Etelä-Suomen Sanomat: Susanna Koski avoimena vuoden takaisesta rasismikohusta 23.10.2014
Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja tuli ryminällä valtakunnan julkisuuteen runsas vuosi sitten.
Tuolloin mediaan päätyi tieto, jonka mukaan kokoomusnuoret ajoivat periaateohjelmassaan muun muassa kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävän pykälän poistamista laista. Vastikään puheenjohtajaksi valittu Koski päätyi julkisuuteen puolustamaan ohjelmaa, jota pidettiin rasistisena ja vähemmistöjä hav
Kohu sai kierroksia, kun MTV kertoi uutissivujen kolumnissa, ettei Koski tuntenut kirjauksen taustoja ja perusteluita.
Koski valottaa ajatuksiaan runsaan vuoden takaisesta mediakohusta torstaina julkaistavassa Punavihreä, Sinivalkoinen (Minerva) kirjeenvaihtokirjassa.
Hänen mukaansa kohu ei vaikuttanut niinkään häneen kuin hänen läheisiinsä. Osa oli huolissaan, osa käänsi selkänsä.
– Oli surullista huomata, miten minut henkilökohtaisesti tuntevat ihmiset alkoivat pöyristyä median esittelemästä Susanna Koskesta, koska olivat omien sanojensa mukaan vasta kohun myötä ymmärtäneet, millaisesta ihmisestä on kyse, Koski kirjoittaa.
Kohun aiheuttaneen kirjauksen takana Koski sanoo edelleen seisovansa, eikä pidä sitä osoituksena rasismista tai rasismin hyväksymisenä, vaan nykylainsäädännön korjaamisena:
– Kysymys kirjauksessa on siitä, pitääkö tyhmien tai sopimattomien mielipiteiden esittämisestä tulla rikosoikeudellisia seuraamuksia vai ei. Nykylainsäädännön puitteissa oikeasti rasistisia kommentteja laukovat öykkärit tuomitaan raastuvassa, minkä jälkeen he julistavat itsensä sananvapauden marttyyreiksi. Eikö tässä todella ole mikään edes hitusen pielessä?
Kosken mukaan nuorisopoliitikkojenkin pitää kuitenkin ymmärtää, että julkisuus on raadollista.
Raadollisuuden ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita, että julkisuus pitäisi sellaisenaan hyväksyä. Sekä Koski että Punavihreä, Sinivalkoinen kirjan toinen kirjoittaja, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson pitävät vääränä sitä, että kohu henkilöityi Koskeen, kun kyse oli kuitenkin järjestön yhdessä muotoilemasta kannasta.
Puheenjohtajan tehtävä on puolustaa järjestönsä mielipiteenmuodostusta ja ohjelmaa, mutta arvostelijoiden olisi puolestaan syytä ymmärtää, miten poliittiset järjestöt toimivat, Koski ja Andersson kirjoittavat.