HS: Väkivallan paluu Helsingin kaduille pitää torjua yhdessä

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Väkivallan paluu Helsingin kaduille pitää torjua yhdessä 10.10.2014

Helsinkiläisen nuorisojengin tekemät pahoinpitelyt ja ryöstöt ovat herättäneet paljon huolestumista. Siihen on syytäkin. Väkivallan tai sillä uhkaamisen uhreja on jo useita kymmeniä. Jengiytyminen ja epäillyt rikokset puolestaan kertovat pinnan alla kytevistä ongelmista.

Tilanteeseen vastaamisen ensimmäinen askel on helppo hahmottaa. Kyse on rikollisesta toiminnasta, joten on poliisin asia selvittää vastuulliset ja viedä oikeuden eteen ne, jotka ikänsä puolesta ovat rikosoikeudellisessa vastuussa.

Se ei kuitenkaan riitä. Toistuva ja poliisin mukaan satunnaisesti valikoituneisiin uhreihin kohdistunut väkivalta edellyttää myös laajempaa kriittistä pohdintaa.

Onneksi Suomi voi ottaa oppia omasta historiastaan. Viime vuosikymmenten historia on ollut väkivaltarikosten vähenemisen aikaa. Edes nyt uutisoidut teot eivät muuta pitkää trendiä toiseksi.

Erityisen merkittävä aleneminen käynnistyi 1980-luvun alussa. Julkisella paikalla väkivallan kohteiksi joutuneiden miesten määrä on sen jälkeen laskenut kolmannekseen, naisten jopa sen alle. Sen ajan "yleisestä yhteiskunnan muutoksesta" voi nostaa esiin esimerkiksi peruskoulun. Kunnon koulupohja avasi nuorille näkymiä elämässä eteenpäin. Irrallisuus ja mielekkään tekemisen puute ovat oivallinen väkivallan kasvualusta.

Selvää katuäkivallan laskua on näkynyt myös parin viime vuoden aikana. Siihen selitys voi löytyä taloudesta. Taantuma on hillinnyt alkoholin käyttöä ravintoloissa. Suomalainen väkivalta ja alkoholi ovat lähes erottamaton pari.

Tällä kertaa jengiväkivaltaan liittyy myös osallisten maahanmuuttotausta. Heitä on uhreissa mutta varsinkin tekijöiksi epäiltyjen joukossa.

Valitettavasti taustalla pilkottavat katuväkivallan syyt. Syrjäytyminen jo koulussa, häämöttävä ja toteutunut työttömyys ja irrallisuuden tunne ovat kuin polttoainetta, johon jengien johtohahmot pyrkivät tuikkaamaan tulen.

Ilmiöltä voidaan taittaa kärki saattamalla avainhenkilöt vastuuseen, mutta pysyvä ratkaisu vaatii laajempia toimia kouluilta, nuorisotyöntekijöiltä, sosiaalityön ammattilaisilta ja poliisilta.

Parhaimmaksi lääkkeeksi voi sopia 1970-luvun ratkaisu, eli yhdenvertaisen koulutuksen takaaminen koko ikäluokalle reunoja myöten.