HS: Kuinka nörteistä tuli persuja ja mamukriitikoita

Helsingin Sanomat: Kuinka nörteistä tuli persuja ja mamukriitikoita 20.2.2011

Homma-foorumilla toimivat "maahanmuuttokriitikot" ovat enimmäkseen 25–49-vuotiaita miehiä, joiden tulot vaihtelevat 21 000:n ja 40 000 euron välillä. Yli kolmanneksella on akateeminen loppututkinto. He äänestävät yleensä joko perussuomalaisia, Muutos 2011:tä tai kokoomusta.

Näin hommalaiset kuvaavat itseään keskustelufoorumilla tehdyn kyselyn mukaan. Maahanmuuttokriitikoiden joukossa on siis paljon muitakin kuin paperipaikkakuntien demareihin pettyneitä duunareita ja Itä-Helsingin työttömiä.

Tilastotiedot ovat peräisin Otavan juuri julkaisemasta teoksesta Maassa maan tavalla. Sen on kirjoittanut vapaa toimittaja Milla Hannula, jolla on Venäjä-tutkijan tausta.

Sitaatti on peräisin kirjassa esiintyvältä Matias Turkkilalta. Hän on yksi Homma-foorumin perustajista, espoolainen it-konsultti ja Jussi Halla-ahon (ps) vaalipäällikkö. Turkkilan, 37, poliittisen toiminnan juuret ovat Suomen sisu -nimisessä "isänmaallisessa" järjestössä, joka vastustaa pakkoruotsia, feminismiä ja maahanmuuttajia. Sisulaiset ovat niitä passiivisiksi uskottuja nuoria miehiä, joita vanhat puolueet eivät ole saaneet äänestäjikseen.

Hannulakin on kuulunut sisulaisiin. Hän ei haastattelupyynnöstä riemastu. Valtamedian boikotoinnista on vaikea siirtyä valtamedian valokeilaan.

Sen verran Hannula suostuu kertomaan kirjan kirjoittamisen motiiveista, että vaikka maahanmuuttokriittiset puheenvuorot nykyään pääsevät julkisuuteen, oli vielä tarvetta korjata epäsuhtaa, jolla maahanmuutosta on puhuttu.

"Monikulttuurisuusideologia on edelleen vallitseva, ja siihen liittyy kantaväestön etujen väheksyminen", Hannula sanoo.

Hannula kuvaa kirjassaan, kuinka maahanmuuttokritiikki ja "nettinationalismi" syntyivät ja levisivät internetissä, koska niille ei annettu tilaa valtajulkisuudessa.

Teoksessa haastatellaan liikkeen avainhenkilöitä, jotka ovat kertomansa mukaan poliittisen vainon ja työpaikkojen menettämisen pelossa aiemmin esiintyneet vain nimimerkeillään.

Hannula listaa virstanpylväitä, joiden kautta toisinajattelijat vihdoin onnistuivat murtamaan "monikulturistien" harjoittaman sensuurin. Sensuuria on Hannulan mukaan harjoittanut poliittisen eliitin lisäksi valtamedia, muun muassa Helsingin Sanomat.

Vuonna 2008 tapahtui kuitenkin osittain yllättävä, osittain looginen ja pitkään odotettu käänne: Maahanmuuttokriittiset menestyivät kuntavaaleissa. Tv-toimittajat alkoivat varovaisesti väläytellä maahanmuuttokriittisyyttä. Kansanedustaja Kari Rajamäen (sd) annettiin puhua rauhassa ilman toimittajan keskeytystä. Media alkoi käyttää Homma-foorumilta lainattua sanastoa, kysymyksiä ja jopa kommentteja, Hannula listaa muutoksen merkkejä.

Pioneerityötä tekivät Hannulan mukaan mm. Keski-Uusimaa- ja Uusimaa-lehdissä kolumneja kirjoittanut julkaisujohtaja Antti-Pekka Pietilä sekä Aamulehti.

Helsingin Sanomatkin alkoi vihdoin hyväksyä maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia yleisönosastolleen. Lopullisesti Helsingin Sanomien linja muuttui Hannulan mukaan syksyllä 2009, jolloin lehdessä julkaistiin maahanmuuttokriittisen professori Timo Vihavaisen haastattelu. "Maahanmuuttokeskustelu otti askeleen eteenpäin. Itse aihetta alettiin käsitellä HS:ssä avoimemmin myös kriittisestä näkökulmasta", Hannula kirjoittaa.

Vuoden 2009 alussa Halla-ahon ympärille ryhmittyneet nuoret miehet perustivat Homma-foorumin. "On huvittavaa, että vain kolmen päivän kuluttua yhdistyksen perustamispapereiden jättämisestä sain olla kertomassa toiminnastamme Ajankohtaisessa kakkosessa", Matias Turkkila kertoo kirjassa.

Maahanmuuttokritiikistä on tullut salonkikelpoista, eikä se ole yksin Timo Soinin (ps) ansiota.

"Ehkä lehdistössäkin oli ollut oma oppositionsa", hän sanoo.

Myös muut puolueet kuin perussuomalaiset alkoivat pikkuhiljaa väläytellä maahanmuuttokriittisiä äänenpainoja. Hannulan tulkinnan mukaan vuonna 2010 suomalaisten mamukriittisyys oli lisääntynyt siinä määrin, että gallupien mukaan enemmistö näytti suhtautuvan kriittisesti.

Hannulan mukaan puolueetkin toimivat markkinatalouden lakien mukaan: jos aihe saa kannatusta, ne istuttavat sen ohjelmaansa sopivaksi – ainakin ennen vaaleja.

Maassa maan tavalla -kirjassa Hannula itse yrittää välttää rasistisia ilmauksia tai kannanottoja, mutta melko epämiellyttävää puhetta kirjasta löytyy. Esimerkiksi Matias Turkkila kertoo perussuomalaisten vuoden 2008 menestyksekkäästä vaalikampanjasta:

"Jaoin lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelin korvat punaisina kuljettajien avautumista nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista. Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla."