Tiede-lehti: Marko Hamilo: Toisinajattelusta valtavirtaan
Milla Hannula: Maassa maan tavalla — Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia.
240 sivua. Otava 2011.
Tämä kirja kertoo maahanmuuttokritiikin synnystä ja kehityksestä.
Näin määrittää valtiotieteiden maisteri Milla Hannula teoksensa sisällön. Maassa maan tavalla lähtee liikkeelle kaukaiselta 1970-luvulta ja Eila Kännöstä. Tämä sisäasiainministeriössä ulkomaalaispolitiikasta vastannut virkamies sai mainetta tiukasta suhtautumisestaan Suomeen pyrkiviin pakolaisiin. Varsinaisen tutkimuskohteensa Hannula katsoo syntyneen 1980-luvun lopussa, SMP:n ja muutamien muita puolueita edustaneiden yksittäisten poliitikkojen toimesta.
Lukijalle tulevat tutuksi niin Suomen sisu, uudelleen henkiin herätetty IKL ja Homma-foorumi. Pienistä piireistä lähteneestä liikkeestä kasvaa ajan kuluessa ja kirjan edetessä yhä suurempi ja suurempi voima. Lopulta marginaalin keskusteluista liikkeelle lähtenyt toiminta huipentuu siihen, että kaikki eduskuntapuolueet joutuvat ottamaan kantaa maahanmuuttoon. Lisäksi vieläpä reivaamaan kurssiaan kriittisempään suuntaan.
Milla Hannula on aiemmin toiminut sekä tutkijana että toimittajana. Molemmat aiemmat ammatit voi erottaa myös hänen teoksestaan. Tutkijatausta näkyy pyrkimyksessä rakentaa teoksen johtopäätöksille viitekehystä. Toimittajatausta taas näkyy tekstin selkeydessä ja luettavuudessa.
Kirjailija tunnustaa rehellisesti suhtautuvansa ”maahanmuuttorintaman toimintaan kriittisen myönteisesti” ja kertoo osallistuneensa toimintaan aiemmin. Mielestäni suhtautuminen myös näkyy tekstissä, mutta johdannon luettuaan lukija voi sitä odottaakin.
Kuitenkin tausta tuo myös ongelmia. Nyt kritiikki maahanmuuttovastaisia kohtaan jää vähäiseksi. Lähinnä internetin keskustelupalstoille keskittynyt toiminta esitetään lukijalle ennen kaikkea sananvapauskysymyksenä. Palstoilla esiintyvään rasismiinkin viitataan, mutta marginaalisena ilmiönä. Lisäksi maahanmuuttokriittisten painotukset näkyvät selvästi tekstistä, käytettyä kieltä myöten.
Varsinaisena tieteellisenä tutkimuksena tai todellisena maahanmuuttokritiikin historiana teosta on vaikea pitää. Teoreettinen viitekehys on sangen ohut ja tarkasteluaukko yhteiskuntaan liian kapea. Tosin tutkimukseksi kirjaa ei käsittääkseni ole tarkoitettukaan.
Jussi Kämäräinen
_________________________________________________
Tiede-lehti: Marko Hamilo: Toisinajattelusta valtavirtaan
Vielä muutama vuosi sitten maahanmuutosta ei voinut puhua ottamatta kantaa rasismiin - ikään kuin pakolaispolitiikkaa ei olisi voinut kritisoida muuten kuin rasistiselta arvoperustalta. Kun joku osoitti sormella jotakin turvapaikkajärjestelmän ongelmakohtaa, keskustelua ei syntynyt ongelmasta vaan osoittajan oletetusta muukalaisvihasta.
Tutkija Milla Hannulan historiikin mukaan moderni suomalainen maahanmuuttokritiikki kuitenkin ponnistaa muukalaisvihan tai rasismin sijaan aivan tavallisesta kansallismielisestä konservatiivsuudesta - tai nykyään esimerkiksi joidenkin homoaktivistien kohdalla jopa liberalismista. Miksi sitten niin moni suomalainen näkee rauhallisestikin argumentoidussa maahanmuuttokritiikissä ulkomaalaisvihaa?
Yksi syy on epäilemättä suomalainen media. Pakolaismyönteiset vihreät ovat kansaan verrattuna yliedustettuna toimittajien keskuudessa, ja varsinkin Helsingin suurissa mediataloissa arvoliberalismia ei tarvitse sen kummemmin perustella. Hannulla kuitenkin osoittaa kirjassaan, että maahanmuuttokriittinen liike saa syyttää huonosta julkisuuskuvastaan paljolti myös itseään.
Vielä 1980-luvulla ulkomaalaisia oli Suomessa vähän. Maahanmuuton kritiikki alkoi 1990-luvulla, kun ensimmäiset pakolaiset Somaliasta saapuivat Suomeen. Hannulan mukaan tässä vaiheessa suunsa saivat auki vain "juntit", jotka eivät pelänneet leimautumista. Varsinkin rehevästä kielenkäytöstään tunnettu SMP:n kansanedustaja ja entinen ylikomisario Sulo Aittoniemi heitti herjaa elintasopakolaisista jo 1990-luvun alussa.
"Raflaavuudella hän sai huomiota, mutta menetti asian ajamiseen vaadittavaa uskottavuutta", Hannulla kirjoittaa. Aittoniemi kesti sivistymättömän leiman - saihan sen vastikkeeksi kansansuosiota - mutta samalla hän oli osaltaan itse vaikuttamassa maahanmuuttokritiikin leimautumiseen junttien jutuksi.
Ja olihan Suomessa yksittäisiä uusnatsejakin. Hannulan mukaan lehdistö mainitsi maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan liikkeen yhteydessä mielellään Pekka Siitoimen, turkulaisen avoimesti Adolf Hitleriä ihailleen okkultistin, jota lähinnä voi kuvailla kylähulluksi.
Myöhemmin 2000-luvulla maahanmuuttokriittinen liike kehittyi ennen kaikkea internetissä, muun muassa Suomen Sisun keskustelupalstalla. Liikkelle kehittyi omintakeinen sisäpiirihuumori, joka tuskin auttoi viestimään muulle yhteiskunnalle, miltä arvoperustalta liike pakolaispolitiikkaa arvosteli. Esimerkiksi Jussi Halla-ahoa kutsuttiin keskustelupalstoilla usein ironisesti "Mestariksi", koska monet liikkeen ulkopuolella luulivat maahanmuuttokriittisten ihailevan sokeasti johtajia. Myöhemmin sivuille osuneet saattoivat ottaa Mestari-retoriikan todesta.
Hannulan historiikki auttaa ymmärtämään tempoilevasti ja suunnittelemattomasti kehittyneen yhteiskunnallisen liikkeen historiaa. Hannula myöntää avoimesti olevansa liikkeen sympatisoija. Hän on silti uskaltanut myös arvostella maahanmuuttokriittisiä, varsinkin tarpeettoman jyrkän vastakkainasettelun luomisesta arvoliberaalin valtakulttuurin kanssa.
Tekstit
