’kulttuuriheimojen’ merkitysten piirissä. Olemme mukana näissä sekä kuluttajien että enenevästi myös tuottajien ja tekijöiden rooleissa. Glokaali yhtäaikainen läsnäolo eri kulttuureissa on moninaisuuden, vuorovaikutuksen ja luovuuden edellytys.

Toimenpide-ehdotukset:

• Laaditaan perustuslaissa turvattuja kielellisiä oikeuksia tukeva ja kulttuurisia oikeuksia toimeenpaneva kansallinen kielistrategia, jossa vahvistetaan kansalliskielten (suomi ja ruotsi), alkuperäiskansan (saamelaiset)
ja muiden perustuslaissa mainittujen ryhmien (romanit ja viittomakieliset) sekä muiden Suomen kieliryhmien tosiasiallista asemaa.

• Turvataan kansalliskielten sekä alkuperäiskansan kielten (erityisesti uhanalaisimpien inarinsaamen ja koltansaamen) asema, kielenhuolto ja palveluiden saatavuus. Saamenkielistä opetusta annetaan myös niillä maantieteellisillä alueilla, joissa suurin osa saamelaissyntyisistä lapsista ja nuorista asuu ja käy koulua. Pääkaupunkiseudulla tuetaan saamenkielisiä kulttuuripalveluita ja saamelaiskulttuuria.

• Laaditaan kulttuurin maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jossa kehitetään kriteereitä kulttuurisen moninaisuuden tunnistavan kulttuuripolitiikan välineiksi sekä otetaan maahanmuuttajien edustamat kulttuuriset vaikutteet luonnollisena osana mukaan suomalaisen kulttuurin rakentumiseen ammatillisen luovan työn tukemisessa ja kulttuuriperinnön kertymisessä. Lähtökohtana on ihmisten yhdenvertainen kohtelu.

• Lisätään monikulttuurisuuteen liittyvää tutkimusta ja täsmennetään käsitteitä ja terminologiaa.
...

3.2 Kulttuurinen moninaisuus

Tulevaisuudessa Suomen kulttuurista moninaisuutta luonnehtii kaksi voimakasta muutostekijää: väestön vanheneminen ja maahanmuutto. Kulttuurinen moninaisuus on eri kulttuurien kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa kehittynyt ihmiskunnan yhteinen perintö. Se on yhteisöllisen ja yksilöllisen identiteetin rakentumisen, luovuuden ja luovan talouden perusta. Kulttuuriseen moninaisuuteen kuuluvat rikas, moni-ilmeinen kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristö, kulttuuripalvelujen kirjo, eri-ikäisten ja erilaisia kulttuurisia lähtökohtia edustavien ihmisten sekä eri kulttuurien läsnäolo ja vuorovaikutus.

Vuonna 2035...

• Suomessa on toteutettu menestyksekkäästi kulttuurisen vuorovaikutuksen politiikkaa maahanmuuttajien kotouttamisessa. Etnisiltä konflikteilta on vältytty.

• Kulttuuriset vähemmistöt muodostavat yhdessä perinteisen kulttuurin kanssa rikkaan, vuorovaikutteisen mosaiikin ja dynaamisen kolmannen kulttuurin. Kulttuurinen lukutaito takaa perusvalmiudet ymmärrykseen ja vuorovaikutukseen.

• Kulttuurinen moninaisuus ja monikulttuurisuus, ovat keskeinen tekijä ja muutosvoima luovassa taloudessa sekä alueiden ja kaupunkien vetovoimatekijä. Toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajien panos luovassa taloudessa ja kulttuuritoimialoilla on merkittävä.

• Yhdyskuntarakenne on vaihteleva ja rikas erilaisine taajamineen ja kulttuuriympäristöineen. Kulttuurin palvelurakenteessa on viisi erilaista tasoa: metropoli, aluekeskukset, kunnat, kylät - lähiöt - lähiympäristöt sekä lisäksi alueellisesti kattava julkisen palvelun virtuaalitilojen ja -esitysmahdollisuuksien verkosto.