Iltalehti: Kuka maksaa ulkomaalaisten opinnot?

Iltalehti, pääkirjoitus: Kuka maksaa ulkomaalaisten opinnot? 26.10.2013

Lukukausimaksu EU:n ulkopuolisista maista tuleville opiskelijoille olisi oikeaa koulutusvientiä.

Suomessa on viime vuodet hoettu, kuinka välttämätöntä on jatkaa kansalaisten työuria muun muassa opiskeluaikoja lyhentämällä ja karsimalla luppovuosia koulun ja korkeampien opintojen välistä. Toinen hokema koskee kansainvälistä tunnustusta saaneen opetusjärjestelmämme kehittämistä "vientituotteeksi". Tuotteistamisessa ei ole kuitenkaan taidettu päästä puusta pitkään, saati että koulutusviennistä olisi saatu kotiutettua kahisevaa Suomeen.

Tuoreet tilastotiedot opiskelijavaihdosta ovat epäsuhtaisia. Ulkomailla opiskelevien suomalaisten määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana pysynyt melko vakaana noin neljässä tuhannessa ja noussut 1,5-kertaiseksi vajaaseen kuuteen tuhanteen parin viime vuoden aikana. Sen sijaan ulkomailta tänne tulevien opiskelijoiden määrä on kymmenessä vuodessa 2,4-kertaistunut. Opinahjoissamme opiskelee liki 20 000 lähinnä EU:n ulkopuolisista maista tulevaa nuorta, eniten Venäjältä (2 500). Tilannetta kuvaa se, että kolme neljästä ulkomaalaisesta opiskelijasta tulee meille EU:n ulkopuolelta.

Maailmalla maksuton yliopisto-opiskelu on harvinaista herkkua. Jo pelkästään se selittää nuorten kiinnostuksen hakeutua kaukaisista maista tänne. Myös opintososiaaliset edut ovat meillä paremmat kuin useimmissa EU:n ulkopuolisissa maissa. Säästöä syntyy siitäkin, ettei täällä opettajia tarvitse voidella suoritusmerkintöjä saadakseen. Mutta korkeakouluopiskelu ei ole ilmaista Suomen valtiolle. Kansakuntamme uhraa valtavasti resursseja koulutukseen, ja ne verorahat ovat tietenkin pois jostain muusta. Vaikkei ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutuksesta aluksi tulisikaan vielä liiketoimintaa, omakustannushintakin olisi näinä aikoina jo jotain.

Kyse ei ole vain siitä, olemmeko vieraanvaraisia tarjoamalla ulkomaiden nuorille ilmaisen akateemisen tutkinnon ja kenties toivomalla, että heistä joku jäisi valmistuttuaan vakituisesti Suomen työmarkkinoita hyödyttämään. Kolikon kääntöpuoli on se, että jokaista "kolmansista maista" tulevaa opiskelijaa kohti joku suomalaisnuori jää ilman opiskelupaikkaa. EU-maiden suhteen tilanne on tietenkin aivan toinen, sillä nuoremme saavat niissä samat edut kuin paikalliset nuoret.

Julkisen talouden säästöpaineissa kaikkia kuluja käydään läpi nyt täikammalla, mutta koulutuksen maksuttomuuden on jatkossakin oltava tasa-arvoon tähtäävän yhteiskuntapolitiikan kulmakivi. Lukukausimaksujen periminen EU:n ja ETA:n ulkopuolisten maiden tutkinto-opiskelijoilta ei saa olla ovenavaus yleisiin lukukausimaksuihin. Eräät ulkomaiset yksityiset, lähinnä bisneskorkeakoulut, ovat perustaneet filiaalejaan myös Suomeen. Olisi kuitenkin nurinkurista, jos suomalaiset nuoret joutuisivat hakeutumaan maksullisiin opinahjoihin, koska joku kolmannen maan opiskelija on saanut hänen opiskelupaikkansa täkäläisestä kauppakorkeakoulusta.