Osmo Soininvaara: Vihreät ja perussuomalaiset samaan hallitukseen? 9.3.2011
Vihreän langan kolumniani on tulkittu julkisuudessa niin, että olisin esittänyt, että vihreät ja perussuomalaiset voisivat olla samassa hallituksessa. Kolumnissa ei puhuttu hallitusyhteistyöstä mitään enkä mieltänyt siitä rivien välissäkään mitään sanovani. Ennusteeni tuon yhteistyön mahdollisuudesta ovat yhtä pessimistiset kuin vihreiden puoluejohdon.
Vierastan ajatusta, että perussuomalaiset ovat kuin spitaalia, joista pitää pysyä kaukana. Siksi hallitusyhteistyötä persujen kanssa ei pidä sulkea pois siksi, että he ovat persuja. Jos ohjelmasta sovitaan, kenen tahansa kanssa pitää voida olla hallituksessa, Paavo Väyrysenkin. Mutta aika paljon pitäisi persujen tinkiä vaaliohjelmastaan, että vihreät voisivat heidän kanssaan hallituksen mahtua. Pelkästään tuo vaatimus Perussuomalaisesta Realismista ainoana sallittuna taidemuotona olisi vihreille täysin mahdoton. Sen verran uskon sivistyksen voimaan muissakin puolueissa että uskon persujen joutuvan tuosta vaatimuksesta tinkimään.
Perussuomalaisten ohjelma sisältää valtavan määrän kohtia, jotka ovat vihreille yleensä ja minulle erikseen täysin mahdottomia, mutta on toisaalta vaikea uskoa, että ohjelmaa edes yritetään tarjota hallitusneuvottelujen pohjaksi. Se on myls taloudellisesti täysin epärealistinen. Hollannissa jlkinen tutkimuslaitos analysoi puolueiden vaaliohjelmien taloudellisen hinnan. Näin pitäisi tehdä Suomessakin ihan noin kuluttajasuojanäkökohtien vuoksi.
Ulkomaalaispolitiikka ei yllättäen ehkä olisi se este, koska Persujen Timo Soini ei katolisena ole mikään Halla-aho. Paljon hankalampi on vaatimus, ettei pakolaisia saa auttaa myöskään heidän kotimaissaan, vaan kehitysapu on ajettava alas, koska tällä kannalla näyttää olevan myös puolueen Ylin Päättävä Elin.
Pyrkimykset kieltää abortti ovat ainakin minulle täysin mahdoton tavoite samoin vaatimus tuen vetämisestä pois kehitysmaiden väestöohjelmilta, joka maailman tulevaisuutta ajatellen on edesvastuuton.
Persujen ohjelmassa on paljon täysin toteuttamiskelvotonta ”Seis maailma tahdon ulos” -henkeä ja kaipuuta menneisyyteen, jopa pienviljelyvaltaiseen maatalouteen. Se on masentavaa, mutta vaaratonta, koska menneisyyteen ei ole paluuta. Lähinnä se kertoo siitä yleisestä ahdistuksesta.
Keskittyminen historian opetuksessa lähinnä vain Suomen historiaan ja siinäkin vain Puolueen hyväksymässä kansanmielisessä hengessä ovat myös tavoitteena aivan mahdottomia, niin mahdottomia että on vaikea uskoa puolueen edes yrittävän laittaa niitä hallitusohjelmaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että perussuomalaiset keskittyvät kansantanhuihin ja kansanmusiikkiin – voivat kutsua Paavo Väyrysen mukaan – mutta toivottavasti eivät yritä pakottaa muita samaan muottiin eivätkä yritä pakottaa Yleisradiota tässä asiassa tahtoonsa.