Savon Sanomat: Siivoojasta koulun kautta bussikuskiksi 14.3.2014
Kenialaiselta Johnson Ngunjulta (31) ei puutu rohkeutta. Harva uskaltaisi lähteä suinpäin opiskelun ja työn perässä täysin vieraaseen maahan ja kulttuuriin, mutta Ngunju halusi kokeilla jotain uutta.
– Kaverini kertoi, että netin kautta voi hakea opiskelemaan Suomen korkeakouluihin. Pääsykoe oli Nairobissa ja kahden kuukauden päästä tulikin kutsu Kajaaniin, hän muistelee.
Syksyllä 2008 yritteliäs nuori mies suuntasikin Kajaanin ammattikorkeakouluun opiskelemaan matkailualaa. Etukäteen hän ei tiennyt Suomesta yhtään mitään.
– Heti opiskelupaikan ratkettua ryhdyin kuitenkin ottamaan selvää maasta ja kulttuurista.
Alkuun edessä oli pienimuotoinen kulttuurisokki, mutta sopeutuminen pohjoiseen maahan kävi silti nopeasti.
– Ensin ajattelin, että on hullu idea mennä polttamaan itseään sata-asteiseen saunaan. Muutaman kerran jälkeen se alkoi kuitenkin tuntua hyvältä, hän nauraa.
Neljä vuotta kestäneen koulutuksen aikana Ngunju teki siivoojan töitä. Päivät kuluivat koulussa, illat töissä.
– Se oli pakko. Tiesin etukäteen, että koulutus täällä on ilmaista, mutta muut kustannukset pitää hoitaa itse.
Valmistuttuaan koulusta Ngunju muutti Kuopioon. Haaveissa oli saada omaa koulutusta vastaavaa työtä, mutta sitä ei löytynyt mistään.
– Yritin hakea työharjoittelupaikkojakin, jotta olisin saanut työkokemusta, mutta sekään ei onnistunut. Vuoden ajan tein siivoushommia kokopäivätyönä. Minua kuitenkin nolostutti, että olin valmistunut koulusta ja jouduin silti työskentelemään siivoojana. Siksi halusin vaihtaa alaa.
Suunnaksi osoittautui viime syyskuussa Savon ammatti- ja aikuisopistossa ensimmäistä kertaa aikuiskoulutuksessa aloitettu logistiikan perustutkinto. Haaveissa siinsi ammatti bussikuskina.
– Menin siis taas aamuisin kouluun ja iltaisin siivoamaan, hän hymyilee.
Siivoustyöt Ngunju lopetti vasta viime helmikuussa aloitettuaan työharjoittelun Pohjolan Liikenteellä.
– Kuljettajan pitää ottaa huomioon lepoaika. Ei voi tehdä kahta työtä yhtä aikaa, mies tietää.
Uuttera maahanmuuttaja on herättänyt myös opettajiensa huomion ahkeruudellaan.
– Johnson on kaveri, jolla on halua ja tahtoa oppia ja työllistyä. Koskaan ei voi liikaa korostaa asenteen merkitystä työn tekemistä kohtaan, auto- ja kuljetusalan opettaja Arto Kärkkäinen Savon ammatti- ja aikuisopistosta painottaa.
Työharjoittelu kestää toukokuun loppuun. Siinä välissä Ngunju suorittaa vielä näyttötutkinnon. Jos se hyväksytään, hän valmistuu ja pääsee todennäköisesti Pohjolan Liikenteen ammattikuljettajaksi.
Uusille kuljettajille onkin Pohjolan Liikenteessä tarvetta. Uusien liikennesopimusten astuessa voimaan heinäkuussa, yhtiö aloittaa uusia linjoja Kuopiosta Vesannolle, Pielavedelle ja Siilinjärvelle.
– Se lisää meidän toimintaamme ja kuljettajatarvetta merkittävästi. Henkilöstömäärä tuplaantuu ensi kesänä, Pohjolan Liikenteen Kuopion aluejohtaja Jukka Manninen selvittää.
– Olen ilolla pannut merkille, että kiinnostus logistiikka-alaa kohtaan on kasvanut ja hakijamäärät koulutukseen lisääntyneet selvästi. Aiemminhan alaa pääsi opiskelemaan vasta 21-vuotiaana, nyt se on mahdollista jo 18-vuotiaille. Koen myös aikuiskoulutuksen äärimmäisen tarpeellisena. Se on kohtalaisen nopea tapa saada uusi ammatti: vuorotteluvapaakin riittää opiskeluajaksi, Manninen huomauttaa.
Harjoittelunsa aikana Ngunju on ajanut Pohjolan Liikenteen linjaa 35 Kuopiosta Siilinjärvelle.
– Se on hyvä reitti. Kaikki on sujunut hyvin ja tuntuu, että tätä työtä haluan tehdä jatkossakin.
Kuljettajan opinnoissaan hän on joutunut pärjäämään suomenkielellä. Oppikirjat ja opetus järjestetään ainoastaan suomeksi. Se ei ole kuitenkaan ollut mikään ongelma. Reilun viiden Suomessa vietetyn vuoden jälkeen kielitaito on tarttunut erinomaisella tavalla.
– Pitää tehdä päätös, että haluaa oppia. Jos on intohimoa, ei suomenkaan oppiminen ole vaikeaa.
– Haluan asua Suomessa ja jatkaa elämää täällä. Ilman kielitaitoa olisi vaikea löytää töitä tai ylipäänsä toimia osana yhteiskuntaa, Ngunju alleviivaa.
Keniassa Ngunju kävi viimeksi noin kaksi vuotta sitten. Koulutuksen jälkeen hän aikoo vierailla siellä jälleen.
– Soitan äidille joka viikonloppu. Ja nykytekniikan avulla on onneksi helppo pitää yhteyttä serkkuihin. Välillä on koti-ikäväkin, mutta se ei tunnu pahalta. Olen oppinut olemaan itsenäinen, mies pohtii.
Sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin on sujunut mallikkaasti. Ollessaan työharjoittelussa Kainuun Liikunnassa hän opetteli myös hiihtämään.
– Osallistuin Vuokatissa 20 kilometrin kilpailuun. Se meni puoleentoista tuntiin perinteisellä tyylillä, Ngunju virnistää.
Jääkiekkokaan ei ole enää outo tuttavuus.
– Isot pelit, kuten Suomen ja Ruotsin väliset ottelut katson. Vielä en ole opetellut luistelemaan, mutta ehkä vielä joskus.