Turkulainen: Vihapuhe toistuu samana ajasta riippumatta

Turkulainen: Vihapuhe toistuu samana ajasta riippumatta 19.3.2014

Vihapuhe ei ole vain nykyajan netti-ilmiö vaan sitä on viljelty niin oikealta kuin vasemmaltakin kautta historian. Tietokirjailija Juri Nummelinin mukaan retoriikka säilyy, vaikka ajat muuttuvat.

– Retoriikka tuntuu olevan aina sama riippumatta siitä, missä taistellaan. Esimerkiksi islamistiterroristien käyttämä Pyhä sota näkyy suomalaisissakin teksteissä.

Nummelinin monivuotinen projekti vasemmiston ja oikeiston vihapuheista vuosilta 1900–1950 on juuri ilmestynyt kahtena kirjana. Kirjat kokoavat suomalaisia puheenvuoroja muun muassa Suomen kansalaissodan ajoilta.

– Tosi paljon siellä esiintyy ihan samoja asioita kuin nykypäivän keskustelussa. Esimerkiksi puhuttiin ryssävihan hyväksikäytöstä, koska todettiin sen olevan kansassa niin syvällä. Myös Ruotsin mollaaminen näkyi vahvasti.

Nummelinin mukaan vasemmiston ja oikeiston teksteissä on selkeitä eroja. Oikeiston vihapuheet tuntuvat paikoin rankemmilta, mutta vasemmiston teksteissä taas näkyy kirjoittajien koulutustaustan puute.

– Vasemmistolaisten tekstit ovat enemmän tunteenpurkauksia, suodattamatonta vuodatusta. Oikeiston teksteissä taas näkyy korkeakoulutus. Esimerkiksi 1930- ja 40-luvun natsiteksteissä ei ole tunteenomaisuutta vaan ne ovat pamfleteiksi yllättävän rauhallisia ja argumentatiivisia. Niissä voidaan ihan kiihkottomasti puhua esimerkiksi sen puolesta, että juutalaisia ei pidä päästää maahan.

Kaikki kirjojen tekstit eivät ole Nummelinin mukaan sinällään vihapuhetta vaan mukana on esimerkiksi Otto Wille Kuusisen Luokkataistelu ja luokkaviha vuodelta 1905. Siinä Kuusinen perustelee syitä vähäosaisten vihaan yhteiskunnan eliittiä kohtaan.

Vaikka Nummelin kokosi tekstejä pitkän ajan kuluessa, varsinaisia yllätyksiä ei tarttunut haaviin. Hetken mietittyään Nummelin nostaa esiin suomalaisen vasemmiston kulttihahmo Maiju Lassilan, joka jäi sisällissodan aikaan yksin toimittamaan Työmies-lehteä.

– Törmäsin Eino Leinon luonnehdintaan siitä, miksi Lassila ei kertonut totuutta lukijoilleen siitä, että valkoiset voittavat sodan. Sitä jäin miettimään.

Raskaimmaksi osuudeksi materiaalin keräämisessä Nummelin nostaa natsilehdet.

– Jätin ne viimeiseksi, ja onneksi sain ne käytyä läpi yhdessä päivässä. Olisi ollut vahingollista mielenterveydelle lukea niitä pidempään.

Kun miettii, minkälaisia jälkiajatuksia pitkä projekti kirjailijaan jätti, on yksi päällimmäisistä kaiken toistuminen.

– Tuntuu, että ei oikein kukaan ole tehnyt oikeita ratkaisuja vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Se oli hyödyllinen oppitunti itsellekin.

Lisäksi Nummelin nostaa esille sen, kuinka nykyisinkin on hämärtynyt se, mitä julkisesti voi sanoa. Kun tietty ryhmä ajattelee toisin ja kertoo sen julkisesti, odottaa vastapuoli päättäjien ja viranomaisten panevan homman kuriin. Jos mitään ei tapahdu, ryhdytään itse tekoihin. Sitten teot oikeutetaan sillä, että mitäs menivät ärsyttämään.

– Tämä ilmiö näkyi esimerkiksi Jyväskylän kirjastopuukotuksissa ja nytkin vaikkapa homoliittoihin liittyvässä keskusteluissa, Nummelin muistuttaa.