Panu Höglund: Totuus ”holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta”

Panu Höglund: Totuus ”holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta” (blogi) 10.9.2010

Helsingin Sanomien tuore uutinen kertoi totuuden siitä paljon puhutusta ”holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta” ja ”rajoittamattomasta maahanmuutosta”, josta ns. maahanmuuttokriitikot, eli terroristinen äärioikeisto, uhkailufoorumeillaan jatkuvasti urputtavat: Suomessa asuu selvästi vähemmän ulkomaalaisia kuin EU:ssa keskimäärin. Koska Itä-Eurooppa on neuvostoaikojen jäljiltä yhä vieläkin ihmisten nettoviejä, siellä on maita, joiden lukemat vetävät keskiarvon tyypillisiä länsieurooppalaisia lukuja alemmaksi.

Tutkituista maista korkeimmat lukemat oli Luxemburgilla, jonka asukkaista noin puolet on vierasmaalaisia. Tämä johtuu osittain liikekeskuksille ominaisesta kansainvälisyydestä, mutta luultavasti siitäkin, että luxemburgilaiset ovat jo vuosikymmenten ajan teettäneet likaiset työt portugalilaisilla siirtotyöläisillä. Toisin kuin äkkinäinen luulisi, Luxemburg ei ole mikään kaupunkivaltio, vaan siellä on myös maaseutua ja pikkukaupunkeja, ja onpa luxemburgilaisilla oma kielikin, keskisaksalainen murre, jonka asema yhteiskunnassa on varsin vahva. Sattuneesta syystä olen ollut asianomaisen mongerruksen kanssa ammatillisestikin tekemisissä, eikä se näytä olevan sukupuuttoa lähelläkään: maan parlamentissa ei juuri kuule muita kieliä, vaikka lakitekstit perinteisesti laaditaankin ranskaksi.

Luxemburgin ja Sveitsin kaltaiset ääriesimerkit osoittavatkin, mistä maahanmuutto pohjimmiltaan johtuu: kapitalismista, markkinataloudesta, tuosta maailman parhaasta ja oikeudenmukaisimmasta talousjärjestyksestä. Siellä, missä kapitalismi pankkeineen ja ostosparatiiseineen äveriäimmin rehottaa, sinne suuntaavat niin liikemiehet, siirtotyöläiset kuin muutkin muuttajat. Vauraaseen ja vöyrääseen elämänmenoon haluavat aina muutkin mukaan. Se on yhtä lailla luonnon laki kuin sekin, että aika kuluu eteenpäin ja vesi virtaa ylhäältä alas. Tietenkään vedenkään ei anneta virrata mistä tahansa, minne tahansa ja milloin tahansa, vaan sen virtaus pyritään kammitsoimaan ja ohjaamaan kaikkien kannalta sopivimmin ja hyödyllisimmin; mutta ”maahanmuuttokriittisyys” on käsitteenä yhtä tyhjänpäiväinen kuin sadekriittisyys tai ukkoskriittisyys.

Ulkomaalaisten suhteellinen vähäisyys johtuu Suomessa oikeastaan samasta syystä kuin Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa: Neuvostoliitosta. Kun ns. maahanmuuttokriitikot kysyvät itkua vääntäen, mikä siinä entisten aikojen umpisuomalaisessa lintukoto-Suomessa oikein oli vikana, vastaus on yksinkertainen: Neuvostoliitto. Se lintukoto oli taloudellisesti riippuvainen Neuvostoliitosta ja pystyi siksi olemaan länsieurooppalaisten talouden ja väestökehityksen lakien ulkopuolella. Suurin osa Suomessa nyt asuvista ulkomaalaisista on venäläisiä ja virolaisia, joiden läsnäolo on suoraa seurausta Neuvostoliiton romahduksesta - neuvostoaikanahan idästä ja etelästä saapuvat maahantulijathan palautettiin suoraan Siperiaan - eikä tänne kyllä neuvostoaikoina tainnut juuri tulla muslimipakolaisiakaan itärajan yli.

Edes maahanmuuttokriitikoiden kuvitelmat erityisen lepsusta maahanmuuttopolitiikasta Astrid Thorsin aikana eivät kestä päivänvaloa. Pikemminkin Thors on tappouhkausten ja loanheittokampanjan ahdistamana, natseja nöyristelevien hallituskumppanien ja tiedotusvälineiden tukea vaille jääneenä yrittänyt henkensä pitimiksi vain kiristää politiikkaansa. Muuan maahanmuuttotutkija huomauttikin juuri, että Kari Rajamäki oli kovan kerberoksen maineessa ulkomaalaispolitiikan osalta, mutta hänen aikanaan ei karkotettu ulkomaalaisia sotatoimialueille, kuten Thorsin kaudella. Päälle päätteeksi Ruotsin ulkomaalaisvastaiset vaativat maassaan käyttöön esikuvallisena pitämänsä Suomen maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Tämän jälkeen kuulostaa lievemmin sanoen huvittavalta, että täkäläinen äärioikeisto jaksaa inttää maahanmuuton olevan hallitsematonta tai maahanmuuttopolitiikan poikkeuksellisen sallivaa.

Ns. maahanmuuttokritiikkiä ei siis voida pitää minään Suomen omasta yhteiskunnallisesta tilanteesta kumpuavana spontaanina yhteiskunnallisena liikkeenä. Jopa sen retoriikka ja ”huumori” on ulkomaista tuontitavaraa - esimerkiksi ”kulttuurinrikastamisen” muka vitsikäs käyttö tummaihoisten tekemän raiskauksen merkityksessä on jo vanhaa kamaa riikinruotsalaisten äärioikeistolaisten kielessä, mistä itse kukin voi vakuuttua tekemällä nettihaun sanalla kulturberika. Taannoinen terrori-isku Setan kulkueeseenkin noudatteli aika lailla ruotsalaisen äärioikeiston toimintamalleja; seuraavana vuorossa lienevät sitten journalistien ja poliisien murhat.