tiistai 16. marraskuuta 2010

Turun Sanomat: Kunniaväkivallan pelätään lisääntyvän Suomessa

Turun Sanomat: Kunniaväkivallan pelätään lisääntyvän Suomessa 16.11.2010

Maahanmuuttajaperheiden kunniaväkivalta on vakava asia, johon suomalaisessa yhteiskunnassa törmätään tulevaisuudessa vielä useammin kuin nyt. Pahimmillaan ristiriidat äityvät kunniamurhaksi, joita Suomessakin on tapahtunut.

Näin sanoo vuoden 2010 pakolaisnaiseksi valittu Nasima Razmyar.

– Jokapäiväisessä elämässä kunniaväkivalta on harrastusten ja opiskelun rajoittamista, vaatetukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen puuttumista. Maahanmuuttajatytöt voivat harvoin puhua poikaystävistä tai seurustelusta, jatkaa Razmyar.

Afganistanilaissyntyinen Razmyar puhui maahanmuuttajatyttöjen kasvun haasteista Suomessa kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisen tyttötyön seminaarissa Turussa tiistaina.

Hän näkee maahanmuuttajatyttöjä ja -naisia päivittäin työssään helsinkiläisen Moninaisten talon projektipäällikkönä. Moninaisten talo on monikulttuurinen kohtaamispaikka, joka toimii maahanmuuttajanaisjärjestö Monika Naiset liitto ry:n alaisuudessa.

Moninaisten talon kaltaisilla toimijoilla on Razmyarin mukaan merkittävä rooli maahanmuuttajien kotoutumisen edesauttajana.

– Väkivalta on raaistunut ja asiakaskunta nuorentunut. Toivoisin, että päättäjät näkisivät ennaltaehkäisevän työn tarkoituksen, se on myös huomattavasti halvempaa kuin kriisityö.

Tyttöjen elämä oli vapaampaa omassa kotimaassaan, jossa kulttuuri oli vanhemmille tuttu ja heidän luottamuksensa lapsiinsa vahvempi.

– Useimmiten rajoitusten taustalla on vanhempien pelko, joka johtuu tietämättömyydestä. Rajoitukset menevät yli ymmärryksen, ja nuori voi pahoin. Eräs tyttö kuvaili oloaan näin: ”Kuvittele itsesi suljettuun, pimeään koppiin, jossa ei voi hengittää ja josta ei pääse pois.”

Omia tapoja vaalitaan

Maahanmuuttajien oman kulttuurin asema ja rooli korostuvat Suomessa entisestään. Razmyar korostaa, että perheitäkin pitää ymmärtää: identiteetistä ja tavoista halutaan pitää uudessa kotimaassa tiukasti kiinni.

Razmyar kertoo esimerkin oman sukunsa reaktiosta, kun hän tänä syksynä osallistui Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun. Afganistanissa tanssiminen on naisilta kielletty, etenkin miehen kanssa.

– Vasta kaksi vuotta Suomessa asunut tätini kertoi itkeneensä järkyttyneenä koko yön, kun hän kuuli osallistumisestani. Nyt kun puolitoista viikkoa sitten tipuin, tätini kertoi itkeneensä vielä enemmän, kun olin edistynyt niin hyvin ja jouduin kesken kaiken pois.

– Menin ohjelmaan vain siksi, että halusin antaa edes muutamalle tytölle mahdollisuuden osoittaa, että tuokin tanssii, miksen minäkin voisi. Uskon, että jokin jää murtui vetoni seurauksena, mutta tekoja tarvitaan lisää, jotta asenteet pikkuhiljaa muuttuvat.