Syrjintä jakaa luokkiin
Rayn taistelu
Pääkirjoitus: Kenelle ovet aukeavat
Syrjintä jakaa luokkiin
Posti palkkasi maahanmuuttajia jo paljon ennen kuin työperäisestä maahanmuutosta osattiin edes puhua. Nykyään Itellassa työskentelee yli 60:n eri kansallisuuden edustajaa. Maahanmuuttajuudesta ei enää tehdä numeroa.
Kielten kirjosta on hyötyä. Melkein kaikille uusille tuljoille löytyy omankielinen perehdyttäjä, ja suomea tarvitsee osata vain auttavasti. Itella on edelläkävijä.
Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää uskoo, että tulevaisuudessa monietninen työntekijäkunta on valtti lähes kaikilla aloilla. Siihen pitäisi vain totuttautua.
Suurpään mukaan ulkomaalaistaustaiset työkaverit hyväksytään työpaikoilla jo helposti. Hankalampaa on työelämään pääsy.
- Ennakkoluulot kohdistuvat enemmän abstraktiin ulkomaalaisryhmään kuin yhteen henkilöön, joka saatetaan hyväksyä, jos hän hoitaa työnsä kunnolla, Suurpää sanoo.
Työnhakijoita syrjitään suoraan ulkonäön tai jo nimen perusteella. Länsimaisella nimellä saa töitä todennäköisemmin kuin afrikkalaisnimellä.
Työnantaja voi perustella syrjintää asiakkaiden ennakkoluuloilla. Maailmalla tämä on yleistä. Esimerkiksi Ranskassa maahanmuuttajataustaisia työskentele paljon puhelimessa. Langan päässä vaatetuksella tai ihon värillä ei ole merkitystä.
Suomessa moni yllättyy tiukoista kielivaatimuksista.
- Jos edellytetään täydellistä suomea tai jopa Suomen kansalaisuutta siivoustehtäviin tai kuorma-auton kuljettajaksi, emme pidä sitä kohtuullisena. Se on syrjintää naamioituna, Suurpää sanoo.
Kun maahanmuuttaja jää rannalle suomen kielen puutteessa, hyödyntämättä jää myös hänen muu kielitaitonsa.
Hiljaiset säännöt julki
Toimihenkilöunionin saamat yhteydenotot maahanmuuttajilta liittyvät usein työkulttuurien törmäyksiin. Ylityöt ovat voineet jäädä maksamatta, kun työntekijä ei ole tiennyt, että niistä on sovittava etukäteen. Jos ei tunne hiljaisia sääntöjä, saattaa syrjäytyä ilman kenenkään pahaa tarkoitusta.
Itellassa monimuotoisuus on onnistunut järjestelmällisellä perehdyttämisellä. Yhdenvertaisuutta koordinoi kehityspäällikkö, ja jokaiselle työntekijälle on jaettu kirjalliset tasa-arvo-ohjeet. Työvuorot on sovittu eri uskonnot huomioiden. Yritykseen on rekrytoitu myös suomea taitamattomia, kertoo palveluesimies Goran Djuric logistiikkakeskuksesta.
Yhteisen kielen puute tosin vaatii esimiehiltä paljon, sillä väärinymmärrykset johtavat virheisiin.
- Perustehtävät onnistuvat, mutta mielestäni ilman suomen kieltä ei voi kehittyä, Djuric sanoo.
Kielen opiskeluun kannustetaan. Tulevana keväänä lomautuksen aikana suomea opiskelevat palkitaan lyhentämällä heidän lomautustaan kolme päivää.
Yhteiskunta jakaantuu
Sosiologi Sirpa Wrede Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuslaitoksesta CERENistä vahvistaa, että maahanmuuttaja joutuu alakynteen usein tietämättömyyttään.
- Työnantajalla voi olla pyrkimyksiä käyttää sitä hyväkseen. Maahanmuuttajat eivät useinkaan kuulu liittoon, eivätkä osaa hakea tietoa oikeita kanavia pitkin.
Wrede pitää yhteiskunnallisesti ongelmallisena, jos maahanmuuttajatyövoimaa käytetään eri tavoin kuin suomalaista työvoimaa.
- Työelämä on yksi keskeisiä tapoja olla suomalaisen yhteiskunnan jäsen, koska olemme hyvin työkeskeisiä.
Jos työ- ja ansaintamahdollisuudet evätään, maahanmuuttajat suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Wreden mukaan ulkopuolisuutta on myös pääsy vain tiettyihin töihin.
Suomessa vaalitaan tasa-arvoa ja pyritään pitämään luokkayhteiskunta loitolla. Wreden mukaan vasta ensi vuosikymmenellä nähdään, säilyykö tasa-arvo vai jakaantuuko yhteiskunta lisääntyneen maahanmuuton myötä, kuten Ranskassa on käynyt.
Jo nyt on syntynyt "maahanmuuttaja-aloja" kuten hoivatyö, siivous ja kuljetus. Wrede pitää tätä osoituksena työelämän rakenteellisista ongelmista. Kun tuottavuus voittaa työehtojen kustannuksella, oikeutensa tuntevat jättävät alan.
Poikkeuksena on it-ala, jossa ainakin länsimaiset ja kaukoaasialaiset hyväksytään asiantuntijoiksi siinä missä suomalaisetkin.
Kirsi Salo
_____________________________________________________
Rayn taistelu
Ranskalainen Ray tapasi suomalaisen naisen ja muutti Helsinkiin 28-vuotiaana. Taloutta ja johtamista opiskellut Ray oli työskennellyt konsulttina isoissa yrityksissä ympäri maailmaa ja uskoi löytävänsä Suomesta jotakin vastaavaa.
Ray lähetti ansioluettelonsa työnvälityspalveluihin. Ei vastauksia.
Hän lähetti hakemuksia pankkeihin, luottolaitoksin ja entuudestaan tuntemaansa kansainväliseen yritykseen ja soitteli perään. Ei vastauksia.
Yhteensä noin 110 hakemukseen hän sai kolme vastausta, kaikki samanlaisia: ei, koska et puhu suomea. Ei auttanut, vaikka Ray kertoi puhuvansa ranskaa, espanjaa, englantia, portugalia ja vähän saksaakin.
Lopulta Ray kääntyi työvoimaneuvoja puoleen. Hän oli valmis myös siivoamaan, jos vain töitä saisi. Suomea hän uskoi oppivansa, kun pääsisi töihin suomalaisten kanssa. Neuvoja suositteli työn sijaan kolmivuotista kotoutumisohjelmaa. Sen aikana opiskeltaisiin suomea, minkä jälkeen voisi hakea töitä.
Ray pelkäsi ammattitaitonsa ruostuvan siihen mennessä ja lähti puoleksi vuodeksi Ranskaan täihin Kahden vuoden taistelun jälkeen koko perhe päätti lopulta jättää Suomen ja muutti Belgiaan.
Siellä Ray työskentelee nyt hyvin palkatussa asemassa amerikkalaisen pankin varainhoidossa. Suomeen hän ei halua takaisin.
Ray ei usko, että suomen kielen puute oli koko totuus työnsaantivaikeuksista. Hän arvelee, että täällä vain ei osata vielä luottaa maahanmuuttajan pätevyyteen. Esimerkiksi kaikki afrikkalaiset eivät ole kouluttamattomia ja nälkäisiä, hän vertaa.
Raystä on sääli, että koulutettuja maahanmuuttajia joutuu sosiaaliturvan varaan, vaikka työintoa olisi kuinka. Rasismi yltyy, kun he näyttävät laiskottelevan.
Rayn mielestä Suomen olisi juuri nyt tärkeintä työllistää mahdollisimman moni uussuomalainen, jotta hyväksynnän aalto voimistuisi ja osaaminen ei valuisi ulkomaille.
Rayn vanhemmat ovat kotoisin Kongosta, mutta Ray on syntynyt Ranskassa ja puhuu äidinkielenään ranskaa. Jutussa hän esiintyy muutetulla nimellä.
_______________________________________________________________________
Pääkirjoitus: Kenelle ovet aukeavat
Suosittu romaniorkesteri Hortto Kaalo lauloi 1970-luvulla tiensä monen sydämeen. Tuolloin vähemmistösuomalaiset kysyivät laulussaan "Miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää?"
Neljässäkymmenessä vuodessa yhtenäiskulttuuri pohjolan perukoilla on pirstaloitunut moninaisiksi alakulttuureiksi, eikä kantaväestökään ole enää kuin yhdestä männystä veistettyä.
Maahamme on muuttanut joukko ihmisiä, jotka haluavat tulla uusiksi suomalaisiksi. He suunnittelevat opiskelua, uraa ja perheen perustamista. He pyrkivät osaksi yhteiskuntaa.
Tässä lehdessä kerrotaan taloutta ja johtamista opiskelleesta ranskalaisesta Raysta. Yli sata työpaikkahakemusta poiki vain kolme vastausta. Kaikki kieltäviä.
Ei ihme, että Ray hyytyi kauppaamaan palveluksiaan kiitos ei -yrityksille. Hän pakkasi suomalaisen vaimonsa ja perheensä lentokoneeseen ja muutti Belgiaan, missä hän työskentelee nyt amerikkalaispankille.
Glogaalijuna pyyhkii lujaa ohitsemme, jos torjumme uudet tulokkaat. Työt täällä säilyvät ja uusiintuvat vain, kun suostumme uskomaan, että maailma on entistä laveampi. Suomesta on tehtävä kiinnostava paikka työvoiman maailmanlaajuisessa kilpajuoksussa.
Suomenniemen teollistumisen ja suomalaisten vaurastumisen käynnistivät 1800-1900-lukujen taitteessa tulokkaat, jotka toivat mukanaan pääomaa, tietoa ja taitoa.
Emme saa päästää maahamme saapuneita osaajia tai täällä koulutettuja monikulttuurisia maahanmuuttajanuoria maailmalle. Tarvitsemme heitä nyt yhtä paljon kuin sata vuotta sitten.
Jaana Aaltonen
Tekstit
