Suomen Kuvalehti: Vartiainen: Työttömät ja rikkaruohot – tätä tviitilläni tarkoitin

Suomen Kuvalehti: Vartiainen: Työttömät ja rikkaruohot – tätä tviitilläni tarkoitin 18.10.2014
Verkkouutiset: Juhana Vartiainen: Ay-liikettä uskallettava uhmata

Kirjoitin 12.10.2014 lähes kuuluisaksi tulleen tviittini, joka meni näin:

Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. ”Mutta meillähän on työttömiä!” Tila tarvitsee lisää peltoalaa. ”Mutta nykypellossakin on rikkaruohoja!”.

Mitä tällä tarkoitin? Koetan seuraavaksi avata tviittini logiikan.

Halusin sanoa, että jos jossain prosessissa on hävikkiä, niin hävikki ei silti ole peruste olla lisäämättä prosessin tehoa silloin kun sitä tarvitaan. Esimerkiksi sähköä tuotettaessa osa tuotetusta sähköstä häviää siirtohävikkinä: kuluttajille ja yrityksille ei tule perille yhtä paljon sähköä kuin mitä voimalat tuottavat. Hävikkiä voidaan varmaan teknisillä innovaatioilla pienentää, mutta siitä ei koskaan päästä kokonaan eroon.

Jouluna paistetaan kinkkuja ja tarvitaan lisää tehoa. Ydinvoimalan säätöinsinöörille olisi jouluaattona älytöntä sanoa ”turha lisätä voimaloiden tehoa kun jo valmiiksi on sähkönsiirtohävikkiä”. Ymmärrämme hyvin, että kun tuotetun sähkön määrä kasvaa, myös hävikin määrä kilowatteina kasvaa, mutta niin kasvaa myös kotitalouksille tuleva sähköteho aivan niin kuin halutaankin. Olisi hassua vaatia että ”ensin” on poistettava siirtohävikki tai vähennettävä sen osuutta ja vasta ”sitten” tarjottava kotitalouksille lisää sähköä.

Työperäisen maahanmuuton vastustamisessa on kuitenkin kysymys samasta ajatusvirheestä.

Työmarkkinat koostuvat ihmisistä ja yrityksistä. Yritykset ja ihmiset etsivät työmarkkinoilla toisiaan ja muodostavat jatkuvasti työsuhteita mutta työsuhteita myös purkautuu koko ajan.

Ihmiset kiertävät tässä ”systeemissä” kolmen tilan väliä. He voivat olla työllisiä, työttömiä tai työvoiman ulkopuolella. Koska työpaikan ja työntekijän etsiminen on aikaaviepää ja palkkapaineet yltyvät työttömyyden laskiessa, työttömyys ei koskaan voi olla nolla. Osa ihmisistä on aina työttöminä, mutta työttömien joukko ei tietenkään ole pysyvä vaan sen henkilöt vaihtelevat. Markkinataloudessa on aina työttömyyttä.

Työttömyyskin on hävikki, hävikki siinä prosessissa, jossa työsuhteita syntyy. Keskimääräiseen työttömyysprosenttiin voidaan toki vaikuttaa erilaisin rakenteellisin uudistuksin, mutta jos rakenteet ovat muuttumattomia ja työvoima kasvaa, työttömyysaste ei kasva. Toisin sanoen, jos työvoimamme kasvaa 10 prosentilla (niin että työvoiman keskimääräiset ominaisuudet ovat ennallaan), sekä työllisten määrä että työttömien määrä kasvavat 10 prosentilla. Aivan samoin kuin sähkönsiirtohävikki kasvaa (suunnilleen) 10 prosentilla kun tuotantoteho kasvaa 10 prosentilla.

Koska tässä blogissa ei ole 140 merkin rajoitetta, rohkenen nyt esittää vaihtoehtoisen tviitin, jolla voi sanoa täsmälleen saman asian kuin alkuperäisellä. Seuraava uusi ”tviittini” sisältää kaiken saman informaation ja vain saman informaation kuin aiempi tviittini:

Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. ”Mutta meillähän on työttömyyttä!” Ihmiset paistavat joulukinkkuja, on nostettava voimaloiden tehoa. ”Mutta osa sähköstä katoaa jo nyt siirtohävikkinä!”.

Aamulehti, Iltalehti ja Kaleva voisivat kai nyt halutessaan kirjoittaa: ”Vartiainen pitää työttömiä sähkönsiirtohävikkinä.” Se ei taitaisi kuitenkaan lietsoa herravihaa ja myydä irtonumeroita yhtä tehokkaasti kuin rikkaruohometafora.

Työmarkkinat eroavat sähkönsiirrosta toki siinä mielessä, että työttömyysprosentti ei tietystikään ole vakio vaan vaihtelee suhdanteiden mukana. Voi periaatteessa olla järkevää ajatella, että maahanmuuttoa ei kannattaisi lisätä ennen kuin työttömyys on palautunut lähemmäksi normaalitasoaan. Tämä olisi oman kirjoituksensa aihe, mutta itse asiassa olemme tälläkin hetkellä yllättävän lähellä normaalitilaa. Minusta realistinen arvio Suomen rakenteellisesta työttömyydestä on 6-7 prosenttia, ja kausitasoitettu työttömyys on runsaat 8 prosenttia.

Törmäämme siis varsin pian työttömyyden (”hävikin”) rakenteelliseen tasoon kun talous elpyy. Siksi juuri nyt olisi viisasta tehdä päätöksiä jotka helpottavat työperäistä maahanmuuttoa, ja samaan suuntaan toimii toki eläkeuudistus joka lisää työvoiman määrää. Samalla olisi tietysti syytä tehdä rakenteellisia uudistuksia, joilla tuota 6-7 prosentin rakenteellista tasoa alennetaan.

Miksi ylipäänsä tviittasin tästä vaikeasta teemasta? Taustalla oli minulle jatkuvasti esitetty kysymys: miksi tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, vaikka meillä on työttömyyttä?

Käytin rikkaruohovertausta, koska se on toiminut hyvin monilla luennoilla sekä yliopistoissa että niiden ulkopuolella. Moni kuulijani on sanonut saaneensa ahaa-elämyksen juuri tämän metaforan avulla. Rikkaruohot ovat käsittääkseni myös hävikki. Niistä ei koskaan päästä kokonaan eroon, vaikka ”rakenteellisilla uudistuksilla” eli parempien viljelytekniikoiden avulla niiden osuutta voidaan laskea. Jos rikkaruohot nykyisin parhain tekniikoin ovat vallanneet esimerkiksi 6-7 prosenttia viljelyalasta ja maatila tarvitsee vaikkapa 20 prosenttia lisää tuotantoa, tilan on tietysti järkevää raivata 20 % lisää peltoalaa – siitäkin huolimatta että nykyisissä pelloissa on rikkaruohoja.

Logiikka on siis täsmälleen sama kuin sähkönsiirrossa.

Ajattelin tviittini lukijoiden ymmärtävän asian samalla tavalla kuin minä. En tullut ajatelleeksi, että vertaus ymmärrettäisiin halveksivaksi tai loukkaavaksi. Tviittiä seurannut keskustelu ja paheksunta olivat opettavaisia. Voin olla naiivi, mutta uskon ihmisten älyyn ja hyvään tahtoon. Se, että jotenkin halveksisin työttömiä ja haluaisin ”rinnastaa työttömät rikkaruohoihin” on tietysti minulle niin absurdi ajatus, että en tullut ajatelleeksi että joku muu voisi ajatella niin. Selvästikin Suomessa kuitenkin on maaperää herravihalle ja epäluulolle.

Minun Suomeni on silti vertaisten ja kaverillisten ihmisten Suomi ja aion vastedeskin kirjoittaa sekä tviittini että muut tekstini siitä lähtökohdasta, että suomalaisilla on sekä hyvää tahtoa että ymmärrystä.

Voisiko se, että työttömyyttä on aina, olla pikemminkin henkisesti vapauttava toteamus? Koska työttömyyttä on aina, kenenkään ei tarvitse ajatella että työttömyys on kokonaan oma vika. Markkinatalous tarvitsee työttömyyttä, jotta resurssit kohdentuisivat oikein ja hintavakaus ei vaarantuisi. Nuoruuteni Agitprop-laulajat lauloivat aikoinaan: ”Kuka tarvitsee työttömyyttä? … sitä tarvitsee järjestelmä, tämä kapitalistinen.” He eivät vielä tienneet, miten täsmällisesti he ennakoivat nykyaikaisen taloustieteen näkemystä työttömyydestä.

Haluan lopuksi esittää kiitokset Suomen mediakeskustelun loistaville kommentaattoreille, Ruben Stillerille ja Janne Zareffille. Rikkaruohotviitin aiheuttama vihakeskustelu oli niin outoa ja pelottavaa, että olin jättää koko jutun sikseen. Osuin kuitenkin aihetta googlatessani Pressiklubin Facebook-sivuille, jossa Stiller ja Zareff hienosti kyseenalaistivat rikkaruohokeskustelun vihan lietsonnan. Tuo Fb-sivun keskustelu osoitti minulle kuitenkin, että alkuperäisen tviitin sanoma oli vaikea ymmärtää, niidenkin parissa, jotka eivät pidä minua hirviönä.

Toivottavasti tämä kirjoitus selventää asiaa.

__________________________________________________

Verkkouutiset: Juhana Vartiainen: Ay-liikettä uskallettava uhmata

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen toivoisi, että Suomessa uskallettaisiin haastaa työmarkkinajärjestöt Ruotsin tapaan.

Valtioneuvosto päätti tilata Ruotsin edellisten porvarihallitusten valtiovarainministeriltä Anders Borgilta Suomen talouspolitiikan lähivuosien linjauksia hahmottelevan raportin. Borg kirjoittaa raportin yhteistyössä Juhana Vartiaisen kanssa.

– Me ekonomistit pidämme häntä hyvänä ja vastuullisena, Vartiainen kehuu Borgin jättämää talouspoliittista testamenttia Ruotsissa.

Ruotsin talouspolitiikka ja Borg tulivat Vartiaiselle tutuiksi tämän toimiessa Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen (Konjunkturinstitutet) tutkimusosaston johtajana. Vartiainen on Suomessa tullut tutuksi Ruotsin harrastaman työn tarjontaa korostavan uudistuslinjan puolestapuhujana.

– Työlinja on ikääntyvän väestön maassa täsmälleen oikea. Se lisää ihmisiä työmarkkinoille.

Toisaalta myös julkisen talouden hoito oli Borgin aikana Vartiaisen mieleen. Talouspolitiikan linja oli kurinalainen, mutta samaan aikaan keynesiläinen.

– Julkisen talouden annettiin heikentyä samalla, kun talous on ollut taantumassa eli julkinen talous on puskuroinut taantumaa ihan niin kuin pitääkin, Vartiainen sanoo.

Vaikka Ruotsin työttömyysaste on liikkunut samalla tasolla kuin Suomen, Ruotsiin työvoimaan osallistumisaste on kuitenkin kasvanut.

– Se, että osallistumisaste nousee hieman tällaisessa vuosisadan taantumassa, on lopulta kohtuullisen hyvä suoritus, Vartiainen huomauttaa.

Siihen ovat vaikuttaneet toisaalta työn tarjontaa lisäävät sosiaaliturvan uudistukset. Työvoimaa on kasvattanut myös työperäinen maahanmuutto.

– Ruotsissa saa ulkomaalainen työluvan automaattisesti ja kohtuullisen nopeasti Suomeen verrattuna, jos on työtarjous Ruotsissa toimivasta yrityksestä. Silloin ei kysytä enää, onko kotimaassa tämän alan työttömiä, vaan yritykset voivat rekrytoida ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Osa tulijoista on marjanpoimijoita, mutta osa vaikkapa intialaisia it-alan osaajia.

– Jos haluamme tänne pääkonttoreita ja yritystoimintaa, silloin pitäisi vain tehdä helpommaksi sekä ihmisille että yrityksille tulla tänne myös EU:n ulkopuolelta, Vartiainen sanoo.

Ay-liike vastustaa

Sekä työperäisen maahanmuuton helpottamisessa että työn tarjonnan uudistuksissa ammattiyhdistysliike on kuitenkin Suomessa harannut vastaan.

– Minusta näyttää, että Ruotsissa on helpompi tehdä uudistuksia, koska tarvittaessa voidaan uhmata etujärjestöjä, Vartiainen huomauttaa.

Luottoluokituslaitos Standard & Poors'in perusteluissa Suomen luottoluokituksen alentamiselle AA+ -tasolle mainittiin yhdeksi syyksi työmarkkinoiden jäykkyys. Suomi on jämähtänyt muista Pohjoismaista poiketen keskitettyjen palkkojen yleiskorotusten linjalle.

– Työehtosopimukset voisivat määrätä enemminkin palkkojen keskimääräisen nousun, mutta jättää sen jakamisen työpaikoille niin, että voidaan palkita ahkeroijia enemmän kuin niitä, jotka eivät ole parantaneet tulostaan.

– Muissa Pohjoismaissa on myös saavutettu yksimielisyys siitä, että teollisuuden työvoimakustannusten nousuvauhti muodostaa ankkurin myös kaikille muille sopimusaloille.

Hänen mielestään ammattiyhdistysliike on Suomessa pystynyt asettamaan agendan, minkälaisista työmarkkinauudistuksista keskustellaan, ja toisaalta Elinkeinoelämän keskusliitto on pystynyt määrittelemään veropolitiikan suuntaviivat.

Ruotsin veropoliittinen linja on selvästi keskittynyt työn tekemisen edellytysten helpottamiseen.

– Suomi voisi ottaa siitä oppia, että kaikki veronalennukset suunnattiin Ruotsissa työn verotuksen alentamiseen, ainoana poikkeuksena kiinteistöverosta luopuminen, joka ekonomistien näkökulmasta oli väärän suuntainen liike.

Vartiaisen mielestä kaikissa talouspolitiikan toimissa pitäisi miettiä, kannattaako Suomessa tehdä työtä ja kannattaako teettää työtä.