HS: Lähiöiden tarhoissa jopa yli puolet lapsista vieraskielisiä

Helsingin Sanomat: Lähiöiden tarhoissa jopa yli puolet lapsista vieraskielisiä 19.8.2014
Helsingin Sanomat: Vantaalla vähän erikielisiä työntekijöitä
Helsingin Sanomat: Espoolais­päiväkodissa puhutaan 20 äidinkieltä – kulttuurieroista ei tehdä numeroa

Vieraskielisten lasten määrä pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien päiväkodeissa vaihtelee rajusti.

Ennätystä saatetaan hipoa Pihapirtin päiväkodissa Kontulassa. Siellä 65 lapsesta vajaat 40 on kotoisin perheistä, joissa puhutaan jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia.

Lapsijoukkoon mahtuu 16 eri kansallisuutta, eniten virolaisia, venäläisiä, somalialaisia, iranilaisia, irakilaisia sekä turkkilaisia.

"Meillä on jo kauan eletty hyvin monikulttuurista arkea", kertoo päiväkodinjohtaja Tarja Saariluoma.

Kun lapsi tulee päiväkotiin, lastentarhanopettajat keskustelevat vanhempien kanssa usein tulkin välityksellä. He keräävät tietoa lapsen ruokavaliosta, uskonnosta ja hänen kulttuurinsa perinteistä.

Samalla sovitaan esimerkiksi se, mihin suomalaisiin perinnejuhliin lapsi ei osallistu.

Itä-Helsingissä on muitakin päiväkoteja, joissa vieraskielisten lasten määrä lähenee 40 prosenttia, sillä joillakin alueilla asuu suhteellisesti eniten maahanmuuttajia.

Toisaalla kaupungissa vieraskielisten lasten osuus jää vain kuudesta seitsemään prosenttiin.

"Päiväkoti on arjen palvelu, jota haetaan läheltä kotia. Vieraskielisiä lapsia on kuitenkin joka puolella kaupunkia, eikä ilmiö ole kenellekään vieras", sanoo Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas.

Helsingissä on jo 1990-luvulta lähtien kokemusta vieraskielisistä lapsista päiväkodeissa. Henkilökunnan osaaminen alkaa Järvenkallaksen mukaan olla jo vankkaa. Vaikka vieraskielisten lasten määrä on suuri, päivähoidon resursseja ei ole kuitenkaan erityisesti lisätty.

Pihapirtissä asia nähdään hieman toisin. Työntekijät auttavat miltei päivittäin lasten perheitä monissa muissakin asioissa.

"Selitämme heille, mitä pitää tehdä, kun he saavat postissa esimerkiksi lapsen terveydentilaa koskevia papereita", Saariluoma kertoo.

Siksi hänen mielestään voisi olla hyvä pienentää ryhmien kokoa, jotta liikenisi enemmän aikaa auttamiseen.

Saariluoma sanoo, että positiivinen diskrimintointi saattaisi olla lapsen ja hänen perheensä parhaaksi.

Kielen oppiminen on lasten vanhempien mielestä tärkeää päiväkodissa.

"Kieli on väylä leikkiin, oppimiseen, kulttuurin ymmärtämiseen ja tapa saada kontakti toisiin ihmisiin", sanoo Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen.

Vantaalla päiväkotilapsista on 17 prosenttia vieraskielisiä, ja suomen kieltä opetetaan nuorimmillaan kymmenen kuukauden ikäisille lapsille.

Pihapirtissä lastentarhanopettaja Veli Toppisen arkea on kielen opettaminen. Mantelit- ryhmän 21 lapsesta 17 pienen kodissa puhutaan muuta kuin suomea.

"Toistan sanoja. Puhun lyhyitä lauseita. Jos lapsi ei ymmärrä, otan kuvia avuksi konkretisoimaan asioita. Lisäksi käytän tukiviittomia", Toppinen kuvaa.

Lapset suhtautuvat mutkattomasti toisiinsa ja leikkivät Toppisen mukaan mukavasti keskenään. "Eivät he ihonvärin mukaan kiusaa toisiaan."

Ryhmän neljän suomenkielisen lapsen tilanne mietityttää ammattilaisia.

"Meillä on huoli, että miten heidän kielen oppimisensa etenee. Pitää kiinnittää huomiota siihen, että heidän kehitystään tuetaan", Saariluoma sanoo.

Lasten etuna hän pitää sitä, että he kasvavat monikulttuurisiksi aikuisiksi. He tutustuvat erilaisiin tapoihin, kulttuureihin, kieliin ja uskontoihin.

Askola- Vehviläisen mielestä päiväkodeilla on suuri rooli maahanmuuttajien kotoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

"Olemme perheille avainasemassa siinä, miten heidät otetaan vastaan ja kuinka esimerkiksi lapset saavat kavereita, ja alkavat tutustua lähiympäristöönsä", Järvenkallas sanoo.

_____________________________

Helsingin Sanomat: Vantaalla vähän erikielisiä työntekijöitä

Helsingin päiväkodeissa työskentelee neljätoista lastentarhanopettajaa, joiden päätehtävänä on tukea suomenkielen oppimisen lisäksi lapsen kaksikielisyyttä.

Kiertävät opettajat selvittävät myös sitä, onko vieraskielisellä lapsella oppimisvaikeuksia kotikielessään ja miten se vaikuttaa suomen oppimiseen.

Tukea oppimiseen on Pihapirtin päiväkodissa saatu muun muassa niin, että lastenhoitajien vakansseja on muutettu lastentarhanopettajille sopiviksi.

Suomenkielisen varhaiskasvatuksen työntekijöistä seitsemän prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.

Erikielisten työntekijöiden määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2009.

Vantaalla on taas tietoisesti palkattu lisää maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.

Tällä hetkellä henkilökunnastamme vasta 2,5 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia.

"Pyrkimyksenämme kuitenkin on, että työntekijöiden keskuudessakin näkyisi monikielisyys- ja kulttuurisuus", sanoo Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen.

__________________________________

Helsingin Sanomat: Espoolais­päiväkodissa puhutaan 20 äidinkieltä – kulttuurieroista ei tehdä numeroa

Espoolaisessa Kirstin päiväkodissa monikulttuuriseen päiväkotiarkeen kuuluvat tulkit ja tukiviittomat

Lastentarhanopettaja Miia Salermoa naurattaa. Hymynkare nousee huulille, kun häneltä kysyy, miten monikulttuurisuus näkyy espoolaispäiväkodin arjessa.

"Ihan samanlaista meillä on kuin muissakin päiväkodeissa. Eletään aivan tavallista arkea", Salermo sanoo.

Salermon työpaikalla Kirstin päiväkodissa useampi kuin joka toinen lapsista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Kansallisuuksien kirjo yltää Venäjältä Filippiineille ja Somaliaan.

Vaikka Salermoa kysymys monikulttuurisuudesta naurattaa, huomaa ulkopuolinen, että lapsikatraassa arkityö vaatii moniosaamista.

Kun Lego-palikoilla leikkivät Maryama, Artur, Annabella ja Henrik pysähtyvät ihmettelemään kuvaajan kameran räpsymistä, kertoo Salermo kärsivällisesti, mistä välähdyksissä on kyse.

"Se on salama. Se sama juttu, minkä voi nähdä ukkosella taivaalla", hän sanoo rauhallisesti ja toistaa vielä. "Sa-la-ma."

"Salama!" Maryama hihkaisee perässä.

Seuraavassa hetkessä Artur kääntyy Salermon puoleen ja nostaa tämän katsottavaksi muovisen Lego-hahmon.

"Tarvitsetko apua?" Salermo kysyy, katsoo silmiin ja viittoo pojalle hymyillen. Vastaukseksi tulee iloinen pään pudistus.

Kirstin päiväkodissa aloittavista maahanmuuttajataustaisista perheistä tulevista lapsista täysin ilman suomen kieltä on Salermon tuntuman mukaan noin puolet. Toiselta puolelta kieli sujuu vaihtelevasti, osalta huomattavankin hyvin. Heidän lisäkseen joukossa on liuta suomea äidinkielenään puhuvia lapsia.

"Vieraskielisten lasten määrä on kasvanut vajaassa parissakymmenessä vuodessa huimasti. Samalla menetelmien ja toimintatapojen kirjo on kasvanut", sanoo 18 vuotta Espoon varhaiskasvatuspalveluissa työskennellyt Salermo.

"Toisaalta Espoossakin on vielä päiväkoteja, joissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia lapsia on selvästi vähemmän."

Saman vahvistavat myös tilastot. Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että vieraskielisten lasten määrä pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien päiväkodeissa vaihtelee rajusti. Lähiöiden päiväkodeissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia saattaa olla jopa puolet, kun esimerkiksi Helsingin ytimessä, Kampinmalmin-Töölön ja Lauttasaaren alueilla vieraskielisten lasten osuus on kuusi prosenttia.

Aiemmin maahanmuuttajalasten määrälle päiväkotiryhmissä määriteltiin oma kiintiönsä. Vieraskielisistä lapsista myönnettiin myös ryhmäväljennystä, ja ryhmäkoot jäivät nykyistä pienemmiksi. Nykyisellään vieraskielisten lasten määrälle ei päiväkotiryhmissä ole rajoituksia, eikä niitä Salermon mielestä tarvitakaan. "Ainakaan monikulttuurisuuden vuoksi ryhmäkokoja ei tarvitse muuttaa", hän sanoo.

Vieraskielisen lapsen siirtymä päivähoitoon sujuu yhteispelillä. Alkukeskusteluissa perheen kanssa käytetään tarvittaessa apuna tulkkia. Samalla käydään läpi muun muassa lapsen äidinkielen osaaminen, ruokavalio, uskonto sekä keskustellaan kulttuurieroista ja vanhempien toiveista.

Salermo katsoo, että päiväkoti on lapselle ja tämän perheelle tärkeä ankkuri suomalaiseen yhteiskuntaan. Mitään "suomalaisuuskasvatusta" päiväkodissa ei Salermon mukaan kuitenkaan haluta antaa.

Tärkeintä on suomen kielen oppiminen. Aivan hoitotaipaleen alusta alkaen lasta seuraa kielireppu, josta käy ilmi paitsi oman äidinkielen osaaminen myös suomen sanavaraston karttuminen ja puheen kehittyminen. Joskus joku saattaa silti unohtua puhumaan pitkät pätkät omaa äidinkieltään.

"Eikä se ole mikään ongelma, omaa kieltä saa puhua, se on lapselle tunteiden ilmaisun kieli", Salermo toteaa.

Vanhempien toiveesta osa lapsista ei osallistu tunnustuksellisiin juhliin tai syö esimerkiksi sianlihaa. Kulttuurieroista ei Salermon mukaan kuitenkaan tehdä numeroa.

"Joku toinen on allerginen, eikä sen takia voi syödä jotain tiettyä ruokaa, ei siinä ole sen kummempaa", Salermo sanoo.

"Lapset eivät erottele ketään, miksi pitäisi aikuistenkaan?"