Lappeenrannan Uutiset: Ajatuspoliisien aika

Lappeenrannan Uutiset, kolumni: Aimo Vuorinen: Ajatuspoliisien aika 2.6.2010

Nykypäivän Suomessa kissaa ei enää saa sanoa kissaksi, eikä sitä saa nostaa pöydälle. Syntymässä on totalitaarinen asenneilmasto, joka sallii vain ”oikeat” mielipiteet, ja panee lainsäädännöllä kuriin ”väärät”. Tämän mahdollistavat heikko yleishyvän presidentti, virheitä karttelevat poliitikot ja taustalla toimivat moitteettomat virkamiehet. Tilannetta hyödyntää vastuuttomasti revittelevä media, joka tehostaa uutistarjontaansa paisuttelemalla konflikteja.

Tunnettu puolalaissyntyinen sosiologi Zygmunt Bauman on tutkinut lähihistorian totalitaarisiä hallintoja, erityisesti Neuvostoliittoa, Natsi-Saksaa ja fasistisen kauden Italiaa. Hän kuvaa tällaisia järjestelmiä puutarhavaltioiksi, joissa kasvatetaan vain muutamia, ideologisesti oikeaoppisia ihmislajikkeita ja kitketään muut pois.

Edellä mainitut hallinnot syntyivät vahvojen hyveellisyysperiaatteiden pohjalta, korostivat korkeaa kansalaismoraalia ja vastuullisuutta ja olivat omasta mielestään oikealla asialla. Bolshevikit taistelivat tsaarin ajan turmeltunutta virkamieseliittiä ja tilanomistajia vastaan. Natsit vastustivat juutalaisten mammonanpalvontaa ja ylikansallista taloudellista valtaa sekä bolshevikkeja. Fasistit vastustivat heikkoa, ihanteetonta hallintoa ja tapainturmelusta, kommunisteja ja katolista kirkkoa.

Totalitaarinen on totalitaarista, kitketäänpä juutalaisia tai rasisteja. Hengen suunta on ilmeinen puhuttaessa maahanmuutosta, kerjäämisestä, Itellan oikeudesta skannata kirjeitä, isoäideistä, ripin murtamisesta ja rasismista. Viimemainitusta käytetään vaikeasti hahmotettavaa mutta virtaviivaista nimitystä ”viharikos”. Jotta kyseenalaisia asioita voidaan ajaa, on keksittävä hämäävä termistö.

Hyveellisyysharhan vallassa on kehitteillä laki, joka kriminalisoi oikeuden esittää ”vääriä” mielipiteitä ja ohjaa näin kansalaisten ajattelua. Muodikkaasti halutaan torjua paitsi rasismi, myös seksuaalisiin vähemmistöihin ja vammaisiin kohdistuva vihapuhe. Homottelu ja huorittelu on kielletty, mutta ylipainoista saa edelleen pilkata läskiksi. Se ei ole vihapuhetta vaan opastavaa lähestymistä, jolla on moraalinen oikeutus.

Tässä mallissa on vahvana cityvihreä, autoritaarinen kädenjälki.

Sananvapaudesta huolehtii media, ainakin omalta osaltaan. Nyt on kysymys suuremmista periaatteista: jokaisen kansalaisen oikeudesta omaan mielipiteeseensä ja sen esittämiseen. Olipa se miten väärä tai ”väärä” tahansa.

Asiat eivät ole yksinkertaisia. Esimerkiksi rasismi nähdään naivisti yhdensuuntaisena ilmiönä. Valkoinen on rasisti, värillinen on uhri. Ei se näin mene. Moni maahanmuuttajamies tuotuliaisina alentuvan suhtautumisen minkäväriseen naiseen hyvänsä.

Uusien lakihankkeiden myötä syntyy uudenlainen itsesensuuri. Lopulta aletaan kaihtaa väärin ajattelemistakin. ”Kaksi tummaihoista, kiharatukkaista, huonosti suomea puhuvaa miestä” kaappasi nuoren tytön ja sitoi hänet hyiseen puroon. Vihjeenkin antaminen miesten etnisestä taustasta on jo nyt paheksuttavaa. Pian se on laitonta kiihottamista kansanryhmää vastaan. Olisi pitänyt puhua neutraalisti henkilöistä. Viranomainen osaa elää kiertoilmaisujen viidakossa. Poliisi kommentoi, että onneksi ei kumminkaan tapahtunut raiskausta.

Vihreät esiintyvät nykyisin julkisuudessa moraalisen eliitin ruumiillistumina. He ovat kansakunnan henkinen valioyksikkö ja yhä röyhkeämmin asennoituva ajatuspoliisi, vähän SA:n tapaan. Kansallissosialistienkin alkukoti oli puhtaassa luonnossa, germaanisessa jumalhämärässä, eikä siitä ollut montaa askelta totalitaariseen hallintoon ja vääräoppisten kuljettamiseen leireille.

Aimo Vuorinen