Iltalehti: Professori turvapaikanhakijoista: Suomessa on tulkittu liian tiukasti kansainvälisiä sopimuksia - ”Olisi naiivia kuvitella, ettei niin suuren joukon saapuminen aiheuttaisi ongelmia”

Iltalehti: Professori turvapaikanhakijoista: Suomessa on tulkittu liian tiukasti kansainvälisiä sopimuksia - ”Olisi naiivia kuvitella, ettei niin suuren joukon saapuminen aiheuttaisi ongelmia” 16.1.2019

Kansainvälisten sopimusten tulkinnassa on uudelleenharkinnan paikka, sanoo professori Oulun rikosepäilyihin liittyen.



Oulun laaja epäilty lapsiin kohdistunut seksuaalirikosten vyyhti on saanut poliittiset päättäjät pohtimaan kuumeisesti, mitä vastaavien rikosten ehkäisemiseksi voidaan tehdä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi maanantaina Pekingissä toivovansa keskustelua siitä, kuinka paljon liikkumatilaa Suomella on kansainvälisten sopimusten puitteissa. Hän totesi Helsingin Sanomien mukaan, että sopimukset ”lyövät esteen sille, että voimakkaat yhteiskunnan reaktiot olisivat mahdollisia, jos niitä joku haluaisi.”

Niinistö nosti asian esille jo vuonna 2016 puheessaan, jossa hän huomautti, että kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa.

– Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia.

– Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä, Niinistö sanoi.

Iltalehti kysyi kahdelta asiantuntijalta, miten he näkevät Suomen liikkumatilan kansainvälisissä sopimuksissa ja niiden tuomissa velvoitteissa.

”Liiallista puhdasoppisuutta”

Kansainvälisten sopimusten muuttaminen on pitkä, hidas ja vaivalloinen tie, huomauttaa oikeuden ja globalisaation professori Jaakko Husa Helsingin yliopistosta.

– Tähän sisältyy myös imagokysymyksiä. Onko Suomi juuri se valtio, joka haluaa ryhtyä periaatteessa hyviä tarkoituksia varten sovittuja kansainvälisiä sopimuksia purkamaan ja uudelleen neuvottelemaan.

Husa painottaa, että yksittäisten kansainvälisten sopimusten sijaan kyse on kokonaisuudesta.

– Jos irtautuisimme esimerkiksi pakolaissopimuksesta, se ei tarkoittaisi, että on vapaat kädet. Meitä sitoisivat edelleen muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus ja Suomen perustuslaki ja sen velvoittamat perusoikeudet.

Professorista suuri merkitys on sillä, kuinka Suomea koskevia kansainvälisiä velvoitteita tulkitaan. Tähän tasavallan presidenttikin mahdollisesti viittasi.

– Oma näkemykseni on, että kansainvälisistä sopimuksista voisi löytyä tulkinnanvaraa. Meillä on tässä ehkä liiallista puhdasoppisuutta on ollut, Husa toteaa.

Väljempää arviointia?

Husa muistuttaa, että jo nyt EU:n jäsenvaltiot tulkitsevat hieman eri tavoin yhteisiä sopimuksia.

– Esimerkiksi Tanskassa tehdään kansalaisuuden pohjalta tiettyjä erotteluja eli kansalaisuus tuottaa hieman suurempia oikeuksia. Suomessa tällainen ajattelu on hylätty.

Kun Suomi uudisti perusoikeudet vuonna 1995, lähtökohdaksi tuli jokaisen yksilön oikeudet, kun aiemmin laissa painotettiin kansalaisen perusoikeuksia.

– Tässä on seikka, jossa voisi olla lisää tulkinnanvaraa. En ole vakuuttunut, että kansainväliset sopimukset joka asiassa velvoittaisivat antamaan kaikille samantyyppiset oikeudet kuin kansalaisille, Husa sanoo.

– Esimerkiksi koskeeko jokaista oikeus asua missä haluaa, vaikka on Suomessa hakemassa turvapaikkaa? Minusta tätä pitäisi pohtia.

Husa muistuttaa, että ihmis- ja perusoikeuksiin liittyy aina punnintaa eli arvioidaan oikeutta toista oikeutta vastaan.

– Voi kysyä, mitkä ovat vaikkapa epäillyn rikoksen uhrin oikeudet, kuten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Niitä pitää punnita suhteessa siihen, mitkä ovat turvapaikanhakijan oikeudet. Voitaisiin miettiä, olisiko mahdollista painottaa punnintatilanteissa potentiaalisten rikosuhrien oikeuksia enemmän eli tulkinnan kautta arvioida kansainvälisten sopimusten velvoitteita väljemmin.

”Ei liikkumavaraa”

Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen katsoo, ettei Suomella ole mitään liikkumatilaa kansainvälisten sopimusten puitteissa.

– En näe mitenkään mahdollisena, että jonkun ihmisryhmän osalta alettaisiin venyttää oikeuskäsitteitä. Ei oikeusvaltio voi sillä tavalla toimia. Jos halutaan lähteä oikeusvaltiokonseptista johonkin muuhun tapaan toimia, se on eri kysymys. Olemmeko me sitä mieltä, että rikolliset eivät ansaitse ihmisoikeuksia vai olisiko parempia tapoja rikollisuuden ehkäisyyn. Itse kannatan jälkimmäistä, Korhonen sanoo.

Korhosen mukaan rikollisuuden torjunta pitäisi kohdistaa heihin, jotka ovat vaarassa ajautua rikollisuuden pariin.

– Ei niin, että rangaistaan kaikkia turvapaikanhakijoita, hän katsoo.

Ei voi venkoilla

Professori Korhonen pitää ongelmallisena, että tasavallan presidentti nostaa kansainvälisten sopimusten liikkumatilan esille.

– Sopimus on sopimus ja siitä täytyy neuvotella kaikkien sopimusosapuolien kanssa, eikä niiden noudattamisesta voi alkaa yksipuolisesti venkoilemaan.

Vaikka professori Husa ei kannata kansainvälisten sopimusten uudelleenneuvottelemista, hänestä tasavallan presidentin avaus on aiheellinen. Husasta kansainvälisten sopimusten tulkinnassa on uudelleenharkinnan paikka laajojen lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosepäilyjen vuoksi.

– Niinistön avaus edustaa järkevää keskilinjaa, joka maahanmuuttokeskustelusta on viime vuodet puuttunut. Olisi naiivia kuvitella, ettei niin suuren äärioloista tulevien joukon saapuminen Suomeen aiheuttaisi ongelmia, Husa toteaa.

Eduskuntakin voi vaikuttaa

Lakien ja kansainvälisten sopimusten tulkintatyö jää viime kädessä oikeusistuimille. Eduskunta voi myös lakeja säätämällä ja muokkaamalla vaikuttaa asiaan. Etenkin perustuslakivaliokunnan lausunnoilla voi olla ohjaavaa vaikutusta siihen, millaisia tulkintoja tuomioistuimet tekevät.

Husa huomauttaa, etteivät seksuaalirikoksista annetut rangaistukset ole Suomessa erityisen ankaria kansainvälisesti vertailtuna.

– Oikeuskulttuurinen pulma on, että kulttuuritaustojen eroista johtuen suomalaiset rangaistukset voidaan kokea erittäin lievinä. Tämä voi johtaa sellaiseen virhepäätelmään, etteivätkö tuollaiset teot olisikaan Suomessa voimakkaasti paheksuttuja ja ankarasti kiellettyjä, Husa toteaa.

Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä, joka kiristäisi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioita.