Iltalehti: Näkökulma: Siniset kalastavat vaalipaniikissaan samoilla apajilla kuin Halla-ahon perussuomalaiset - oikeusvaltio ei milloinkaan tahraa käsiään vereen

Iltalehti: Näkökulma: Siniset kalastavat vaalipaniikissaan samoilla apajilla kuin Halla-ahon perussuomalaiset - oikeusvaltio ei milloinkaan tahraa käsiään vereen 17.1.2019

Sinisen logiikan mukaan turvapaikan Suomesta aiemmin saanut raiskaaja voitaisiin palauttaa esimerkiksi Syyriaan, vaikka hänen tiedettäisiin joutuvan siellä presidentti al-Assadin hirmuhallinnon kidutettavaksi ja teloitettavaksi. Samaan aikaan siniset puhuvat oikeusvaltiosta. Vaikka raiskaus on rikoksista hirvittävimpiä, oikeusvaltio ei rauhan aikana missään olosuhteissa tahraa käsiään vereen. Tämän pitäisi olla jokaiselle kansanedustajalle täysin selvää, kirjoittaa toimittaja Lauri Nurmi.

Kesällä 2017 siniset hokivat iskulausetta ”realismia ilman rasismia”.

Keskustalaiset ja kokoomuslaiset puhuivat hallituksen yhteisestä arvopohjasta, kun he heittivät Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset oppositioon ja hyväksyivät Siniseksi tulevaisuudeksi järjestäytyneen loikkariryhmän jatkon hallituksessa.

– Tietenkin hallitusyhteistyössä näki sen osan, joka tänä päivänä on perussuomalaiset, hallitustyölle aiheuttamat paineet. Näen, että nämä paineet ovat hellittäneet, pääministeri Juha Sipilä (kesk) vastasi syksyllä 2017 kysymykseeni, oliko elo sinisten kanssa auvoisempaa kuin perussuomalaisten kanssa.

Perussuomalaiset olivat vaatineet joka käänteessä kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa ja heitelleet julkisuuteen ajatuksia maahanmuuttajien muuta väestöä heikommasta sosiaaliturvasta. Perustuslain kirjaukset yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista unohtuivat heiltä helposti.

– Minulle perussuomalaiset oli SMP:n henkinen jatke ja tavallisen ihmisen ääni ja puolustaja, johon ei liity rasistisia tai rodullisia konnotaatioita, ulkoministerinä jatkanut Timo Soini (sin) perusteli, miksi hän oli halunnut pitää perussuomalaiset kaukana ruotsidemokraateista eikä ollut halunnut puolueita samaan ryhmään Pohjoismaiden neuvostossa.

Halla-aho aloitti välittömästi yhteistyön ruotsidemokraattien kanssa.

Minne katosi jyrkkä ero?

Sinisten ja perussuomalaisten suhtautumisessa maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin vallitsi kuulemma jyrkkä ero, siis kesällä 2017.

Siksi on hätkähdyttävää, että juuri siniset puolueena ja siniset poliitikkoina yrittävät Oulussa tapahtuneiden traagisten rikosten jälkimainingeissa kaahata maahanmuuttopolitiikassa perussuomalaisista oikealta ohi.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo julkisti tiistaina sinisten vaatimuslistan hallitukselle. Suomen pitäisi sinisten mielestä arvioida uudelleen, voimmeko noudattaa YK:n pakolaissopimusta.

Siniset vaatii, että törkeistä rikoksista tuomittuja maahanmuuttajia on palautettava lähtömaihinsa, vaikka näiden ihmisten henki olisi siellä vaarassa.

Vaatimus on Suomen voimassa olevan perustuslain vastainen, sillä siinä on säädetty seuraavasti: ”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Poliittisen historian kandidaatti Elo ei ole tyhmä. Hän tietää, että perustuslain muuttaminen ei saa kannatusta muilta puolueilta.

Sinisen logiikan mukaan turvapaikan Suomesta aiemmin saanut raiskaaja voitaisiin palauttaa esimerkiksi Syyriaan, vaikka hänen tiedettäisiin joutuvan siellä presidentti al-Assadin hirmuhallinnon kidutettavaksi ja teloitettavaksi.

Samaan aikaan siniset puhuvat oikeusvaltiosta.

Vaikka raiskaus on rikoksista hirvittävimpiä, oikeusvaltio ei rauhan aikana missään olosuhteissa tahraa käsiään vereen. Tämän pitäisi olla jokaiselle kansanedustajalle täysin selvää.

Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen pyöritteli epäuskoisena päätään, kun hän kuunteli tiistaina eduskunnan Valtiosalissa sinisten tiedotustilaisuutta.

Sinisten kuuluisa selkäranka

Vaikuttaa siltä, että siniset poliitikot ovat vaalipaniikissaan luopumassa argumenteista, joihin tukeutuen he erosivat perussuomalaisista.

Kriittinen äänestäjä saattaa kysyä, missä on sinisten kuuluisa selkäranka.

Perussuomalaiset sai vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 38 kansanedustajan paikkaa. Tammikuun alussa 2016 puoluelaista poistettiin säännös, jonka mukaan puoluetuen jakoperustetta tarkistetaan, jos vähintään puolet puolueen kansanedustajista luopuu edustamasta puoluetta eduskunnassa.

Jos säännös olisi jäänyt ennalleen, yhdeksäntoista kansanedustajan siniset-ryhmä olisi lohkaissut vuonna 2018 puolet perussuomalaisille aiemmin menneestä avustuksesta. Kyse ei ole nappikaupasta, vaan suurista seteleistä, joilla kelpaisi nyt rakentaa eduskuntavaalien kampanjaa.

2,8 miljoonan euron pykälämuutos

Ilman Soinin vaatimaa pykälämuutosta sinisten kassaan olisi kilahtanut vuodessa 2,8 miljoonaa euroa.

Pykälän kumoaminen saattoi olla tarkoitettu pelotteeksi hajaannusta ja loikkauksia estämään, mutta osui lopulta Soinia ja hänen tukijoitaan omaan nilkkaan.

Ei siis ole ihme, että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Elo ja puoluejohtajaksi mielinyt ”trioministeri” Sampo Terho vitsailivat saamatta jäävillä rahoilla sinisten ensimmäisessä kesäkokouksessa Espoon kaupunginvaltuuston istuntosalissa elokuussa 2017: ”Setelit menivät, selkäranka säilyi.”

Selkäranka-retoriikan kanssa käy huonosti yksiin, että siniset alkavat valtakautensa viime metreillä kalastaa samoilla apajilla kuin Halla-ahon perussuomalaiset.

Toisaalta kyse voi olla siitäkin, että vaalien lähestyessä Elo ja kumppanit alkavat muistaa, millaista politiikkaa odottavien suomalaisten äänillä he ovat Arkadianmäelle nousseet.