Länsiväylä: Vankiloissa törmätään kulttuurimuuriin – ulkomaalaisten osuus kasvaa

Länsiväylä: Vankiloissa törmätään kulttuurimuuriin – ulkomaalaisten osuus kasvaa 20.10.2014

Ulkomaalaistaustaisten vankien määrän lisääntyminen on tuonut vankiloihin muun muassa kieliongelmia.

Kolmena sunnuntaina kuukaudessa Helsingin vankilan eli Sörkan vankilapastori Miika Hynninen pitää jumalanpalveluksen vankilan kirkossa: suomeksi ja englanniksi.

Ulkomaalaisten vankien määrä Suomen vankiloissa on hurjassa kasvussa. Noin 3 100 vangista 440–500 on ulkomaalaistaustaisia. Vastaava luku vielä 20 vuotta sitten oli 57 ja kymmenen vuotta sitten 284.

– Ulkomaalaistaustaisten vankien kanssa puhutaan ehkä enemmän kulttuurieroihin liittyvistä asioista. Ulkomaalaisille uskonnollisuus on usein luonnollisempi ja luontevampi osa elämää kuin suomalaisille.

Ulkomaisten vankien sopeutumista on auttanut muun muassa mahdollisuus puhua omaa kieltä: kiinankielistä vankia on käynyt tapaamassa kiinaa puhuva pastori, espanjalainen vanki on päässyt puhumaan katolisen pastorin kanssa espanjaa.

– Englanti on usein yhteisenä kielenä, mutta vangin englanninkielentaito ei välttämättä ole kovin hyvä. Kommunikaatioon vaikuttavat myös sanomisen tavat ja luonne-erot, Hynninen sanoo.

Sörkan 300 vangista noin kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaisista vangeista suurin osa on kotoisin Virosta tai muista Baltian maista.

Kaikissa Suomen vankiloissa noin puolet vangeista on kirkkoon kuuluvia kristittyjä. Määrä on arvio, koska laki kieltää uskonnollisen suuntautumisen kirjaamisen asiakastietojärjestelmiin.

Myös Sörkassa suurin osa vangeista tunnustaa kristinuskoa. Joukossa on lisäksi muslimeja ja muiden uskontojen harjoittajia.

Islaminuskoisille vankila antaa pyydettäessä rukousmaton ja Koraanin.

Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntijan Kati Sunimenton mukaan vankiloiden kansainvälistyminen näkyy muun muassa kieliongelmina.

– Kansainvälistyminen on meille suuri haaste. Virolaiset vangit pärjäävät usein hyvin suomenkielisessä toiminnassa, mutta afrikkalaiset eivät välttämättä puhu englantiakaan. On iso asia, miten heille saadaan järjestettyä toimintaa.

Jumalanpalvelusten lisäksi Hynninen järjestää Sörkassa vangeille tapaamisia oman uskontokunnan harjoittajan kanssa sekä tapaa henkilökohtaisesti. Vankilassa käy säännöllisesti ortodoksipappi. Katolinen pappi käy pyydettäessä.

– Näin isossa vankilassa tarvetta puhumiselle on paljon. Elinkautiseen tuomitulla kysymykset ovat usein toisenlaiset kuin lyhyempää tuomiota istuvalle. Pitkää tuomiota istuvalle tulee helposti loppumattomuuden tunne.

Ensisijaisesti keskustelut liittyvät lapsiin ja perheeseen sekä omaan elämään vankilassa ja sen ulkopuolella.


Vankilat kansainvälistyvät – tarpeita kartoitetaan

Rikosseuraamuslaitoksen ja evankelisluterilaisen kirkon edustajista koostuva työryhmä selvittää vankien uskonnollista toimintaa vankiloissa. Selvityksen määräaika umpeutuu tämän vuoden lopussa.

– Selvitämme, minkälaisia hengellisen toiminnan tarpeita vankiloissa on, kun vankipopulaatio kansainvälistyy. Pohdimme myös, mikä on kirkon ja valtion rooli palveluiden järjestämisessä, kertoo työryhmään kuuluva Kati Sunimento.

Vangeille tehtiin asiasta laaja kyselytutkimus keväällä.

Vankilalla on velvollisuus järjestää vangille mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan.

– Tässä onnistumme aika hyvin. Vankien kanteluissa kukaan ei ole lähivuosina kannellut asiasta. Sekin kertoo siitä, että asia on aika hyvin hoidossa, Sunimento toteaa.