HS: Yksi maa, monta maailmaa

Helsingin Sanomat, kolumni: Yksi maa, monta maailmaa 31.8.2014

"Täällä on paljon ulkomaalaisia turisteja", totesivat alakouluikäiset nurmijärveläiset Vantaan Flamingossa. "No, onhan täällä hotelli ja kylpylä, lentokenttäkin on näppärästi lähellä. Kyllähän tänne kannattaa matkustaa", vastasi 9-vuotias.

Itse en nähnyt turisteja vaan vantaalaisia: osa tummempia, osa vaaleampia, joku huivi päässä, toinen ilman. Kyllä nämä nurmijärveläiset matkustaneet ovat. Heistä ulkomaalaisen näköiset ihmiset asuvat ulkomailla, suomalaisen näköiset Suomessa.

Helsingin rautatieasemalta Nurmijärvelle on matkaa 37 ja Vantaan Flamingosta 22 kilometriä. Silti maailmat ovat kovin erilaisia.

Nurmijärveläisten erehdys on ymmärrettävä: kunnan asukkaista ulkomaista syntyperää on pari prosenttia. Päättäjät keskustelevat nyt, pitäisikö 40 000 asukkaan kunnan ottaa vastaan 25 pakolaista.

Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla vastaava luku on 12 prosentin korvilla. Silti kaikki espoolaislapsetkaan eivät ole tottuneet maahanmuuttajiin. Heidän kokemuksiaan erilaisuudesta määrittää esimerkiksi se, missä he asuvat.

Vieraskielisten lasten määrä vaihtelee rajusti pääkaupunkiseudun kaupunkien sisällä (HS 19. 8.). Yhdessä päiväkodissa vieraskieliset lapset tai aikuiset ovat enemmistönä, naapurissa pienenä vähemmistönä. Eräässäkin päiväkodissa kaksivuotias säikähti sijaisen tummaa hipiää ja hiuksia peittävää huivia. Kun huomio kiinnitettiin naisen kauniiseen hameeseen, jännitys unohtui.

Olisiko huivin käyttöä tai tummaa ihonväriä pitänyt selittää? Vai voisiko lapsen opettaa siihen, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat? Eihän poskien pyöreyttä, pisamia tai nahkavaatteitakaan sen kummemmin selitetä.

1990-luvun alussa yläasteellani oli kymmeniä maahanmuuttajia. Näissä mamuiksi kutsutuissa nuorissa ihmetystä herätti lähinnä se, miksi tuttu somalityttö ei päässyt koululla järjestettäviin limudiskoihin. Nälkäisenä taas kummastutti, mitä vikaa porsaassa on, kun siitä piti jokaisen ruokalajin osalta kysellä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuuntelin, kun itäsuomalaisen pikkupitäjän kolmekymppiset ikätoverini kertoivat matkastaan pääkaupunkiin viime kesänä.

"Löimme vetoa siitä, montako neekeriä näemme ennen kuin pääsemme Helsinkiin. Mutta Riihimäen kohdalla oli nähty jo kymmenen!"

Välillä siihen havahtuu: yksi maa, monta maailmaa.

Päivi Punkka
Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimituksen
vt. uutistuottaja.