Iltalehti: Pääkirjoitus: Maahanmuuton ongelmista on pystyttävä keskustelemaan vaalien alla 6.1.2019
Kansanedustaja Ozan Yanarista (vihr) tuli monien sankari, kun hän äityi arvostelemaan presidentti Sauli Niinistön maahanmuuttoon liittyviä lausuntoja. Niinistö sanoi uudenvuodenpuheessaan, että ”täällä oleville on annettava mahdollisuus osallisuuteen. Vastaavasti on oikeus edellyttää tahtoa sopeutua yhteiskuntaamme. Ja vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla.”
Yanar takertui vastuuteemaan ja piti Niinistön kehotusta ”absurdina” yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Siis ihmisen, jolla ei ole osaa eikä arpaa toisen tekoon.
Yanaria on ylistetty nyt esimerkiksi siitä, että vihdoinkin joku kansanedustaja uskaltaa suhtautua Niinistöön poliitikkona.
Mutta ei asia niin ole. Kyllä Niinistö on saanut kansanedustajilta kuraa niskaansa aikaisemminkin. Moni kansanedustaja kritisoi voimakkaasti Niinistön sanavalintoja esimerkiksi helmikuussa 2016, kun Niinistö puhui kovia maahanmuutosta valtiopäivien avajaispuheessaan.
Niinistön ja Yanarin sanailu nostattama pintakuohunta on hyvä huono esimerkki suomalaisesta maahanmuuttokeskustelusta. Sen sijaan, että puhuttaisiin asiallisesti ja avoimesti isoista maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista, puhutaan mieluummin lillukanvarsista, joilla ei ole paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Suomen johtavat poliitikot ja asiantuntijat eivät edelleenkään pysty keskustelemaan avoimesti ja asiallisesti esimerkiksi turvapaikanhakijoiden korkeasta rikollisuudesta, monien maahanmuuttajaryhmien heikosta työllistymisestä, kotoutumisen tai kotouttamisen epäonnistumisesta puhumattakaan siitä, mitä täällä harjoitettu epäonnistunut politiikka on tullut maksamaan meille veronmaksajille.
Näitä ydinkysymyksiä on vuosikaudet kierretty kuin kissa kuumaa puuroa. Ja jos joku joskus yrittää kiihkottomasti lyödä ikäviä faktoja pöytään, seurauksena on yleensä sarja primitiivireaktioita rasismisyytöksineen.
Kaava on sama kuin 70- ja 80-luvuilla, jos puheena oli Neuvostoliitto. Tuolloin suomalaiset sensuroivat itseään ja leimasivat toisiaan kaikki häpeän rajat ylittäen.
Myös valtamedian on katsottava peiliin. Media on valitettavasti epäonnistunut tehtävässään, kun se on kieltäytynyt katsomasta totuutta silmiin.
Pientä edistystä toki on tapahtunut. Kun SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen linjasi 2010, että tänne tulijoiden on noudatettava ”maassa maan tavalla” -periaatetta, nousi asiasta kauhea mekkala. Nyt kukaan ei keksinyt syyllistää presidentti Niinistöä samasta asiasta.
Se että tosiasiat jätetään tunnustamatta on äärettömän tyhmää ja vaarallista. Niin ongelmat vain pahenevat.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) sanoi lauantaina Ylen TV1:n ykkösaamussa haluavansa helpottaa rikoksiin syyllistyneiden oleskeluluvan saajien poistamista Suomesta.
– Meillä pitää olla mahdollisuus myös purkaa esimerkiksi päätöksiä siitä, että on annettu oleskelulupa. Jopa pysyviä oleskelulupia pitää pystyä purkamaan, Risikko sanoi Ylen mukaan.
Valitettavasti on vain niin, että Risikon avaus tulee pahasti jälkijunassa. Lainsäädännön olisi pitänyt olla valmiina jo vuosia sitten.
Järki olisi samalla tavalla pitänyt ottaa käteen myös silloin, kun on säädettiin turvapaikanhakijoiden etuuksista. Oli vastuutonta tehdä Suomesta houkutteleva maa. Asia konkretisoitui karmealla tavalla, kun Suomeen tuli 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, yhteensä noin 32 500 henkeä.
Suomalainen sinisilmäisyys sai kruununsa, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) syksyllä 2015 tarjosi tyhjillään olevan Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoiden majoitustilaksi. Uutinen avokätisestä pohjoisesta kansakunnasta levisi sosiaalisessa mediassa ja tv-kanavilla kulovalkean lailla, mikä todennäköisesti kasvatti Suomeen tulijoiden määrää.
Keskustelua maahanmuuton ongelmista hankaloittaa se, että maahanmuutto on laaja kokonaisuus, johon kuuluvat turvapaikanhakijoiden lisäksi pakolaiset ja työperäinen maahanmuutto. Niistä puhutaan usein samaan hengenvetoon, jolloin asiat menevät helposti sekaisin.
Senkin uhalla maahanmuutosta on syytä puhua nyt, kun eduskuntavaaleihin on aikaa reilu kolme kuukautta. Aihe on tärkeä siinä kuin vanhusten ja sairaiden kohtelu, syrjäytyneet nuoret, työttömyys, koulutus tai valtion velka.