Yle: Maahanmuuttajien kritiikkiä suomen opetukseen – näin vastaavat asiantuntijat

Yle: Maahanmuuttajien kritiikkiä suomen opetukseen – näin vastaavat asiantuntijat 6.3.2014

Suomi haluaa lisätä maahanmuuttoa etenkin työelämän tarpeisiin. Ylen saaman palautteen perusteella maahanmuuttajien keskuudessa kytee turhautuminen. Kotoutuminen ei vastaa visioita, koska kielen opettelussa on lukuisia vaikeuksia.

Yle uutiset pyysi kommentteja siitä, miten hyvin suomen kielen opetus palvelee maahanmuuttajia. Vajaassa viikossa saimme yli 60 sähköpostia, pääosin maahanmuuttajilta itseltään.

Kokosimme yhteen maahanmuuttajien ja muidenkin keskusteluun osallistuneiden näkemyksiä väitteiden ja kysymysten muotoon. Niihin vastaavat yksikönjohtaja Merja Vannela maahanmuuttajille työvoimapoliittista kielikoulutusta järjestävästä Axxellista sekä neuvotteleva virkamies Ulla-Jill Karlsson opetus- ja kulttuuriministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolta.

On paljon maahanmuuttajia, jotka eivät osaa suomea nimeksikään vaikka ovat asuneet täällä kymmenenkin vuotta ja käyneet kursseja. Mistä tämä johtuu?

Merja Vannela: Tämä on totta. Siihen on monta selitystä. Useimmiten kyse on siitä, että ihminen ei itse ole panostanut silloin, kun yhteiskunnan puolelta on mahdollisuus annettu. Kaikkien ei ole helppoa oppia. Ne, joille englannin kieli on vahva, on suomen oppiminen vaikeampaa. Kymmenen vuotta sitten opetus oli myös erilaista mutta paljon on kehitytty 10 vuodessa.

Kielikurssille on vaikea päästä.

Vannela: Osittain totta. Kaikki halukkaat eivät pääse työvoimapoliittisille kurssille, varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Sitten on omaehtoista koulutusta, jota on aika eritasoista. TE-toimisto voi maksaa omaehtoisen koulutuksen, mikäli se on rinnastettavissa työvoimapoliittiseen opetukseen. Ongelma on, että maahanmuuttajat eivät tunne näiden eroa.

Koulutuksen tarjoajien laatu vaihtelee paljon. Alueellinen epätasa-arvo on suurta koulutukseen pääsyssä ja sen laadussa.

Ulla-Jill Karlsson: Selvitykset osoittavat, että jos opetus on hanketoimintaan perustuvaa, opettajat saattavat vaihtua usein. Ei ole pysyvää järjestelmää. Sellaisia suunnitelmallisuutta lisääviä parannuksia on tulossa, että voidaan tehdä useammalle vuodelle hankintoja.

Vannela: Selkeää valtakunnallista laatukriteeristöä ei ole. Työvoimapoliittinen koulutus on hyvin kilpailutettua, jolloin myös hinta ratkaisee. Pääkaupunkiseudulla on vähemmän rahaa käytettävissä maahanmuuttajien määrään suhteutettuna.

Omaehtoisen koulutuksen laatu taas on erilaista. Se ei esimerkiksi välttämättä sisällä ollenkaan työelämän ohjausta. Kotoutumiskoulutusta ohjaavat perusteet tulivat voimaan kesällä 2012, mutta ne koskevat vain työvoimapoliittista, ei omaehtoista koulutusta.

Nykysysteemin mukaan maahanmuuttajat tulisi jakaa lähtötasonsa mukaisesti ryhmiin. Monissa viesteissä kuitenkin kerrotaan, että samalla kurssilla on hyvin erilaisia ihmisiä, esimerkiksi lukutaidottomia ja lukutaitoisia.

Vannela: Pääkaupunkiseudulla näin ei varmasti ole. Harvaan asutulla seudulla saattaa vielä ollakin siksi, että muuten ryhmää ei saada täyteen. Myös omaehtoisissa koulutuksissa näin voi olla, koska ihminen pystyy silloin itse määrittelemään mihin aikaan ja missä opiskelee, eli häntä ei olla ohjaamassa hänelle parhaimmin soveltuvalle kurssille.

Nippelitietoa, kuten yksityiskohtia Suomen historiasta tulee liikaa. Tulisi keskittyä mieluummin työllistymisen tukemiseen opettamalla peruskommunikaatiota ja työelämäsanastoa.

Vannela: Koulussamme se ei pidä laisinkaan paikkansa. Nimenomaan tähtäimessä on työelämään siirtyminen. Toki kotoutumiskoulutukseen kuuluu yleistietoa, mutta pääpaino ei ole siinä.

Myös kielioppia painotetaan liikaa arkisen kommunikointitaidon kustannuksella.

Vannela: Tästä on puhuttu jo kymmenen vuotta, ja ainakin meidän koulussamme tärkeintä on oppia puhumaan, ymmärtämään, kirjoittamaan ja lukemaan. Kieliopista on kyllä hyötyä korkeakoulutetulle, useita kieliä osaavalle maahanmuuttajalle mutta ei niinkään hitaamman linjan oppijalle.

Varmasti on vielä tarvetta sisäistää sitä, että kieli on kommunikaation oppimista. En sano, että äidinkielen opettajan koulutuksella olisi pakko hankkia erikoisosaamista s2-opetuksesta, mutta kyllä maahanmuuttajalle suomen kielen opettaminen on aivan eri asia kuin äidinkielen opettaminen.

Kursseilla opetetaan kirjakieltä, jolloin arjessa käytetty puhekieli tulee yllätyksenä. Miksi tätä ei oteta huomioon kielenopetuksessa?

Vannela: Se on totta. Nyt taas väitän että meidän koulu ei tee niin. Olemme kauan pitäneet kahta rekisteriä: miten ihmiset puhuvat ja miten kirjoitetaan. Ne ovat suomen kielessä jostain syystä aika kaukana toisistaan. Esimerkiksi työharjoittelun käyneiltä tulee silti viestiä, että puhekieli tulee järkytyksenä. Johtuu varmaan paljon puhenopeudesta.

Opetukseen kaivataan lisää suomalaisia. Oppi ei ole tehokasta, kun maahanmuuttajat joutuvat juttelemaan keskenään.

Vannela: Miten se käytännössä järjestettäisiin? Miten saataisiin tavallisia ihmisiä paikalle? Olemme kyllä sellaista vähän viritelleetkin.

Yleensä ongelma on se, että maahanmuuttajille ei puhuta suomeksi koulun ulkopuolella. Tähän toivoisin suomalaisilta muutosta – annettaisiin tilaisuuksia käyttää kieltä.

Käytäntö, jossa suomea opetetaan vain suomeksi, on mahdoton tilanne kieltä yhtään ymmärtämättömälle.

Vannela: Jostain syystä englanninkielisistä on hirveän vaikea hyväksyä sitä, että ei käytetä englantia. Tämä on tasa-arvokysymys. Ryhmässä on aina niitä, jotka eivät osaa englantia. He jäisivät silloin ulkopuolelle. En periaatteessa vastusta englannin käyttämistä apukielenä mutta käytännössä tilanne ei sitä mahdollista.

Maahanmuuttajat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Työhön tulevat eivät pääse kielikursseille muuten kuin maksamalla niistä itse, eivätkä kaikki työnantajat järjestä kursseja.

Vannela: He jäävät kyllä väliinputoajiksi. Rekrytoivalle työnantajalle kuuluu osa siitä vastuusta, tämä ei voi olla vain valtion velvollisuus. Olen ehdottanut systeemiä, jossa opetusta annettaisiin aamulla, päivällä ja illalla. Jos työllistyy, voi opintoja jatkaa iltaryhmässä.

Karlsson: Valtion kotouttamisohjelma sisältää näitä kirjauksia. Työnantajakin kokee tärkeäksi kieliopetuksen, joka helpottaa työntekoa. Mutta peruskielitaito pitäisi hankkia valtion rahoittaman kielikoulutuksen kautta.

Ulkomaiset opiskelijat eivät saa tarpeeksi suomen kielen opetusta täällä opiskellessaan. Tämä vaikeuttaa työllistymistä ja johtaa siihen, että monet lähtevät pois.

Vannela: Aivan totta. Jos jotain haluaisin lopettaa tässä maassa, niin englanninkieliset opetusohjelmat ulkomaalaisille opiskelijoille. Ne ovat niin vaativia, että samalla ei jaksa opiskella vielä suomeakin.

Karlsson: Tämä on yksi kehittämisen kohteista.

Kun maahanmuuttaja tulee Suomeen kukaan ei hallitse kokonaisuutta, vaan häntä pompotellaan luukulta toiselle.

Karlsson: Tästä on varmasti erilaisia kokemuksia. Itse olen ollut tässä työssä vuodesta 2007 ja silloin oli vielä hajanaisempaa kuin mitä nyt on. Nyt on jo paremmat valmiudet antaa informaatiota.

Vannela: Johtuu esimerkiksi siitä, että niitä kurssipaikkoja ei ole tarpeeksi, jolloin TE-toimisto saattaa lähettää hakemaan omaehtoista kurssia.

Kankeilla toimilla ja toimimattomalla kielikoulutuksella Suomi menettää nyt suuren osan siitä potentiaalista, mitä ulkomaalaisilla olisi tarjota.

Karlsson: Meillä ei ole korkeakoulutetuille suunnattua kielenopetusta tarpeeksi. Se voi tietenkin vaikuttaa siihen, että ei integroiduta, jos työ ei ole sellainen missä pärjää englannilla. Vaikea ja haastava kysymys, muualla maailmassa on sama tilanne.

Vannela: En allekirjoita, että olisivat kankeita. Työvoimapoliittinen koulutus on kehittynyt kovasti pk-seudulla. Vielä varmasti jää ihmisiä ulkopuolellekin. Jos tullaan suoraan opiskelemaan tai suoraan töihin, eikä ole järjestetty mahdollisuutta oppia siinä sivussa, voidaan menettää sitä potentiaalia.