lauantai 27. maaliskuuta 2010

HS: Maahanmuuttokeskustelussa on menossa uusi vaihe

Helsigin Sanomat/Kari Huhta: Maahanmuuttokeskustelussa on menossa uusi vaihe 27.3.2010

Keskustelu tarkentui, mutta ääripäät eivät katoa.

Suomessa käydään ajoittain aika hyvää maahanmuuttokeskustelua. Ilmiö on sen verran uusi, että se jää helposti huomaamatta. Esimerkiksi HS:n mielipidesivuilla on viime viikkoina vaadittu perusteluja, tehty yksityiskohtaisia ehdotuksia ja korjattu epätarkkoja numerotietoja. Enää ei pärjää pelkällä ennakkoluulojen tuulettamisella.

Tiedotusvälineissä käynnissä olevassa keskustelussa on mukana yksittäisiä ihmisiä, viranomaisia, asiantuntijoita, poliitikkoja ja vihdoin myös maahanmuuttajia. Esitetyistä näkemyksistä voi jo vetää joitakin johtopäätöksiä siitä, miten Suomi maahanmuuton osalta kehittyy.

Monet ongelmat ratkaistaan, muttei kaikkia. Varmaa on se, että tulevina vuosikymmeninä Suomessa asuu nykyistä enemmän rinnan vanhaa suomalaisväestöä ja hyvin erilaisin tavoin ja taustoin tänne muualta muuttaneita ja muuttavia ihmisiä. Monille se ei ole minkäänlainen ongelma, ja toiset oppivat siihen.

Molemmin puolin jää kuitenkin niitä, joille mikään käytännön järjestely ei riitä ja joilla ei ole aikomustakaan sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Maahanmuuttoon liittyy vaikeuksia vastaisuudessakin, vaikka kaikki pääosin toimisivat hyvin.

Tilanne näyttää lupaavalta mielipidesivujen kautta katsottuna. Monet maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ovat käytännöllisiä. Ne liittyvät työn saantiin, tukimuotoihin, asumiseen ja koulutukseen. Ne ovat pitkälti ratkaistavissa olevia ongelmia.

Poliittisesti vaikein ongelma koskee maahanmuuton määrää ja ehtoja. Kiista isoäitien oleskeluluvista osoittaa, että se on monimutkaisempi keskustelu kuin ehtojen kiristämisvaatimuksista voisi päätellä. Lisäksi siitä riippumatta Suomessa on vastaisuudessa enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Lehtien mielipidesivut eivät tietenkään ole koko Suomen peili, mutta eivät sitä ole myöskään internetin keskustelupalstat. On varmasti totta, etteivät kaikki maahanmuutosta netissä keskustelevat ole rasisteja, mutta jokseenkin kaikki rasistit varmasti osallistuvat keskusteluun.

Netistä löytyvät ne, joille maahanmuutto on raivon ja vihan kohde myös tulevaisuudessa, ja netin kautta he myös ylläpitävät näkyvyyttään.

Keskusteluissa rasismi täsmentyy. Luupäisen ihonvärirasismin päälle on kasvanut lukutaitoisemmalta vaikuttava viha islamia kohtaan. Se saa käyttövoimaa länttä vihaavasta väkivaltaisesta poliittisesta islamista.

Islamilaiset ääriryhmät edustavat islamilaisia maahanmuuttajia yhtä vähän kuin väkivaltaiset rasistit edustavat suomalaisia, mutta molempien olemassaolo pitää huomioida. Suuri enemmistö eritaustaisista maahanmuuttajista kotoutuu Suomeen, mutta väkivaltainen islam syntyy maailmanpolitiikassa, eikä Suomessa asuminen tarjoa siihen automaattista immuniteettia.

Tärkein vastuu maahanmuuton suurten haasteiden sovittamisessa on lopulta poliitikoilla. Unohtaa ei pidä myöskään yrityksiä, joilla on ollut "maan tapa" vieroksua ulkomaisia työnhakijoita.

Näyttäisi siltä, että vastuun kantamisessa Suomessa ainakin demarit ja kokoomus ovat valinneet kahden raiteen politiikan.

Yhtäällä painotetaan humanitaarisia velvoitteita ja kansainvälistä avoimuutta, toisaalla myötäillään hieman hakevaan sävyyn maahanmuuton kritiikkiä. Keskustelu vaikuttaa puolueisiin, mutta sen pitäisi toimia myös päinvastoin.