Iltalehti: Mistä poliisikansanedustaja sai tietonsa?

Iltalehti: Mistä poliisikansanedustaja sai tietonsa? 11.10.2014
Helsingin Sanomat: Mitä sanoa lapsille katuväkivallasta? Turha pelko pois – mutta vaaran uhatessa karkuun


Kansanedustaja "ei tietääkseen" ole levittänyt salassapidettävää materiaalia katujengiin liittyen.

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén kehuskeli Ylen A-studiossa tietävänsä, että yhä salainen esitutkintamateriaali tulee paljastamaan hänen olevan oikeassa nuorten tekemien väkivaltatekojen motiiveihin liittyen.



Ennen Arkadianmäelle nousuaan poliisina toiminut Packalén esitti keskiviikkona blogissaan rankkoja väitteitä tapahtumiin liittyen: "Nyt osa väkivaltajengin maahanmuuttajataustaisista nuorista on kertonut suoraan, että heidän tekojensa motiivit ovat rasistisia ja että he haluavat vahingoittaa kantasuomalaisia."

Perjantaina Packalén oli vastaamassa väitteisiin Ylen A-studiossa. Ohjelmassa Packalénilta kysyttiin valehteleeko hän vai tapauksen tutkinnanjohtaja, joka on kiistänyt kansanedustajan väitteet.

- Mä en halua sanoa, että valehtelee, mutta sanotaanko näin, että nämä asiakirjat tulevat jossain vaiheessa julkiseksi. Sanotaanko näin, että en ole hatusta tempaissut näitä tietoja, mitä sanoin. En ole keksinyt näitä, Packalén totesi tv-lähetyksessä.

Tietoja tutuilta

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten asiakirjat kuten rikosilmoitukset, esitutkinta ja syyteharkinta ovat salaisia siihen asti, kunnes asia on edennyt syyttäjälle tai syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta.

Myös tietojen luovuttaminen eteenpäin sivullisille ennen aikaisesti on lain vastaista.

Oletteko nähnyt kyseiset esitutkintamateriaalit, joihin A-studiossa viittasitte, omin silmin, kansanedustaja Packalén?

- En ole nähnyt, mutta minulla on vankka käsitys siitä, että väkivallanteot ovat kohdistuneet yksinomaan suomalaiseen väestöön ja pysyn muutenkin tässä kannassani, missä olen, Packalén vastasi lauantaina Iltalehdelle.

Onko joku sitten kertonut niiden sisällöstä teille?

- Minä en ota sen enempää kantaa tähän asiaan.

Mihin te sitten perustatte väitteenne?

- Perustan siihen, että en ole hatusta tätä asiaa temmannut, vaan minulla on paljon eri organisaatioissa työskenteleviä ihmisiä, jotka tietävät näistä asioista ja sillä tavalla minä pysyn hyvin ajan hermolla, Packalén vastasi.

Oletteko saanut tietonne heiltä?

- Sanotaan näin, että olen keskustellut useiden tämän asian kanssa tekemisissä olevien ihmisten kanssa, Packalén myöntää Iltalehdelle ja jatkaa.

- Olen hyvin vakuuttunut kantani oikeellisuudesta. Sanotaan näin, että uskaltaisin lyödä vetoa, että olen oikeassa.

Levittikö salaista tietoa?

Kansanedustaja Packalén koki vaikeaksi vastata kysymykseen siitä, onko hän levittänyt viranomaisen palveluksessa olevan henkilön hänelle kertomia salassa pidettäviä asioita.

- En. En ole edes virassa oleva ihminen, joten tämä on turha kysymys minulle, Packalén aloitti.

Kysyinkin, oletteko te levittänyt viranomaisen palveluksessa olevan henkilön teille kertomia salassa pidettäviä asioita ja tietoja?

- Siihen minä en pysty ottamaan mitään kantaa, mitä joku ihminen on tehnyt. Minä kerron siitä asiasta sen, mitä tietoa minulla on, kuului Packalénin toinen vastaus samaan kysymykseen.

Vasta kolmannella kerralla Packalén vastaa kysymykseen.

- En tietääkseni, kuului entisen poliisin ja nykyisen kansanedustajan vastaus.

Sen sijaan Packalén sanoo luottavansa tapauksen selvittämisessä poliisin ammattitaitoon.

- Uskon, että se vastaa sitä, miten olen esittänyt asiat. Kuten sanoin, en ole näitä asioista hatusta temmannut.

Mutta ette halua kertoa, mistä olette tietonne saanut?

- En. Kuten et varmaan sinäkään halua kertoa, mistä olet tietosi saanut, Packalén lopettaa.


____________________________________________

Helsingin Sanomat: Mitä sanoa lapsille katuväkivallasta? Turha pelko pois – mutta vaaran uhatessa karkuun

Turha pelko pois mutta järki käteen.

Siinä asiantuntijoiden keskeisin neuvo vanhemmille, jotka pohtivat, kuinka käsitellä omien lasten kanssa tällä viikolla uutisiin nousseita väkivaltatapauksia.

Alkusyksystä eri Helsingin kaupunginosissa tapahtuneet, nuorten tekijöiden toiseen nuoriin kohdistamat pahoinpitelyt ja ryöstöt ovat suuresta määrästään huolimatta yksittäistapauksia, muistuttavat Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes ja hankepäällikkö Heikki Turkka Aseman lapset -järjestöstä. Uutisista ja niiden herättämistä ajatuksista on kuitenkin syytä puhua perheissä.

"Nuoret eivät välttämättä itse tuo asiaa esille. Vanhempien kannattaa silti olla aktiivisia, sillä totta kai nuoret lukevat lööppejä ja miettivät, missä on turvallista", Siimes sanoo.

Nuorille kannattaa hänen mukaansa muistuttaa, että poliisi ja viranomaiset ovat jo puuttuneet rötöstelyyn. Myös Turkka korostaa, että pelkoa ei pidä lietsoa.

"Mutta joka paikasta löytyy hämäriä nurkkia ja hankaluuksia, jos niitä lähtee hakemaan. Varsinkin nuorilla miehillä tiettyyn ikäkauteen liittyy se, että haetaan jännitystä. Siksi kannattaa puhua siitä, miten sitä saa muilla keinoilla kuin hakeutumalla vaarallisiin tilanteisiin", Turkka ohjeistaa.

Turkan nyrkkisääntö ikävyyksien ehkäisemiseksi on ohjeistaa nuoria pysymään iltaisin valaistuilla ja riittävän vilkkailla paikoilla.

"Siellä missä on valoa, aikuisia ja mahdollisesti järjestyksenvalvojia, on myös turvallista. Päihteitä ja niiden vaikutuksen alaisena olevia ihmisiä on myös syytä vältellä, sillä valtaosassa väkivaltatapauksista joko tekijä tai uhri tai molemmat ovat päihtyneitä."

Syrjäisten ja muuten epäilyttävien paikkojen välttelyä lapsilleen korostaa myös Helsingin Kampissa asuva Pia Polviander, jolla on viisi 9–16-vuotiasta poikaa.

"Jengiaiheesta on puhuttu meillä kotona viimeksi eilen", kertoi Polviander perjantaina.

Asia on kuitenkin ollut perheessä esillä jo pidempään, sillä kuluneen vuoden aikana nuorisoporukat ovat ryöstäneet myös Polvianderin lapsia.

"16-vuotiaalta pojaltani on viety kännykkä ja toiselta, 12-vuotiaalta, viikkoraha kädestä", hän kertoo.

Perheessä onkin sovittu, että lasten on syytä kiertää epäilyttävät porukat mahdollisimman kaukaa. Jos joku käy kimppuun, on parempi antaa kännykkä tai rahat kuin tulla hakatuksi, Polviander neuvoo.

"Nyt uusimpien uutisten jälkeen olen myös korostanut, että matkalla harrastuksiin ja kavereiden luo täytyy pitää kännykkä päällä, jotta voi tarvittaessa hälyttää apua."

Kovin myöhään hänen lapsensa eivät kaupungilla liiku, sillä kotiintuloaika on arkisin kahdeksalta ja viikonloppuna yhdeksältä.

Myös helsinkiläinen 15-vuotias Emil Storgård kertoo saaneensa vanhemmiltaan pyynnön ilmoitella entistä tiiviimmin, missä liikkuu, sekä olemaan tarkka siitä, mitä kieltä puhuu tietyissä paikoissa.

"Sillä jengillä on sairas peli, jossa eniten pisteitä saa, kun hakkaa suomenruotsalaisen", hän kertoo.

Storgårdin kotiintuloaika on yhdeksältä, mitä hän pitää liian varhaisena yhdeksäsluokkalaiselle.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes ei ota kantaa siihen, mikä on teini-ikäisille sopiva kotiintuloaika. Jos asiasta syntyy nuoren kanssa kiistaa, Siimes pitää toimivana ajatuksena sitä, että vanhemmat sopivat yhteisen kotiintuloajan koko kaveripiirille.

"Kun nuorten vanhemmat tutustuvat toisiinsa esimerkiksi vanhempaintoiminnan kautta, asiasta olisi hyvä keskustella. Nuoret eivät voi vedota kavereiden kotiintuloaikoihin, jos kaikilla on samat säännöt."

Julkisuuteen nousseista rikoksista huolimatta Aseman lasten Heikki Turkka pitää nyky-Helsinkiä nuorille turvallisempana kuin vielä 1980-luvulla. Esimerkiksi eri alakulttuurien nuoret eivät hänen kokemuksensa mukaan enää tappele keskenään.

Jos uhkaava tilanne jostain syystä sattuu kohdalle, Turkan neuvo on nuorille sama kuin aikuisille.

"Huuda ja lähde aina ensimmäisenä karkuun. Mutta nämä tilanteet välttää lähes täysin varmasti, kun pysyy kavereiden kanssa ja turvallisissa paikoissa."