HS: Minäkin olen suomalainen

Helsingin Sanomat: Minäkin olen suomalainen 2.3.2014

Fatou-Maaria Niang istui vuosi sitten kolmen ystävänsä kanssa iltaa itä­helsinkiläisessä karaokebaarissa. Tuli hänen vuoronsa laulaa, ja innokas laulunharrastaja tarttui mikkiin.

"Oi jospa tietäisivät maailmalla, mitä voikaan olla taivaan alla. . ."

Kun Niang oli laulanut jonkin matkaa, baarin nurkassa istunut humaltu­nut nainen nousi seisomaan ja alkoi kiljua: "Lopeta! Et sinä saa tuota lau­laa. Et sinä ole mikään suomalainen."

Niang meni hämilleen ja keskeytti valitsemansa kappaleen, Kari Tapion tunnetuksi tekemän Olen suomalaisen. Nainen tuli vielä pöytään solvaa­maan Niangia ja kaatelemaan juomia, kunnes hänet heitettiin ulos.

Niang on syntynyt Naistenklinikalla Helsingissä ja elänyt koko 19-vuoti­sen elämänsä Suomessa. Lukenut Kalevalaa äidinkielentunnilla, tanssi­nut koulun itsenäisyyspäivän tanssiaisissa, pelannut pesäpalloa, tankan­nut ABC-asemalla ja ostanut ässäarpoja R-kioskista.

Miten niin hän ei saa laulaa Olen suomalainen -kappaletta? Voiko laula­minen olla kiinni siitä, että hänen isänsä sattui syntymään Senegalissa ja että hänen ihonsa on keskivertosuomalaisen ihoa tummempi?

Niang on itse asiassa suomalaisempi kuin Olen suomalainen -kappale. Se kun on Raul Reimanin mukaileva käännös italialaisen Toto Cutugnon hitti-iskelmästä L'Italiano.

Eikä Olen suomalainen ole ainoa suomalaiskansallisia tuntoja kohottava käännösviisu. Sellainen on myös Maamme-laulu, jonka alkuperäiset, J. L. Runebergin kirjoittamat sanat kuuluvat: "Vårt land, vårt land, vårt fos­terland."

Niang kertoi minulle karaokebaarissa sattuneesta välikohtauksesta, kun olimme tekemässä musiikki- ja videoprojektia Olen suomalainen -kappa­leesta. Tällä viikolla valmistuneessa projektissa kaksitoista Suomen val­taväestöstä poikkeavaa kansalaista laulaa Olen suomalaisesta uuden so­vituksen.

Kappaleen aloittaa Fatou-Maaria Niang. Hän asuu nykyään Tampereen Hervannassa, harrastaa edelleen laulua ja toimii karaoke-emäntänä.

Sain ajatuksen Olen suomalainen -projektiini runsaat kymmenen vuotta sitten, kun Suomessa oli meneillään jälleen yksi maahanmuuttajiin liitty­vä ilkeä keskustelu. Koska asuin tuolloin Kiinassa, projekti jäi tekemät­tä.

Vuosien varrella totuin ajattelemaan, että ehkäpä ideani ehti vanheta. Mutta niin ei käynyt. Ilkeät keskustelut ovat jääneet Suomeen.

Viime joulukuussa projektini oli jo mukavassa vauhdissa ja istuimme ra­vintolassa muusikko Hossni Boudalin kanssa. Olimme juuri saaneet ää­nitetyksi Boudalin osuuden Olen suomalainen -kappaleesta Totte Rautiaisen studiossa Punavuoressa. The Irrationals -bändistä tunnettu Rautiainen teki laulun uudelleensovituksen ilman palkkiota.

Kulttuurin monitoimimies Boudali on esiintynyt kymmenillä suomalais­levyillä esimerkiksi Palefacen, Sami Saaren ja Waltarin kanssa. Hänen kanssaan oli helppo tulla juttuun, olemmehan molemmat maahanmuut­tajia, mamuja. Hän syntyi Marokon pääkaupungissa Rabatissa, minä Väs­teråsissa Ruotsissa.

Kun Boudali, 46, oli lapsi, häntä kiusattiin sukujuuristaan, jotka ovat Sa­haran tuareg-yhteisöissä. Opettaja nöyryytti espanjaa äidinkielenään pu­hunutta Boudalia luokan edessä siitä, ettei tämä osannut kirjoittaa kun­nollista arabiaa ja ranskaa.

Suomeen hän muutti 1987. Täällä häntä on syljetty naamalle ja haukuttu neekeriksi. Hänen naisystäväänsä on haukuttu neekerin huoraksi.

Itselläni oli hieman samantapaisia kokemuksia, kun aloitin kuusivuotiaa­na leikkikouluni Ruotsissa. Leikkikoulutoverit löivät turpaan, koska olin "finnjävel".

Vanhempani palasivat kotikonnuilleen Pohjanmaalle, kun olin seitsen­vuotias. Suomessa tuli taas nyrkistä, koska olin Pohjanlahden ylitettyäni muuttunut "hurriksi".

Pohjanmaalainen opettajani käytti luokan edessä kielioppivirheitäni opettavaisina esimerkkeinä siitä, miten suomea ei kirjoiteta.

Järkeilin, että ruotsin kielen karistaminen päästä on nopein reitti täys­suomalaisuuteen, kun siihen eivät kansalaisuus ja sukujuuret riittäneet.

Musiikkivideolle innostui esiintyjiksi kymmeniä Suomen kansalaisia, joil­la on hyvin kirjava tausta. Syntyi eräänlainen ihmiskunnan perhealbumi: mukana ovat muun muassa taekwondon Suomeen 1970-luvun lopulla tuonut korealaistaustainen Dae Jin Hwang, varusmiespalvelustaan suo­rittava, gambialaissyntyisen isän ja suomalaissyntyisen äidin poika Gabriel Sidibeh ja afganistalaisperäinen demaripoliitikko Nasima Razmyar.

Keskusteluissa projektiin osallistuneiden kanssa kävi kuitenkin ilmi, et­tä kansalaisuus on vain yksi monista askelista kohti suomalaisuutta. Vi­deolla esiintyy Espoossa asuva 27-vuotias seitsemän lapsen yksinhuolta­jaäiti Habiba Ali, joka pakeni sotaa käyvästä Somaliasta Suomeen viiden vanhana. Hän ehti käydä koulua yläluokille asti ennen kuin hänen suo­malaisuuttaan alettiin kyseenalaistaa.

Ympäristö pakotti hänet pohtimaan, onko hän "oikea suomalainen". Hän teki matkan Somaliaan etsiäkseen sikäläistä identiteettiään ja tote­si, että siellä hänen kotinsa ei ole. "En vain tuntenut olevani siellä koko­nainen, puolikas minusta puuttui."

Tutkija Outi Lepola päätteli vuonna 2000 väitöskirjassaan Ulkomaalai­sesta suomenmaalaiseksi, että suomalaisuuden käsitettä tulkitaan hyvin­kin ahtaasti eikä pienen suomalaisuusklubin jäseneksi noin vain tulla. Käsite "suomalainen" on tiukasti kytköksissä etniseen suomalaisuuteen, suomenkielisyyteen ja suomalaisiin sukujuuriin, mikä rajaa suuren jou­kon kansalaisuudeltaan suomalaisia pois.

Jotkut Suomeen tiukasti kotoutuneet ulkomaiden kansalaiset yrittivät puhua itsensä mukaan videoprojektiin. He listasivat omia suomalaisuu­den tuntemuksiaan ja kiinnittymistään Suomeen.

Nolotti rajata heidät ulos projektista, jossa puhutaan Pohjantähden alla kotiaan pitävistä.

Tunnen Suomessa pitkään asuneita ulkomaiden kansalaisia, joille Suomi on rakas kotimaa. Samoin tunnen supisuomalaisia ulkomaille muutta­neita, jotka eivät enää tunne oloaan mukavaksi Suomessa.

Lepola pohti väitöksessään, että suomalaisuus voitaisiin nykyaikana kä­sittää tiukan etnisyyden sijaan yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden kautta. Silloin maahan muuttaneet ja maahan syntyneet voisivat kaikki hoilata Olen suomalaista rinta rottingilla.

Yksi musiikkivideolla esiintyvistä suomalaisista on amerikkalaista jalka­palloa Helsinki 69ers -joukkueessa viime kauteen asti pelannut Johann Dowe, 53. Hänen äitinsä pakeni talvisodan alettua Karjalasta satojentu­hansien muiden tavoin. Dowen isosetä Pauli "Paukka" Marttina toimi Kainuun kaukopartio-osaston johtajana talvi- ja jatkosodissa.

Joskus Dowelle huudellaan Helsingissä, että "mene kotiisi". Huutelun pe­rusteluksi riittää ilmeisesti, että Dowella on karibialaisisältä perityt piir­teet.

Dowe vastaa huutelijoille kysymällä: "Minne kotiin? Vantaalleko?"

Hän asuu vaimonsa ja lastensa kanssa Vantaalla.

Pekka Mykkänen