Ilta-Sanomat: Kun nuori lyö, onko se Suomen syy?

Ilta-Sanomat: Ulla Appelsin: Kun nuori lyö, onko se Suomen syy? 14.10.2014

Poliisilla on tutkittavana pääkaupunkiseudulla noin 70 tapausta, joissa joukko nuoria on hyökännyt toisten nuorten ja lasten kimppuun. Tekijöiden joukossa on sekä ns. kantasuomalaisia että maahanmuuttajataustaisia nuoria.

Jotta vastaavat tapahtumasarjat voitaisiin tulevaisuudessa estää, on tietenkin pureuduttava syihin. Miksi joku haluaa tahallaan vahingoittaa itselleen tuntematonta 10-vuotiasta? Vastaus tuskin on yksinkertainen – paitsi monen tutkijan mielestä.

Tuskin pahoinpitelyistä oli ehditty uutisoida, kun asiantuntijat riensivät kertomaan, että syy on yhteiskunnan. Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio julisti, että väkivalta-aallon taustalla on eriarvoistuminen. Samoilla linjoilla oli myös nuorisotutkija, dosentti Mikko Salasuo: hänkin piti eriarvoistumista tapahtumaketjun ainoana syynä Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa. Salasuon näkemyksen voi oikeastaan tiivistää tällaiseen päättelyketjuun: toisilla nuorilla on enemmän rahaa kuin toisilla => se on yhteiskunnan syy => hakkaaminen on ymmärrettävää kapinaa. Salasuo arvioi näin: "On naiivia ajatella, että jos 70 prosentilla nuorista on varaa aivan toisenlaiseen vapaa-aikaan kuin muilla, nämä 30 prosenttia vain tyytyisivät osaansa".

Näkemykset ovat mielenkiintoisia monessakin suhteessa, ei vähiten siksi, että asiantuntijoilla ei ollut lausuntoja antaessaan tarkkoja tietoja jokaisen pahoinpitelijän, saati uhrin taustoista. He tuntuivat vain automaattisesti olettavan, että uhrit olisivat varakkaista perheistä ja pahoinpitelijät taas köyhistä. Tällaisella hypoteesilla roolit kääntyvät helposti päälaelleen: tekijöistä tulee uhreja.

Salasuon näkemys on mielenkiintoinen myös siksi, että tutkijahan käytännössä vihjaa, että varattomampien moraali olisi jollain lailla löyhemmässä kuin varakkaampien. Jos siis 30 prosenttia nuorista ei aio "tyytyä osaansa", tämähän tarkoittaa kääntäen sitä, että tuo 30 prosenttia olisi tutkijan mielestä tarvittaessa valmis koviin otteisiin "osansa" saadakseen. Miltäköhän tämä logiikka kuulostaa lukemattomien kunnollisten nuorten korvissa? Suomessa on paljon vähävaraisia nuoria, jotka osaavat erinomaisen hyvin erottaa oikean väärästä, eikä heille ole tullut koskaan mieleenkään käydä varastelemassa – saati potkimassa päähän viattomia lapsia sen takia, että omalla äidillä ja/tai isällä on rahasta tiukkaa. Vastaavasti Suomessa on hyväosaisia nuoria, joiden moraalissa on paljonkin vikaa. Heitäkin löytyy poliisin rekistereistä. Muistellaanpa vaikkapa Heinojen murhia: ns. hyvistä perheistä olevat nuoret miehet kykenivät aivan käsittämättömään henkirikokseen.

Salasuo hakee teoriansa tueksi esimerkin Britanniasta, jossa jokunen vuosi sitten oli käynnissä rajuja nuorisomellakoita. Niille oli tyypillistä muun muassa kalliiden merkkitavaroiden ryöstely kaupoista. Salasuon mielestä Britanniassakin kyse oli pelkästään "yhteiskunnan eriytymisestä": siis köyhistä, jotka varastivat saadakseen samoja tavaroita kuin varakkaammat. Salasuo näkee brittimellakoissa suoran kehityslinjan Suomeen.

Ikävä kyllä, Salasuon ajattelua johdattaa enemmän ideologia kuin totuus. Tietysti brittimellakoissa oli mukana varattomiakin, mutta niihin osallistui runsaasti myös sellaisia nuoria, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa osattomiksi tutkijan tarkoittamassa mielessä. Asiasta voi lukea vaikkapa tästä. Mellakoissa oli mukana paljon keskiluokkaisia tai rikkaiden perheiden lapsia jopa miljonäärin tytärtä myöten. Mikä näiden nuorten motiivi oli, voi vain arvailla: jännityksen etsiminen, joukkopsykoosi, henkilökohtaiset ongelmat, kodin ja vanhempien ongelmat jne. Mutta ainakaan uusien lenkkareiden varastaminen ei johtunut siitä, että näillä keskiluokkaisten ja rikkaiden perheiden lapsilla ei olisi ollut niihin varaa.

Teoria siitä, että osattomat ottavat nyt osansa ei oikein istu tähän kotimaiseen pahoinpitelyaaltoommekaan. Nyt tutkittavissa rikoksissa taloudellinen hyöty on ollut sangen vähäisessä roolissa: kännyköitä ja omaisuutta on toki varastettu, mutta useissa tapauksissa puhelimia on hajotettu pelkästä rikkomisen ilosta. Eli kännykkää ei ole viety siksi, että sitä olisi tarvittu ja itsellä ei sitä ole, vaan ihan muista syistä – mitä ne sitten ovatkaan.

Asiantuntijoiden logiikka eriarvoistumisesta ainoana syynä siis ontuu pahoin. Mutta onko sillä mitään väliä? On. Tällainen argumentointi on nimittäin erittäin vaarallista väkivallan legitimointia.

Nyt epäillyistä nuorista pahoinpitelijöistä moni on ollut poliisin kanssa tekemisissä aiemminkin. Useat ovat ehtineet tutustua myös lastensuojeluviranomaisiin: kaikki epäillyt eivät edes asu oman perheensä kanssa. Nämä signaalit kertovat – väkivallan lisäksi siis – että taustalla on varmasti kimppu vakavia ongelmia. On melkoista asian yksinkertaistamista väittää, että kaikki ongelmat johtuisivat vain taloudellisesta eriarvoisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Vai kuvitteleeko joku, että pahoinpitelyt ja pahoinvointi saadaan loppumaan sillä, että pahimmille häiriköille lyödään uusimmat kännykät ja kalleimmat merkkifarkut käteen?

Totta kai eriarvoistuminen on äärimmäisen vakava ongelma. Eikä kukaan varmasti kiistä sitä, etteivätkö taloudelliset vaikeudet voi ajaa perheitä kuilun reunalle: varmasti voivat. Näissä tilanteissa viranomaisten pitäisi pystyä ehdottomasti auttamaan. Mutta eriarvoisuudesta puhuminen ei saa johtaa siihen, että kaikki vastuu vakavista väkivallanteoista ulkoistetaan kokonaan yhteiskunnalle.

Siksi olikin sangen virkistävää kuunnella, mitä sanottavaa rap-artisti James Nikanderilla eli Mustalla Barbaarilla oli tapahtuneesta. Musta Barbaari on kasvanut Itä-Helsingissä, hänellä on monikulttuurinen tausta ja hän on itsekin kipuillut teini-ikäisenä, ei toki yhtä rajusti kuin nyt tutkittavat pahoinpitelijät. Mutta hän on nähnyt kotikulmillaan paljon. Siksi hän myös tietää, että tämäntyyppisen käytöksen taustalla on monia syitä: huomion hakemista, pelkoa eristäytymisestä, kodin ongelmia...

Musta Barbaari uskaltaa tehdä sen, mitä asiantuntijat eivät tee – hän nostaa tekijät tikun nokkaan ja kehottaa heitä kantamaan vastuunsa.

"NYT JÄTKÄT HERÄTYS! Tiedän, että tässä porukassa on yksilöitä, jotka voivat puhua järkeä muille ja saada homman loppumaan. TEHKÄÄ SE!" Musta Barbaari kirjoitti Facebookiin.

Tämä on paitsi rohkea, myös erittäin optimistinen puheenvuoro. Musta Barbaari pitää pahoinpiteleviä nuoria subjekteina, ei pelkkinä objekteina. Hän uskoo, että heille voi puhua suoraan ja vaatia vastuunottoa. Ja vieläkin enemmän: hän ajattelee, että väkivaltainen nuori voi itsekin haluta muuttua – ja myös pystyä siihen.

Asiantuntijat todennäköisesti vilpittömästi haluavat lausunnoillaan hyvää nyt tutkinnan kohteena oleville nuorille, kun he sysäävät vastuun pelkästään yhteiskunnalle. Mutta samalla he tulevat tehneeksi näistä nuorista oman elämänsä ajopuita, jotka ajautuvat tekoihinsa ilman minkään valtakunnan omaa syytä. Näin toimimalla he maalaavat erittäin lohduttoman näkymän tulevaisuudesta. Salasuo väittää, että on nuoria, joille "on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja". Se on karmea ja väärin mahdollinen viesti nuorelle ihmiselle. Aina on mahdollisuus uuteen alkuun! Paitsi toki silloin, jos nuorista luodaan mielikuva tahdottomina virrassa ajelehtijoina. Ajopuu ei voi koskaan vaihtaa suuntaansa itse.

Ulla Appelsin