Yle: Provo-oppaan kirjoittaja: Ryssävihaa en lietsoisi provosoimalla

Yle: Provo-oppaan kirjoittaja: Ryssävihaa en lietsoisi provosoimalla 5.8.2014

Jos provosoinnista keskustelunherättäjänä viehättynyt Tero Kartastenpää kirjoittaisi uuden Provo-oppaan, hän painottaisi kirjassa provokaation hallintaa. Ryssävihaa hän lieventäisi provosoimalla pelkoja vastaan.

Ukrainan kriisi on saanut suomalaiset puhumaan suhteestaan Venäjään ja venäläisiin uudella tavalla. Provo-oppaan vastikään kirjoittaneen Tero Kartastenpään havaintojen mukaan keskustelun sävy on muuttunut ja ryssittelystä on tullut aikaisempaa hyväksyttävämpää.

– Kirjoitin oppaan Jani Timosen kanssa parantaaksemme keskusteluntasoa Suomessa ja osoittaaksemme, että keskustelu tärkeistä aiheista voi olla räväkkää ja että provosoivia mielipiteitä voi sietää suuttumatta. Suhteestamme venäläisiin on tärkeää puhua monella tasolla, mutta ryssävihaa en nyt lietsoisi turhalla provosoinnilla, Kartastenpää toteaa.

Maailmanpolitiikka on muuttunut kertaheitolla paljon ja provokaatiosta on Kartastenpään mukaan tullut uhkaavaa ja pelottavaa propagandaa, ei yhteiseloa rakentavaa keskustelua enää.

– Suomalainen on rakentanut olemassaolon tarinansa sotien varaan. Taustalla on ajatus nuoresta kansasta, jolla on erityinen suhde suureen naapuriinsa. Puhe naapurista on ollut sen mukaista. Nyt naapuri käyttäytyy oudosti, se pelottaa ja nostaa piilossa olleet vihantunteetkin puheissa esiin, Kartastenpää kuvaa.

Syytäkin pelätä ja vihata

Kartastenpää ei kiellä sitä, että naapuria kohtaan tunnetussa pelossa ja vihassa on totuuden perä.

– Ei voi sanoa yksiselitteisesti, että mitä pelkäämistä Venäjässä on. Vaikka venäläiset ovat ihan samalla tavalla hyvää tahtovia niin kuin mekin, valtiojohdon poliittinen tahto osoittaa jotakin ihan muuta ja uhkaavaa.

Hänen mielestään voisi nyt pohtia, onko suomalaisilla aivan liian vähän tuntemusta ja kokemusta venäläisistä? Tunnetaanko heidän erilaisia ajatuksiaan ja kulttuuriaan? Venäjä kun on valtavan iso maa.

Tero Kartastenpää käyttäisi provokaatiota suomalaisten venäläisistä käymässä keskustelussa, mutta ihan toisessa muodossa.

– Ryssävihaa Suomesta löytyy riittävästi. Sitä on turha lietsoa provokaatioilla. Jos kirjoittaisin uuden kirjan provosta, puhuisin toki ryssävihasta, mutta kehottaisin provoamaan vihan vastaisesti. Voisikohan synnyttää esimerkiksi provotaidetta äärimmäisen rakkauden herättämiseksi, Kartastenpää kysyy.

Hän muistuttaa, että suomalaisissa on paljon ryssää, tai niin kuin on sopivampaa sanoa, slaavilaisuutta, tarvittaessa kovanaamaisuutta, mutta myös rehtiä ystävällisyyttä, mikä on jotain muuta kuin kykyä small-talkiin. Hän mainitsee myös melankolian suomalaisia ja venäläisiä yhdistävänä tekijänä.

Vihan juuria kannattaa tutkiskella

Kartastenpään mukaan Venäjällä osataan käyttää Venäjä-vihamielisyyttä omiin poliittisiin tarkoituksiin.

– Sananvapaudella on siellä täysin eri pelisäännöt kuin täällä. Siksi hyssyttely ei ole hyväksi, mutta ei myöskään kananmunien heitto keisarin patsaaseen Senaatintorilla, Kartastenpää pohtii.

Suomalaisten kielenkäyttöä venäläisistä määrittävät myös taloudelliset suhteet, joita ei haluttaisi räväkällä kielellä vahingoittaa.

– Se on vähän sellaista, että raha kyllä kelpaa mutta seura ei, niin kuin Suomen itärajan tuntumassa ja muuallakin paljon asiat ovat. Venäläisturisteihin suhtaudutaan Suomessa samalla tavalla kuin turisteihin missä tahansa muussa maassa, väheksyvästi, Kartastenpää kuvaa.

Mikäli Kartastenpää siis kirjoittaisi uuden Provo-oppaan, hän kiinnittäisi paljon enemmän huomiota provon hallitsemiseen.

– Ei haittaa jos ja kun provokaatio herättää suuttumusta. Toisenlaisia mielipiteitä kuin omia on olemassa. Suuttua saa, mutta kannattaa rauhassa tarkastella, mistä suuttumus syntyy. Siitä voi oppia jopa olemaan suuttumatta ja kunnon keskustelu on mahdollista, Kartastenpää summaa provo-oppejaan.