Helsingin Sanomat: Eduskuntavaaleihin seksuaalirikoksilla ratsastavien on osattava ratkaista sekä turvapaikanhakijoiden että kantasuomalaisten rikokset

Helsingin Sanomat, kolumni: Frank Martela: Eduskuntavaaleihin seksuaalirikoksilla ratsastavien on osattava ratkaista sekä turvapaikanhakijoiden että kantasuomalaisten rikokset 25.1.2019

NAI­SIIN ja eri­tyi­sesti ala­ikäi­siin tyttöi­hin koh­dis­tuvat raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat viime aikoina täyttäneet otsikot. Rikokset herättävät väkeviä tunteita – raivoa, surua, pelkoa. Vihan lietsominen ei kuitenkaan kannata. Jos oikeasti haluamme auttaa uhreja, on pidettävä pää kylmänä.

Eikö juuri tämä ole meidän kaikkien tavoite: Naisiin ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjuminen.

ULKOMAALAISET ja turvapaikanhakijat näkyvät nyt vahvasti raiskausilmoituksissa ja muissa seksuaalirikostilastoissa. Vuonna 2018 joka neljäs Suomessa ilmoitettu seksuaalirikos oli ulkomaalaisen tekemä. Helsingissä ilmoitetuista raiskauksista yli puolessa tapauksista epäilty on ulkomaalainen. Vaikka ylivoimainen enemmistö turvapaikanhakijoista ja ulkomaisista ei koskaan syyllisty seksuaalirikoksiin, ei käy kiistäminen että määräänsä nähden he ovat selvästi yliedustettuina tilastoissa.

Tähän olisi pystyttävä puuttumaan. On selvitettävä, kuinka paljon kyse on Lähi-idän naisia alistavasta kulttuuritaustasta ja kuinka paljon kyse on sotatraumojen, perheettömyyden, juurettomuuden ja vastaanottokeskuksien tarjoaman toimettomuuden ja turhautumisen yhdistelmästä.

Mutta yhtä lailla olisi pystyttävä puuttumaan niihin seksuaalirikoksiin, joissa tekijä on suomalaismies. Seksuaalirikoksista heidän tekemiään on 75 prosenttia – kolme neljästä.

PIKARATKAISUT, kuten karkotukset tai kansalaisuuden poistamiset eivät auta. Varsinainen rikosten vähennystyö on pitkäjänteisempää. Kuten Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro on todennut, se on ”hidasta, pitkäjänteistä ja taloudellisia resursseja vaativaa asiantuntijatyötä, jossa toimiva lainsäädäntö vastaa rikoksista rankaisemisesta, mutta toimiva sosiaalipolitiikka niiden ehkäisemisestä.”

RIKOSTEN vähentäminen vaatii valistustyötä. Erityisesti turvapaikanhakijoiden keskuudessa, joille on tehtävä selväksi, mitkä ovat naisten oikeuden Suomessa ja mikä on ehdottomasti kiellettyä. Eikä asennemuutosta tule lopettaa siihen. Viimeistään #metoo-keskustelu on osoittanut, että yllättävän paljon muokattavaa on edelleen myös suomalaismiesten asenteissa.

NÄIDEN toimenpiteiden lisäksi uhrien on tietysti saatava tarvitsemansa tuki. Turvakodeille ja raiskauskriisikeskuksille olisi taattava riittävä rahoitus. On pidettävä huolta, että viranomaiset osaavat kohdata uhrin oikein ja että oikeusprosessin kuormittavuus ei estä ilmoituksen jättämistä.

Olisi myös muokattava raiskauksen tunnusmerkistöä siten, että se perustuu suostumuksen puutteeseen.

TÄNÄ keväänä käydään eduskuntavaalit. Jos seksuaalirikoksista halutaan tehdä vaaliteema – kuten varmasti moni haluaa – fokuksen olisi hyvä olla uhrien auttamisessa ja rikosten kokonaismäärän vähentämisessä. Silloin kannattaa kuunnella tarkasti, millä tavalla kukin ehdokas seksuaalirikoksista puhuu. Ettei uhreista tule vaaliaseita – ja että sympatiaa riittää myös kantasuomalaisten tekemien rikosten uhreille.

Tehdään näistä naisten oikeuksien vaalit.

Kirjoittaja on filosofi ja tietokirjailija.