Alexander Stubb: Pakolaisuuden taakkaa jaettava

Alexander Stubb: Pakolaisuuden taakkaa jaettava

Maahanmuuttopolitiikan painoarvo Euroopan unionissa on lisääntynyt viime vuosina tuntuvasti. Hienosti sanottuna maahanmuuttopolitiikka kuuluu EU:n strategisiin painopistealueisiin. Syitä on useita. Siirtolaisuus on kasvava ilmiö maailmassa ja maailman pakolaisongelma vaatii nykyistä kestävämpiä ratkaisuja.

Käsitteinä on syytä erottaa kansainvälinen kolmansista maista suuntautuva muuttoliike ja pakolaisuus. Molemmissa tapauksissa Euroopan unionin toimien johdonmukaisuutta on kehitettävä ja kolmansia maita on kannustettava yhteistyöhön EU:n kanssa sen sijaan, että rangaistaisiin niitä, jotka eivät halua tällaista yhteistyötä.

EU:n kannalta siirtolaisuus on houkutteleva mahdollisuus. Euroopan väestö ikääntyy ja olemassa olevan palveluyhteiskunnan ylläpitäminen ei ole mahdollista ilman maahanmuuttajia. Ajatus on tietysti meidän eurooppalaisten kannalta itsekäs mutta realistinen. Tarvitsemme enemmän tekijöitä ja veronmaksajia.

Kolmansien maiden kannalta koulutetun työvoiman poismuutto - aivovienti - on kohtalokasta. EU on panostanutkin ohjelmiin, joilla vähiten kehittyneistä maista oleville tutkijoille järjestetään koulutuksen ohessa paluumuuttoa edistäviä kursseja. Siirtolaisten vapaaehtoinen paluu omaan kotimaahansa tuo taloudellista, inhimillistä ja sosiaalista pääomaa.

Keskuudessamme työskentelevät maahanmuuttajat lähettävät usein rahaa kotimaahansa perheenjäsenilleen. Näillä lähetyksillä on suuri merkitys vastaanottajien toimeentulolle ja myös kolmansien maiden kansantalouksille. EU:n on edistettävä turvallisten, laillisten ja edullisten rahalähetysten toteutumista yhdessä kolmansien maiden viranomaisten kanssa.

Pakolaisuuden syiden ja seurausten hallintaan EU:n on keskitettävä enemmän voimavarojaan. Kehitysmaat joutuvat vastaanottamaan huomattavasti suurempia pakolaismääriä kuin EU-maat. Vuonna 2002 maailmassa oli 13 miljoonaa pakolaista ja turvapaikanhakijaa, joista ainoastaan 1,9 miljoonaa ihmistä oleskeli EU:n jäsenmaissa. Turvapaikanhakijoiden määrä EU:n alueelle on ollut kuluneen kymmenen vuoden aikana laskussa.

Euroopan unionin maihin suuntautuvan pakolaisuuden hallinta on haastavaa, sillä unioni laajeni juuri uusilla jäsenmailla, jotka eivät ole mukana Schengenin sopimuksessa. EU:lle on luotu yhteneväistä pakolais- ja turvapaikanhakijapolitiikkaa ja on selvää, että kansallisista käytännöistä siirrytään kohti yhä yhtenäisempää ja yhteistä politiikkaa. Erityistä huomiota EU:n päätöksenteossa on saanut pakolaisuuden, ja maahanmuuton kielteisimmät ilmiöt, kuten ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa, joiden kitkemisessä tarvitaan järeitä keinoja. Vastapuolella eivät toimi amatöörit, vaan kylmä ja tunteeton kansainvälinen ammattirikollisuus.

Pakolaisuudesta aiheutuvat kulut eivät jakaudu tasaisesti EU:n sisällä, maapallosta puhumattakaan. Kun EU:n sisällä toteutuu vapaa ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkuvuus, pidän loogisena, että myös pakolaisten vastaanottamisesta koituva taloudellinen rasitus tulee sisällyttää tämän perusperiaatteen sisään - siis taloudellinen rasitus tulisi jakaa jäsenmaiden kesken.

Rasitusten ja vastuun jakaminen merkitsee ennen kaikkea avun antamista kolmansille ja vähemmän kehittyneille maille, jotka joutuvat kantamaan suurimman taakaan pakolaisuudesta. Valtaosa maailman pakolaisista hakee suojaa vainolta ja kidutukselta naapurimaista ja lähialueilta.

Suurin haaste on kyetä puuttumaan maahanmuuton ja pakolaisuuden perimmäisiin syihin. Siinä EU:lla on työsarkaa. On muutettava itsekästä kauppapolitiikkaa siten, että kehitysmaiden tuotteet pääsevät paremmin maailmamarkkinoille. On kehitettävä nykyistä tehokkaampia konfliktien hallintamekanismeja. Kyteviin etnisiin, uskonnollisiin ja poliittisiin konflikteihin on uskallettava puuttua ajoissa. On tuettava kehitysmaita demokratian, kansalaisyhteiskunnan ja hyvän hallinnon luomisessa. On tiukasti vastustettava korruptiota. Ja tämä kaikki on tehtävä tasavertaisuuden ja avoimen vuoropuhelun keinoin kolmansien maiden kanssa.

Teksti: Alexander Stubb
FT, ulkoministeri
Euroopan parlamentin jäsen 2004-2008 (kok)