torstai 26. helmikuuta 2009

Demari: Vaarallisille vesille


Demari:
Reijo Hämäläinen: Vaarallisille vesille
26.2.2009


Perussuomalaiset vievät, media juoksee perässä ja vikisee.

Näin voisi päätellä mediamyllytyksestä, jossa on nostettu yht´äkkiä kansakunnan ykkösongelmaksi yli kaiken muun maahanmuutto.

Nyt sitten hallituskin ”joutuu” käymään keskustelunsa asiasta niinkuin tässä suurtyöttömyyden uhkan kurimuksessa ei olisi tärkeämpää puhuttavaa ja päätettävää.

Mahtaa Soini kannattajakuntineen hykerrellä. Sen joukon ykkösteema on nostettu merkitykselliseksi ellei suorastaan yhteiskuntamme tulevaisuuden ydinkysymykseksi.

Että yksi pienpuolue ja jokin facebook-yhteisö pääsevät määrittämään päivittäistä politiikan ja julkisuuden agendaa, on tietenkin saavutus sinänsä. Enemmän se kuitenkin kertoo median ja poliittisen eliittimme surkeudesta kuin noiden ryhmien teemoittelun tärkeydestä ja yhteiskunnan ongelmista.

Meidän tavallisten ihmisten arjessa polttavia asioita ovat muut kuin maahanmuuttajista koituvat riesat. Muut globaalit voimat arkemme rauhaa ovat horjuttaneet kuin toiset vähäväkiset ja alistetut ryhmät.

* * *

Ymmärtäisin yskän eli huolen maahanmuuton ongelmista, jos olisi totta, mitä tunnetun adressin tekstissä väitetään. Siis että ”Suomesta tulee Euroopan suuri maahanmuuttokeskus”.

Verrattuna keskisen Euroopan ja muun Skandinavian kymmeniin miljooniin pakolaisiin, vierastyöläisiin ja muihin muuttajiin saa meillä tähytä laajakulman sijasta suurennuslasilla joukossa eläviä muualta tulleita.

Esimerkiksi turvapaikkaa Suomesta haki viime vuonna vain nelisen tuhatta ihmistä, joista neljä kymmenestä sellaisen sai. Nettomaahanmuutto oli viime vuonna noin 14 000 henkeä ja sekin väheni jo talouden taantuman vuoksi.

Yli viiden miljoonan ihmisen kansakuntaan tuollaiset määrät uppoavat kevyesti. Kun nuokin ihmiset keskittyvät isoihin kaupunkeihin, on naurettavaa esittää, että meille olisi muodostunut sellaisia maahanmuuttajien täyttämiä slummeja, joiden levottomuuden ja ankeuden tunnemme maailmalta kertovista uutisraporteista ja elokuvista.

Nyt sitten sanotaan, ettei ongelmalähiöitä vielä olekaan, että tässä teljetään ovia ja ikkunoita kaiken varalta. Ja sanotaan niinkin, että sekin riittää ”avoimen” ja ”kriittisen” maahanmuuttokeskustelun tarpeeksi, että ihmisten tuntojen ja pelkojen pitää päästä esiin.

No, yhteiskunnallinen ongelma on se, jonka yhteisö itselleen ongelmaksi ottaa. Käytäköön asia siis läpi, mutta käytäköön niin, ettei se jää pelkäksi fiilistelyksi ja mielikuvien hokemiseksi. Tuotakoon faktat esiin niin isoilla kirjaimilla ja tilastoilla, ettei kenellekään jää epäselvyyttä siitä, mikä olikaan ongelman nimi ja mitkä olivatkaan käsiteltävään asian mittasuhteet.

Nyt pelkoni on, että maahanmuuttokeskustelussa toistuu sama ilmiö, joka on saanut vallan muidenkin asioiden käsittelyssä. Kaikki hanat avataan moninaisen pahoinvoinnin likaviemäreille ja henkiselle oksentelulle tekstaripalstoista netin keskustelusivustoihin ja sieltä ”vakavampaan mediaan” ilman sensorien häirintää. Tässä sitä on sitten ministeri Kataisellekin hänen kaipaamaansa kriittistä puhetta, kansan ääntä päätöksenteon pohjaksi.

* * *

Että maahanmuutto nostetaan ongelmaksi juuri nyt, kun kansakunta kärvistelee talouden taantumassa, ja työpaikkoja katoaa väliaikaisesti tai lopullisesti, ei ole tietenkään mikään yllätys.

Historiasta tiedämme, että talouden laskusuhdannetta seuraa näköjään aina keskustelu siitä, kuka ja mitkä ihmisryhmät ovat joko osa- tai täysisyyllisiä huonoon tilanteeseen kantaväestön mielestä.

Tuo sama historia vaikkapa 1920- ja 30-luvuilta kertoo, miten vaarallisille urille puhe ja liikehdintä helposti lähtevät, ellei valistunut väki ja poliittinen johto ilmaise kyllin selkeästi, mitä se asiasta tietää ja mitä sen ajattelee.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen varoitteli muutama viikko sitten poliittisten ääriliikkkeiden vaarasta ja valtaväeston ja maahanmuuttajien jakamisesta vastakkaisiin leireihin. Ainakin vasemmiston selkeä lähtökohta maahanmuuttoon on solidaarisuus ihmisten välillä etnisestä tausta riippumatta. Jos joitakin käytännön epäkohtia maahanmuuttoon liittyy, pitää ne korjata ongelmia suurentelematta.