Helsingin Sanomat, mielipide: Seksuaalirikoksissa ei ole kyse kulttuurista tai etnisyydestä – Niiden takana on syvään juurtunut ajatus siitä, että miehet ovat naisia arvokkaampia 23.1.2019
VIIME AIKOINA laajasti esillä olleet Oulun tapahtumat ovat kauhistuttavia. Kun viha on etusijalla tapahtumien käsittelyssä, on vaarana, että näiden tapahtumien keskeisin ulottuvuus jää keskustelussa sivuun.
Onkin olennaista pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, mistä nämä tapahtumat kertovat ja mihin ne kehottavat tarttumaan.
ENSINNÄKIN tärkeintä on ymmärtää, että nuoriin naisiin kohdistuneissa rikoksissa on ennen kaikkea kyse sukupuolesta. Vaikka teot ovat seksuaalisia tekoja, ne ovat ensisijaisesti miesten naisiin kohdistamia sukupuolisen väkivallan tekoja.
Toiseksi näissä hyökkäyksissä ei ole kyse erilaisesta kulttuurista tai etnisyydestä. Miesten seksuaalista ja muuta väkivaltaa kohdistuu naisiin säännönmukaisesti joka puolella maailmaa, huomattavan paljon myös suomalaisessa kulttuurissa. Lähimuistissa ovat esimerkiksi kristillisen herätysliikkeen perheissä ilmi tulleet suomalaisten miesten tyttöihin ja naisiin kohdistamat seksuaalirikokset. Tällaiset aikuisten, luotettujen miesten tekemät teot, jotka ovat jatkuneet vuosia, jättävät usein uhreihin syvät ja elinikäiset haavat.
Vaikka nykyinen kristinusko ja islam molemmat tuomitsevat seksuaalisen väkivallan, ne kuuluvat samaan kulttuuripiiriin, jossa naiset on pitkään alistettu miehille – kutsuttakoon tätä vaikka patriarkaaliseksi järjestykseksi paremman termin puutteessa.
TUTKIMUSTIEDON perusteella on selvää, että seksuaalisen väkivallan ytimessä on sukupuoliin liittyvä, laajalle levinnyt arvomaailma. Tämä on syvälle juurtunut käsitys siitä, että miehet ovat arvokkaampia kuin naiset ja naisten yläpuolella. Käsitykseen sisältyy myös ajatus, jonka mukaan miehillä on etuoikeuksia koskien naisten elämää ja kehoja, ja että naiset ovat – tai heidän pitäisi olla – passiivisempia ja tottelevaisempia kuin miehet.
NÄMÄ uskomukset vallitsevat laajoissa osissa maailmaa ja myös Suomessa huolimatta sukupuolten tasa-arvon pitkäaikaisesta edistämisestä. Ennakkokäsitys sukupuolten hierarkiasta eli epätasa-arvosta johtaa sekä tietoisesti että tiedostamatta tapahtuvaan naisten kontrolliin ja huonompaan kohteluun työpaikoilla, kotona, julkisuudessa ja läheissuhteissa.
Oulun järkyttävien tapahtumien pitäisi siis saada meidät ennen kaikkea ajattelemaan sukupuolipolitiikkaa. Nämä tapahtumat koskevat meitä kaikkia, ja ne pitäisi nähdä #metoo-liikkeen valossa eikä osana erilaisuutta ja maahanmuuttoa koskevaa keskustelua.
VIHA ja vihaisuus tulisi kohdistaa sukupuolitettuun väkivaltaan, siihen samaan alistavaan valtaan, johon myös suomalaiset miehet syyllistyvät suomalaisia naisia kohtaan.
Vihaisuuden lisäksi tarvitsemme syvällistä pohdintaa, politiikkaa ja tekoja, jotka johtavat kohti sukupuolten tasa-arvon kulttuuria. Tällä tiellä olemme vasta alussa.
Sarah Green
professori, sosiaali- ja kulttuuriantropologia, Helsingin yliopisto
Tuija Pulkkinen
professori, sukupuolentutkimus, Helsingin yliopisto