Ilta-Sanomat: Hurjat huhut katujengin väkivallasta leviävät - poliisi: "Kukaan ei ole kuollut"

Ilta-Sanomat: Hurjat huhut katujengin väkivallasta leviävät - poliisi: "Kukaan ei ole kuollut" 13.10.2014
Marko Forss: Nuorten ryöstely- ja pahoinpitelyaallon syyt ja seuraukset (blogi)

Helsingin kaduilla väkivallantekoihin syyllistyneet nuorisojengit ovat saaneet tunteet kuumenemaan.
Ylilyöntejä on tullut. Ensin viime viikon lopulla Facebookissa levitettiin nimilistaa väitetyistä jengin jäsenistä. Helsingin poliisin mukaan nimilistalle päätyi henkilöitä, joilla ei ollut minkään valtakunnan tekemistä väkivallantekojen kanssa.

Poliisi reagoi asiaan, ja nimiä levittänyt henkilö poisti listan Facebookista.

Huhut kuitenkin jatkoivat vellomistaan. Pian Facebookissa alkoi kiertää myös kertomus, jonka mukaan nimilista olisi johtanut puukotukseen ja nuoren miehen kuolemaan Helsingin Itäkeskuksessa.

- Kukaan ei ole kuollut eikä viikonlopun aikana tapahtunut vakavia väkivallantekoja, komisario Jari Taponen oikoo huhuja.

Sitä Taponen ei osaa sanoa, onko nimilistan julkaisu johtanut muihin yhteenottoihin.

- Viikonloppuisin on aina nuorten keskinäistä väkivaltaa, mutta on mahdoton sanoa, onko nimilistalla ollut vaikutusta vai ei.

- Toivottavasti tämä olisi jo laantumaan päin.

IS kertoi viime viikolla eri puolilla Helsinkiä riehuneesta nuorisojengistä, joka on kesän ja syksyn aikana pahoinpidellyt lapsia ja nuoria. Tapauksia oli poliisin mukaan ollut jopa 70.

___________________________________________

Marko Forss: Nuorten ryöstely- ja pahoinpitelyaallon syyt ja seuraukset

Viime päivinä keskustelu on käynyt kiivaana ”pääkaupunkiseudun katujengeistä”, joissa keskustelu on kulminoitunut somessa lähinnä maahanmuuttoon liittyviin ongelmien puimiseksi. Tunnettuun sometapaan osalla keskustelu on lähtenyt täysin laukalle ja erilaista väärääkin tietoa leviää: on levitelty epämääräisiä listoja ja juoruja sekä suunniteltu katupartiointia. Yritän avata mahdollisimman tarkasti mitä tämä ryöstelyaalto pitää sisällään, joten kirjoitus ei ole lyhyt. Malta kuitenkin hetki seurassani.

Onko meillä ryösteleviä katujengejä?

Helsingissä ei ole katujengejä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ryöstelevien nuorien ryhmiä kyllä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa katujengit muodostavat hyvinkin tiiviitä ryhmiä ja jopa tappavat toisiaan jengivärien takia. Pohjoismaissa on noussut esille Black Cobras, mutta se ei ole levinnyt vielä toistaiseksi Suomeen. Asiaa on kuitenkin ennakoitu ja sitä varten esimerkiksi Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävän toimintalinjan yksi kohderyhmä ovat katujengit, joiden mahdollisesta rantautumisesta Suomeen pyritään keräämään koko ajan aktiivisesti tietoa.

Viime vuoden alussa yhdestä katujengistä oli Helsingissä viitteitä ja asiasta myös uutisoitiin useissa medioissa. Ryhmän kerrottiin koostuvan maahanmuuttajista ja kantasuomalaisista. Ryhmän kerrottiin tehneen ryöstöjä ja pahoinpitelyjä pääkaupunkiseudulla. Käyttäytymisen syyksi arveltiin syrjäytymistä. Selvittelyn jälkeen kyseistä ryhmittymää ei voitu luonnehtia katujengiksi sanan varsinaisessa merkityksessä.

Nyt puheena oleva ryöstöaalto ei ole uusi asia, josta ei olisi ollut aikaisemmin puhetta poliisin toimesta. Nuorisoporukoiden tekemät ryöstöt ja muut hölmöilyt ovat työllistäneet poliisia jo vuosikausia. Tämänhetkiseen ryöstö- ja pahoinpitelyaaltoon liittyen on erikseen uutisoitu esimerkiksi Heurekan, Alppipuiston ja Espoon tapauksista. Asiasta ei ole yleisesti tiedotettu ryöstö- ja pahoinpitelyaaltona, koska poliisillakaan ei välttämättä ole ollut asiasta kokonaiskuvaa hallussa. Tapaukset kun ovat sattuneet eri puolilla pääkaupunkiseutua ja esitutkintaa on suoritettu eri poliisilaitoksilla. Teot eivät ole tapahtuneet aina tietyn saman kiinteän porukan toimesta, vaan kyseessä on ollut useampi eri nuorisoryhmä, joissa porukka on vaihtunut. Jotkut tekijöistä ovat voineet olla myös useamman eri porukan mukana. Kyseessä ei siis ole olleet tietyn kiinteästi määriteltävän katujengin teot, vaan laajemman nuorisoporukan erilaisissa ryhmittymissä tekemät rikokset.

Tekojen sopiminen somessa

Osassa tapauksista nuoriso on viestitellyt somen kautta teoistaan, mutta se ei ole ollut nimittäjänä läheskään jokaisessa tapauksessa. Esimerkiksi itselleni on tullut nettipoliisiurani aikana useampi video vastaan somessa, jossa nuorisoporukka tappelee, tai jopa yksipuolisesti pahoinpitelee tiettyä henkilöä. Tuntuu olevan tavanomaista, että tappeluista ”elvistellään” kaveriporukalle somen kautta ja jossain tapauksissa tappelu on jopa provosoitu sen takia, että kaveri voi kuvata tapauksen kamerakännykällä videolle. Ei myöskään ole tavatonta, että joukkotappeluun kerätään porukkaa soittamalla, joka taas nykyään tapahtuu somen kautta. On myös normaalia sopia tapaamisesta yleisesti somessa, jonka jälkeen tapahtumat johtavat hölmöilyyn riippumatta siitä miten tapaaminen on sovittu.

Tekijöiden motiivi

Ulkomailla esiintyneestä Knock out –pelistä tai kantaväestöön tarkoituksella kohdistuneista rikoksista oli tullut poliisisosiaalityöntekijälle vihiä asiakkaiden toimesta, jonka takia asia mainittiin muistiossa. Tutkinnassa ei kuitenkaan ole selvinnyt, että tällaisia motiiveja olisi ollut. Toki kyseisiä motiiveja on voinut tästä huolimatta esiintyä, mutta laajamittaista se ei missään nimessä ole ollut näiden useiden kymmenien tapausten joukossa. Mielikuva somekeskustelujen perusteella siitä, että kaikki tapaukset olisivat ”lyöntipeliä” tai tarkoituksenhakuisesti kantaväestöön kohdistuneita, on siis väärä.

Yleisemmällä tasolla tekojen motiiviksi on arveltu syrjäytymistä ja järkevän tekemisen puutetta. Uhrien puhelimia on esimerkiksi anastettu ja ne on hajotettu heti teon jälkeen. Taustalla ei siis ole ollut taloudellisen edun saanti, vaan pelkkä turhautuminen ja hölmöily, joka voi kummuta omasta huono-osaisuudesta. Mukana on tietty ollut myös taloudellisen edun tavoittelua.

On myös erittäin tärkeää, että uhria ei unohdeta. Riippumatta teon motiiveista ja taustoista, mikään syy ei oikeuta ryöstelyä tai pahoinpitelyjä. Syiden ja motiivien tiedostaminen auttaa kuitenkin kohdistamaan toimiaan tulevien tekojen ennalta ehkäisemiseksi. En ole nähnyt hirveästi somessa huolestuneita keskusteluja siitä, onko uhrien asema kunnossa ja ovatko he saaneet riittävää apua rikoksen jälkeen. Tämä tuppaakin jäämään helposti lynkkaamismielialan jalkohin.

Helsingin poliisilaitoksen osalta uhreihin on oltu yhteydessä varsinaisen tutkijan lisäksi myös moniammatillisen työryhmän toimesta, jossa uhrien avuntarvetta on kartoitettu. Tarvittaessa henkilöt ohjataan esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen toiminnan piiriin.

Onko tekijöiden etnisellä tai maahanmuuttotaustalla väliä?

Maahanmuuttoon liittyen asiallista ja objektiivista keskustelua on vaikea saada aikaan etenkin somessa. Tosin mediakin käyttää mieluummin mustavalkoisia kommentteja uutisoinnissaan. Maahanmuuton kohdalla menee faktat ja tunteet monesti sekaisin. Jos tarkastellaan ryöstelyaaltoa, ei kyseessä ole etninen ongelma, mutta asia liittyy maahanmuuttoon. Ihonväri ei tee henkilöstä ryöstelijää, mutta henkilön taustalla on suuri merkitys. Maahanmuuttajilla on esimerkiksi selvästi keskiarvoa korkeampi vaara syrjäytyä kantaväestöön nähden, joka koskee myös toisen polven maahanmuuttajia. Vanhemman on esimerkiksi vaikea opettaa lapselle yhteiskunnan tapoja, jos hän itse elää osittain sen ulkopuolella. Mukana on kuitenkin ollut myös kantasuomalaisiin kuuluvia, joten kyseessä ei sinänsä ole maahanmuutto-ongelma. Onpa niinkin käynyt, että kantasuomalaiset nuoret ovat ryöstäneet maahanmuuttotaustaisia nuoria.

Vaikka henkilö olisi syntynyt Suomessa ja puhuisi täydellistä suomea, voivat hänen vanhempansa olla kielitaidottomia. Kielitaito on kuitenkin yksi tärkeimmistä seikoista yhteiskuntaan integroitumisen kannalta ja sen vaikutukset näkyvät myös maahanmuuttajien suomea puhuvien lasten arjessa. Kielimuurin takia lapsen ongelmat voivat jäädä huomiotta, koska esimerkiksi koulun lähettämään wilma-viestiin ei reagoida vanhempien kielimuurin takia.

Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on kantasuomalaisiin verrattuna kieleen ja kulttuuriin liittyviä ongelmia, mutta myös ennakkoluulojen aiheuttamia lisähaasteita. Kantasuomalaisissa perheissä lapsen syrjäytymisen taustalla on monesti vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, mutta vaikka lapsi olisi ns. hyvästä perheestä, näkyy lapsen huomioimatta jättäminen myös heidän kohdallaan lapsen arjessa.

Tiedottamisen paradoksi

Tiedottamisen osalta maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat arkoja. On tietynlainen paradoksi, että tiedottaa maahanmuuttoon liittyvästä ongelmasta miten vain, niin aina syntyy asiatonta meteliä. Tilanne on hieman sama kuin tiedottamisen harkitseminen epämääräisen lapsia autoon houkuttelevan henkilön tai vaikka netissä leviävän koulu-uhkauksen kohdalla: tiedottamisella voidaan jopa lisätä paniikkia ja hätää.

Selvää on, että maahanmuuttoon liittyvä tiedottaminen ei ole aina ollut riittävän avointa ja aktiivista viranomaisten toimesta, vaikka sitä ei ole esimerkiksi poliisin osalta yritetty erikseen rajoittaakaan. Sama kuva on tullut monelle myös tiedotusvälineiden kohdalla. Koetaan, että on osittain haluttu piilotella maahanmuuttoon liittyviä ongelmia rasististen ja vihamielisten kommenttien takia. Täytyisikin löytyä balanssi sen suhteen, että maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista tiedotettaisiin riittävän avoimesti, mutta kuitenkin leimaamatta jotain tiettyä ryhmää.

Avoimella tiedottamisella saataisiin faktatieto esille ja perättömistä epäilyistä päästäisiin eroon. Tällöin somessakaan ei pääsisi niin helposti ratsastamaan rasistisilla kommenteilla ja jos havaitaan ongelma, se ratkaistaan peittelyn sijaan.

Ongelmasta eroon

Mitä sitten lääkkeeksi nuorten ryöstely- ja pahoinpitelyaaltoon? Jos somen kommentteja uskoisi, olisi lääke ”ysimillinen burana” tai potku persauksille ja ulos maasta. Oikeusvaltion puitteissa väkivalta ei ole vaihtoehto ja maasta poistaminenkin on väärä valinta. Jos puhutaan Suomessa syntyneistä nuorista, niin riippumatta heidän taustoistaan, ei henkilön maasta poistaminen ole ratkaisu. Näin voi tietenkin olla maahan tulleen ulkomaalaisen aikuisen kohdalla, joka alkaa tehtailla rikoksia, mutta ei Suomessa syntyneen lapsen.

Useat nyt rikoksiin syyllistyneistä nuorista eivät olleet poliisille entuudestaan tuntemattomia. Monet heistä ovat olleet poliisin kanssa tekemisissä ja moni on jo ollut lastensuojelun asiakas. Yhteiskunnan täydellinenkään tukiverkko ei takaa sataprosenttista syrjäytymisen estämistä, mutta nykytilanteessa on ainakin parantamisen varaa.

Tarvitsemme viranomaisten aktiivista ja saumatonta tietojenvaihtoa, poliisin voimavarojen kohdistamista nuorten rikoksiin, resursseja lastensuojeluun sekä järjestöjen ja nuorisotoimen tarjoamaa järkevää tekemistä. Kaikki nämä toimet vaativat taloudellista panostamista, joka on nykypäivänä kiven alla. Vaikka lukuja on vaikea esittää, ennalta estävät toimet jo ongelmavaiheessakin olevalle nuorelle maksavat yleensä itsensä moninkertaisina takaisin.

Emme myöskään tarvitse yhtään enempää mustavalkoista keskustelua, jossa maahanmuuttajat koetaan pelkkänä uhkana. Tämä on omiaan lisäämään kaikkien Suomessa asuvien turvattomuutta, riippumatta siitä onko kyseessä kantasuomalainen tai maahanmuuttotaustainen henkilö. Tämä johtaa pahimmillaan tietynlaiseen kilpavarusteluun, jossa kantasuomalaiset perustavat lynkkaamispartioita ja asiallisestikin elävät maahanmuuttajataustaiset varustautuvat kättä pidemmällä suojelutarkoituksessa. Poliisi on kuitenkin tässäkin tapauksessa ottanut jo useamman henkilön kiinni ja selvittelee asiaa. Annetaan siis poliisin hoitaa sille kuuluvat tehtävät.

Keskustelu ei saa olla mustavalkoista siinäkään mielessä, että maahanmuuttoon liittyvien ongelmien asiallinenkin esille tuominen leimaataan rasistiseksi. Esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvien ongelmien peittely tai ylisilottelu voi tuottaa enemmän rasismia kuin rasistinen viesti, joka herättää lähinnä surua kirjoittajan elämänkatsomusta kohtaan.

Mitä sinä voit tehdä tilanteen parantamiseksi? Teetkö sen esimerkiksi jakamalla oletettujen tekijöiden listaa somessa ja levittämällä olemattomia juoruja tapahtumiin liittyen. Yrittäisitkö kohdata jokaisen ihmisen ilman ennakkoluuloja ja säilyttäisit malttisi myös nettikeskustelussa. Olisiko rakentava ja objektiivinen keskustelu kuitenkin parempi ratkaisu kuin pelkkä tunteella rähjääminen.