Turun Sanomat: Monikulttuurisuuden tutkimus ylittää vaivatta tiedekuntien rajat

Turun Sanomat: Monikulttuurisuuden tutkimus ylittää vaivatta tiedekuntien rajat 22.2.2011

Turun yliopistossa virinneen monikulttuurisuuden tutkimuksen avainsana on verkosto. Se viittaa oitis yksittäisten oppiaineiden rajat ylittäviin näkökulmiin ja tarkastelutapoihin.

Ennakkoluulottomasti tarkastellen asteikko näyttäytyy avarana ja jännittävänä: humanistisista ja yhteiskuntatieteistä oikeus- ja vaikkapa hoitotieteeseen, samoin kasvatus- ja kauppatieteisiin. Ei ihme, että monikulttuurisuus määritellään yhdeksi nousevista vahvuusaloista Turun yliopiston tämänhetkisessä strategiassa.

– Tarkasteluun nousee kulttuurinen diversiteetti, joka tarkoittaa moninaisuutta ja monimuotoisuutta, kertoo dosentti Marjut Anttonen. Hän työskentelee erikoistutkijana monikulttuurisuuden ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tutkimuksen verkostossa.

– Monikulttuurisuutta voidaan tarkastella eri tieteenalojen näkökulmista monin eri tavoin, sillä laajasti ymmärrettynä kysymys voi olla esimerkiksi muuttoliikkeisiin, kulttuuriseen kohtaamiseen, monikielisyyteen sekä kansalaisuus- ja vähemmistökysymyksiin liittyvästä tutkimuksesta. Olennaisinta on, että tarkastelutavat leikkaavat ja koskettavat toisiaan. Syntyy luovaa vuoropuhelua, eikä mikään ole hedelmällisempää akateemisessa maailmassa.

Turun yliopistossa on jo pitkään tehty kansainvälisesti merkittävää tutkimusta esimerkiksi muuttoliikkeistä, populaarikulttuurista, etnisyydestä, alakulttuureista, syrjäytymisestä ja kulttuurivaikutteiden välittymisestä. Tutkimus on kuitenkin tapahtunut hajallaan useissa tiedekunnissa ja laitoksissa.

– Uusi tutkimusverkosto tarjoaa keinon yhdistää voimia ja kehittää tutkimusta monitieteisessä kokonaisuudessa, Marjut Anttonen tähdentää.

– Verkoston kehittämiseksi saatiin viime keväänä yhden vuoden määräraha, jonka turvin toiminta lähti käyntiin syyslukukauden alussa. Verkostolla on eri tieteenaloja edustava yhdeksänjäseninen johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii professori Auvo Kostiainen .

Yksi alkuvaiheen tärkeimmistä tehtävistä on ollut luoda yhteyksiä Turun yliopistossa toimiviin tutkijoihin ja opettajiin. Verkosto on aloittanut keskustelutilaisuuksien sarjan, jossa kuullaan eri tieteenalojen edustajien puheenvuoroja monikulttuurisuustutkimuksesta. Marraskuussa alkanut sarja on hyvä aloitus tieteidenvälisten yhteyksien vahvistamiseksi. Seuraava keskustelutilaisuus järjestetään maaliskuun alussa.

Oman verkkosivuston rakentaminen on osaltaan antanut toiminnalle ’kasvot’. Viime vuoden lopulla verkosto pyysi yliopistolaisia lähettämään tietoja monikulttuurisuuteen liittyvistä tutkimus- ja väitöskirjahankkeista sekä aihepiiriin kuuluvasta opetuksesta. Samalla koottiin asiantuntijaluettelo verkkosivuille.

Yliopistoon on jo aikaisemmin saatu monikulttuurisuuteen liittyvä määräaikainen FiDiPro-professuuri. Kysymyksessä on Suomen Akatemian rahoitusohjelma, jonka kautta yleisen historian ja sosiologian oppiaineet yhdessä kutsuivat amerikkalaisen sosiologian professorin Peter Kiviston vahvistamaan täkäläistä opetusta. Hän on mukana myös verkoston johtoryhmässä. FiDiPro-hankkeen ja monikulttuurisuuden tutkimusverkoston yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia lähitulevaisuudessa.

Marjut Anttonen muistuttaa, että monikulttuurisuuden ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tutkimus on erityisen haasteellista ja ajankohtaista siihen liittyvien poliittisten, kulttuuristen ja sosiaalisten kysymysten vuoksi. Tähän viittaa myös viime aikoina vilkastunut keskustelu itse monikulttuurisuuden käsitteestä, sen sisällöstä ja muuntumisesta, kuten muistakin aihepiirin avainkäsitteistä.

Monikulttuurisuuden kysymykset liittyvät osaltaan muuttoliiketutkimukseen, jossa Turun yliopistolla on ollut yllättävän pitkät perinteet jo 1960- ja 1970-luvuilta ennen Siirtolaisuusinstituutin perustamista.

– Aikaisemmin muuttoliiketutkimus keskittyi Suomesta muualle suuntautuneeseen siirtolaisuuteen, kun taas nyttemmin painopiste on siirtynyt maahanmuuton tutkimiseen, Marjut Anttonen pohtii.

– Teoreettiset näkökulmat ovat myös ajan myötä muuntuneet. Etnisyyttä ja identiteettiä koskevat käsitteet elävät jatkuvaa muutosta.

Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten keskeisiä käsitteitä olivat ennen kaikkea akkulturaatio ja assimilaatio, kulttuurinen sopeutuminen ja kulttuurinen sulautuminen. Sen jälkeen 1980- ja 1990-luvuilla valtavirtaan nousi etnisyystutkimus. 2000-luvun taitteessa tapahtui taas tietty näkökulmanmuutos. Keskeiseksi nousi transnationalismin, ylikansallisuuden ja ylirajaisuuden, tutkimus. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa erilaiset yhteydet, joita muuttajien lähtö- ja tulomaiden välille muodostuu. Vuorovaikutus ylittää usein hyvinkin monenlaisia rajoja.