Opettaja-lehti: Monikulttuurisuus toimii, jos halutaan

Opettaja-lehti: Monikulttuurisuus toimii, jos halutaan 18.2.2011

Maahanmuuttajat pärjäävät hyvin suomalaisessa perusopetuksessa, jos he saavat tarpeeksi aikaa kielen opiskeluun. Opetusneuvos Leena Nissilä toivoo, että kunnat miettisivät tarkkaan, mihin maahanmuuttajia asutetaan.

Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat pysyvä osa suomalaisten koulujen arkipäivää. Heitä varten tarvitaan myös pysyviä rakenteita esimerkiksi oman äidinkielen opetuksessa, opetusneuvos Leena Nissilä muistuttaa.

Nissilä on Vapaa sivistystyö ja monikulttuurisuus -yksikön päällikkö Opetushallituksen uusitussa maisemakonttorissa Helsingin Hakaniemessä. Hän on kaikkien maahanmuuttajien puolestapuhuja, muukalaisten oma muumimamma. Espoon Leppävaaran koulun yhdeksäsluokkalaiset eivät hämmästy, kun Nissilä pölähtää suomi kakkosen tunnille.

Liika on liikaa

Kuntien olisi nyt varottava keskittämästä liikaa maahanmuuttajia tietyille alueille. Nissilä toivoo, että tämä otettaisiin huomioon kaikessa suunnittelussa, asuntopolitiikkaa ja yhdyskuntasuunnittelua myöten. Maailmalla riittää varoittavia esimerkkejä siitä, mihin keskittäminen voi johtaa.

Liika on liikaa Nissilän mielestä siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajia on niin paljon, että kantaväestö muuttaa alueelta pois. Pahimmassa tapauksessa maahanmuuttajia sijoitetaan kouluihin, joissa kantaväestön oppilailla on taustallaan paljon ongelmia.

– Se asettaa aikamoisia paineita opetushenkilöstön osaamiselle ja jaksamiselle.

Onneksi Suomesta löytyy myös lukuisia kouluja, joissa monikulttuurisuus toimii hienosti. Paljon on niitäkin, joihin mahtuisi maahanmuuttajia enemmänkin.

– Jos koulussa on pelkkää kantaväestöä, oppilaat eivät saa sellaisia monikulttuurisia valmiuksia, joita he tulevaisuuden yhteiskunnassa välttämättä tarvitsevat, Nissilä pohtii.

Murrosikäiset riskiryhmää

Tutkimukset osoittavat, että ongelmia eivät yleensä aiheuta maahanmuuttajat vaan valtaväestön asenteet. Maahanmuuttajat integroituvat sujuvasti ja saavuttavat todella hyviä oppimistuloksia kansainvälisissä vertailuissa.

– Jos he ovat käyneet Suomessa koko perusopetuksen tai lähes koko perusopetuksen, niin ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden määrät ja syyt eivät poikkea mitenkään kantaväestöstä, Nissilä toteaa.

Maahanmuuttajien oppimistulokset ovat hyviä, jos vain aikaa on riittävästi. Syvällisen kielitaidon hankkiminen vaatii keskimäärin 5–7 vuotta.

Otollisin ikä muuttaa Suomeen on Nissilän arvion mukaan kahdeksanvuotiaana, kun lapsi osaa jo lukea ja kirjoittaa omalla kielellään eivätkä oppisisällöt ole vielä liian vaikealla tasolla.

Riskiryhmässä ovat 13–18-vuotiaana muuttaneet, jotka ovat perusopetuksen päättövaiheessa ja joilta puuttuu päättötodistus.

– Silloin ollaan vaikeassa tilanteessa. Samaan aikaan osuu murrosikä ja oman identiteetin etsintä sekä yksilönä että maahanmuuttajana. Lisäksi heikolla kielitaidolla pitäisi heti kyetä omaksumaan vaikeita oppisisältöjä.

Jotkut kunnat ohjaavat perusopetuksen päättövaiheessa maahan muuttaneet nuoret valmistavan opetuksen jälkeen suoraan aikuislukioihin suorittamaan perusopinnot loppuun. Toisissa kunnissa taas on perustettu nivelluokka tai nuorten maahanmuuttajien ryhmä, jossa nuoret voivat omaan tahtiinsa suorittaa perusopetuksen loppuun. Jotkut kunnat eivät ole ratkaisseet asiaa lainkaan vaan jättäneet nuoret tuuliajolle.

Ikänsä takia nuoret tipahtavat eri hallintokuntien väliin. He ovat liian nuoria työ- ja elinkeinoministeriölle ja liian vanhoja opetushallinnolle.

Oman kielen opetus ontuu

Alkujaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana Nissilä tietää hyvin, että äidinkieli on kaiken oppimisen perusta. Sille rakentuvat kaikkien muidenkin oppiaineiden sisällöt.

Nissilä heittää pallon kunnille: satsaukset oman äidinkielen opetukseen poikivat moninkertaisesti. Oman äidinkielen hyvä hallinta parantaa koulumenestystä, helpottaa sopeutumista ja vähentää häiriökäyttäytymistä.

– Jos maahanmuuttajaoppilas ei saa omalla äidinkielellään päivitettyä eri oppiaineiden perusterminologiaa ja käsitteitä, kieli ei kasva täyteen mittaan eikä oppilas saavuta toiminnallista kaksikielisyyttä.

Omalle identiteetille äidinkieli on avainjuttu. Siteet omaan kulttuuriin, sukulaisiin ja kotimaahan vahvistuvat äidinkielen kautta.

– Maahanmuuttajien äidinkielet ovat myös osa meidän kielivarantoamme. On suuri etumme, että ne säilyvät elävinä, Nissilä perustelee.

Oman äidinkielen opetus on vapaaehtoista niin yleissivistävässä kuin ammatillisessakin koulutuksessa. Suomi toisena kielenä -opetuksen asema on turvatumpi erityisesti perusopetuksessa.

– Ammatillisessa koulutuksessa ei ole järjestelmää maahanmuuttajaoppilaille. Koulutuksen järjestäjien ei ole pakko tarjota suomi toisena kielenä -opetusta, Nissilä harmittelee.


Tuki vaihtelee kunnittain

Suomessa omana äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia opiskelee 12 000 oppilasta. Opetettavia kieliä on 55. Tuhansia maahanmuuttajia on kuitenkin ilman oman äidinkielen opetusta, koska kieltä taitavia opettajia ei löydy tai riittävän suurta ryhmää ei saada kasaan.

Oman kielen opetusta ei aina ole riittävästi hyödynnetty. Pelkkä kielen opetteleminen ei Nissilän mukaan riitä. Omalla kielellä olisi hyödyllistä oppia eri oppiaineita.

Ongelmana on sekin, että valtionavun myöntämisen ehtona oman äidinkielen opetuksessa on vähintään neljän oppilaan ryhmä. Pienissä kunnissa ja pienissä kielissä ei tarvittavaa määrää löydy.

Esiopetuksessa oman äidinkielen opetus on arpapeliä riippuen siitä, missä kunnassa sattuu asumaan. Valtionapua omaan äidinkieleen saa vain opetustoimen alaisessa esiopetuksessa.

Hallinnonalan muutos on Nissilän mukaan tärkeä sekä suomen kielen oppimisen että oman äidinkielen opetuksen kehittämisen kannalta. Siihen saakka lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat ja mihin hallintokuntaan esiopetus kuuluu.

Kelpoisuudet ja koulutus auki

Leena Nissilän suuri haave on, että omasta äidinkielestä tehtäisiin oma oppimäärä, jonka arvosana otettaisiin huomioon yhteishaussa. Uudistus sisältyi jo kaadettuun tuntijakoesitykseen.

Monta muutakin asiaa on lykkääntynyt seuraavaan hallituskauteen, kuten maahanmuuttajaopetuksen opettajakelpoisuudet ja koulutus. Kelpoisuuksien määrittelyä kaivattaisiin erityisesti valmistavaan opetukseen ja oman äidinkielen opetukseen sekä aikuispuolella kotoutumis- samoin kuin luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen.

Niin kauan kuin kelpoisuudet ovat auki, myös täsmällinen koulutus puuttuu. Nyt pätevyyteen riittää mikä tahansa opettajan kelpoisuus.

– Valmistavassa opetuksessa tarvitaan suomi tai ruotsi toisena kielenä -opettajan valmiuksia, kulttuurien kohtaamiseen liittyviä valmiuksia ja alkuopetuksen valmiuksia, koska opetukseen osallistuvat eivät useinkaan osaa lukea tai kirjoittaa, Nissilä perustelee.

Opetushallitus toivoo, että kelpoisuus ja koulutus koottaisiin kaikista näistä elementeistä. Oman äidinkielen opettajan kelpoisuutta ja koulutusta ei olekaan helppo ratkaista, sillä kieliä on niin monia.

– Kelpoisuus voisi koostua kaikille yhteisestä osiosta, joka sisältäisi suomalaisen koulutusjärjestelmän opintoja, kuten arviointikäytänteitä. Lisäksi siihen sisältyisi kielikohtainen osio jokaiselle omasta opetettavasta kielestä erikseen. Monet opettajista ovat jo suorittaneet kieliopinnot omassa maassaan ja ne voitaisiin silloin lukea hyväksi, Nissilä kaavailee.

Oman äidinkielen opettajilta kunnat ovat edellyttäneet kyseisen kielen äidinkielen opettajan kelpoisuutta. Tämä on Nissilän mielestä kova vaatimus opetukselle, jota on vain kaksi tuntia viikossa. Se on johtanut siihen, että monet opettajat joutuvat jatkamaan epäpätevinä määräaikaisissa työsuhteissa.

Suomen brändityöryhmä esitti joulun alla, että maahanmuuttajataustaisia luokanopettajia pitää saada lisää. Samaa toivoo Nissiläkin.

Enemmän imua lukioon

Maahanmuuttajia kaivattaisiin enemmän myös lukioon. Siellä vieraskielisiä on vain vajaat kolme prosenttia kun ammatillisessa koulutuksessa heitä on lähes viisi prosenttia opiskelijoista.

Lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmä esittää maahanmuuttajille lukio-opintoihin valmistavaa koulutusta. Nissilä uskoo sen parantavan tilannetta. Tavoitteena on saada nuoret paitsi menestymään lukiossa myös jatkamaan opintojaan yliopistossa.

Nissilä on varma siitä, että lukio kiinnostaisi maahanmuuttajataustaisia nuoria enemmän, jos ylioppilastutkinnossa testattaisiin muutakin kuin suomen kielen kirjallista osaamista. Kaikkein kiireellisin olisi kuullun ymmärtämisen koe.

Jos ylioppilastutkinnon suomi tai ruotsi toisena -kokeessa mitattaisiin sekä kuullun ymmärtämistä että puhumista, se heijastuisi myös näiden kielten opetukseen. Tämä on sydämenasia Nissilälle, joka on myös ylioppilastutkintolautakunnan jäsen ja johtaa sen suomi toisena kielenä -jaosta.

– Ylioppilastutkinto on toistaiseksi ainoa tutkinto, jossa pelkällä kirjallisella taidolla voi saada osoitettua kansalaisuutta varten vaadittavan kielitaidon, hän ihmettelee.

Valtionavut tuplaantuivat

Vaikka moni maahanmuuttajien koulutusta koskeva asia on vielä vaalikauden lopulla auki, paljon hyvääkin on tapahtunut. Valmistava opetus on laajentunut puolesta vuodesta vuoteen ja valtio on tukenut kuntia monikulttuurisuustaitojen kehittämisessä.

Maahanmuuttajien opetukseen varatut valtionavut yleissivistävässä koulutuksessa kaksinkertaistuvat tänä vuonna. Oman äidinkielen opetukseen, suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja muuhun opetuksen tukeen on varattu tälle vuodelle 12 miljoonaa euroa.

Vuodesta 2006 lähtien kunnat ovat saaneet myös korotettua valtionosuutta vieraskielisistä oppilaista. Viime vuoden alusta tämä korotus on ollut kaikista vieraskielisistä kunnan 6–17-vuotiaista asukkaista. Palveluissa se ei aina ole näkynyt. Rahaa ei välttämättä ole käytetty siihen, mihin se on tarkoitettu. Korvamerkitystä avusta on siksi haluttu pitää kiinni maahanmuuttajien kielen opetuksessa.

Nissilä vakuuttaa, että myös aikuisten kotoutumiskoulutusta kehitetään kaiken aikaa ja virheistä otetaan oppia. Luokkahuoneet avautuvat työelämään ja yhteiskuntaan, jotta suomen kieltä ei opittaisi vain kielenä vaan sitä käytettäisiin heti.

Pakolaisesta luokanopettajaksi

Vietnamilainen Oanh Thi Pham on viittä vaille valmis luokanopettaja ja matematiikanopettaja. Tyhjin käsin kiintiöpakolaisena Suomeen tulleesta pikkutytöstä on kasvanut yhteiskunnan voimavara ja kaivattu ammattilainen, kaksoiskelpoinen ja kaksikielinen luokanopettaja.

Aluksi kaikki näytti mahdottomalta, Oanh Thi Pham muistelee reilun kahdenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Pieni pakolaistyttö sijoitettiin vanhempiensa ja sisartensa kanssa ruotsinkieliselle Pohjanmaalle Närpiöön.

– Toisaalta ruotsilla oli helpompi aloittaa kuin suomella, hän arvelee jälkikäteen.

Oanh tuli Suomeen kesällä, kun koulut olivat lomilla. Hän opetteli ruotsia ensin kotiväkensä kanssa ja myöhemmin syksyllä valmistavalla luokalla. Kielen opiskeluun tuli kuitenkin tauko jo kolmen kuukauden jälkeen, kun perhe muutti Vantaalle.

Vantaalla Oanh meni suomen kielen valmistavalle luokalle ja opiskeli suomea puolisen vuotta. Seuraavana syksynä hän oli jo valmis siirtymään seitsemännelle luokalle. Ruotsi jatkui pitkänä toisena kotimaisena kielenä.

Ruotsin avulla Oanh arvelee päässeensä nopeasti kiinni suomen kieleen ja myöhemmin muihin vieraisiin kieliin, kuten englantiin.

Peruskoulun jälkeen Oanh siirtyi suomenkieliseen lukioon, kirjoitti ylioppilaaksi, opiskeli ensin liiketaloutta ja pyrki sitten maahanmuuttajakiintiössä luokanopettajakoulutukseen Helsingin yliopistoon.

Oanh yllättyi iloisesti kuultuaan päässeensä sisään. Nyt opinnot ovat loppusuoralla ja kesällä hänellä pitäisi olla niin luokanopettajan kuin matematiikan aineenopettajankin pätevyys.

Opiskelu ei kuitenkaan ole koko elämä. Oanhilla on vietnamilainen puoliso ja seitsemänvuotias tytär. Oanh uskoo painivansa hyvin samanlaisten ongelmien kanssa kuin suomalaiset pienten lasten äidit. Opiskelun, työn ja perheen yhdistäminen vaatii voimia ja järjestelykykyä. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut hyvin.

Opintojensa ohella Oanh on opettanut vietnamin kieltä vietnamilaisille ja suomalaisille. Tosin epäpätevänä, koska vietnamia äidinkielenä tai vieraana kielenä opettavalta puuttuvat yhä kelpoisuusvaatimukset ja sitä kautta mahdollisuus täsmäkoulutukseen ja pätevöitymiseen. Se on Oanh Thi Phamin mielestä iso puute ja yksi hyvä syy liittyä OAJ:hin.

Vietnamin kieltä Oanh opettaa systemaattisesti myös tyttärelleen. Oman äidinkielen säilyttäminen suomalaisessa koulu- ja kaveriympäristössä teettää välillä töitä. Vietnamin kielikouluun osallistuu myös Vantaalla asuva siskontytär nettipuheluiden välityksellä.

Nimistö on kirjavaa

Yhtä yhteistä termiä Suomessa asuville ulkomaalaistaustaisille on vaikea keksiä. Opetushallituksessa puhutaan mieluiten maahanmuuttajataustaisista tai vieraskielisistä.

Ulkomaalaistaustaiset merkitään tilastoihin kansalaisuuden ja kielen perusteella. Maahanmuuttajataustainen tarkoittaa sekä maahan muuttaneita että heidän Suomessa syntyneitä jälkeläisiään.